keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Oranssi unelma

Rapsu Harmaahapsu tarjoili eilen maailman parasta agilitya. Ohjelmassa oli alla oleva mukaelma yhdestä European Open -radasta (kuva nyysitty Katjalta) ja voi miten pieni oranssi liiteli! Niin huikeaa menoa, että aloin kyseenalaistamaan päätöstäni siirtää Hapsuliini eläkkeelle agilitysta.


Treenin ohjausvalintoihin sopi leijeröinti. Leijeröinnithän eivät todellakaan ole meidän vahvuus, mutta päätin ennen radalle menoa, että me osataan, olen varma enkä räpellä ja luotan Rapsuun, koska se on maailman paras. Ferrari oli elementissään ja leijeröinnit (3-4, 9-10 ja 18-19) pelittivät kuin kuusenkerkkäsiirappi muurinpohjaletulla. Maltoin heittää Rapsun edeltäville hypyille (3, 9) niin, että Rapsu kaarratti Rapsuksi paljon ja siten ollen ei ajautunut ansaesteille (1, 8). Kepeillä poispäinkääntö kuljetti luppakorvan putkeen. Tuntuipa hyvältä onnistua leikiten meille yleensä niin hankalissa paikoissa! Hienoa oli myös se, että Rapsun vahvuudet eli käännökset olivat siivekkeitä nuolevat silloin, kun sitä käänsin eli se kesti haltuunotot ja heittelyt huoleti, ja kepeille hakeutuminenkin onnistui vaikka ratapiirros oli vähintäänkin mielenkiintoinen siltä osin. Mahtielukka!

Sisun treeneissä teemana oli twisti ja keinun alastulo. Twisti kiertoliikkeineen hieman ahdisti, sillä astuin irtokiven päälle ja muljautin oikean polveni Rapsun jäähdyttely-/ Sisun lämmittelylenkillä ja jo metsästä pois kävely vihloi ilkeästi. Fiksu olisi varmaan lähtenyt kotiin potemaan jalkaansa, mutta en minä. Sisun kanssa hilluminen on aivan liian hauskaa väliin jätettäväksi! Eihän polvessa mitään kipua kerennut treenatessa huomaamaan, mutta ilmeisesti polvea kirmatessani kuitenkin varoin, koska treenin jälkeen jäähdyttelylenkillä sattui myös vasempaan polveen ja lonkkaan. Mutta itse treeneihin.

Ensin twistiä yhdellä hypyllä ja sen jälkeen alla oleva treenipätkä. Sisu oli hauska ja kimmoisa kuten aina. Oma kroppani ei avautunut tarpeeksi hyvin takaakiertoon lähettäessä, joten sain muutaman kerran kelpin sinkoamaan hornankuuseen mikä oli minusta kyllä aika hauskaa! Rapen kanssa kropan on pitänyt olla ylityöntävä, että se irtoaa hypyn taakse, joten nyt sitten korjaillaan ohjaajan kehoa kuntoon. Siihen menee tovi, että viesti kulkeutuu aivoista selkäytimeen. Onneksi ymmärrys on jo aivoissa, niin ei tarvitse sitä sentään odotella. Hyvin Sisu rullasi hieman vajakilla ohjauksellanikin, onnistumisia saatiin ja hyvä oli fiilis.


Toisessa setissä otettiin ensin hieman keinun ääntä, jossa ei ollut Sisun kanssa mitään treenattavaa, se ei pamahduksista välittänyt. Sen jälkeen jatkettiin siten, että maassa oli pehmuste ja keinu tuettu siten, että hauveli sai tassulla läimäistä noin 10 cm korkeudella olevan alastulon maahan. Sisu oli jo sen verran väsynyt, että aivotoimintaa ei juuri ilmennyt eikä se lähtenyt tarjoamaan alastulon läpsimistä, joten edettiin suoraan seuraavaan vaiheeseen eli pyöräytettiin se alastulolle oikeaan asentoon ja hyvin lähti homma pelittämään. Pikkukoira teki hienoja toistoja :)

Viime viikon loppupuolella lähdettiin useammaksi yöksi mökille ja saatiin jopa aikaiseksi veneillä loikomisen ja uimisen lisäksi. Sisun elämän ensimmäinen veneretki paljasti, että kahvipapu on  luontainen venekoira, se napotti hienosti keulassa ja tarkkaili muuttuvaa maisemaa. Rapsu, tuo universumin hienoin venekoira, torkkui perämiehen paikalla ja välillä tiiraili ympäristöä. Nuusku, tuo vepen ammattilainen jolla on ollut vaikeuksia matkustaa veneessä maailman pelastamisen sijaan, istui  k i l j u m a t t a  ja  r a u h a l l i s e s t i  keulassa Sisun kanssa. Aikas hienoa, nuorison hyvä käytös tarttuu :)

Rapsun kanssa tehtiin tavoistamme poiketen mökillä hieman tokoa joka päivä ja ilokseni huomasin editystä maahanmenoissa. Rapsu esitti ajoittain jopa maahanmenon tarjontaa, jolloin pääsin käsiavun häivyttämisprojektissani aimo harppauksen eteenpäin.

Nuuskutin on alkanut viimeisimmän mökkireissumme jälkeen ulkokoiraksi. Se nukkuu ja chillaa enimmäkseen parvekkeella (omasta tahdostaan, ovi on auki, pääsee sisälle ja ulos miten tykkää) mikä ei ole ihme, koska onhan taivasta kivempi katsella kuin kattoa. Raitis ilma vaikuttaisi siivittävän syviin uniin mikäli kuorsauksesta voi unen laatua päätellä.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sisun ja Iitan iltapainit

Alla muutama Kaisan upea otos Sisun ja Iitan eilisistä hippasista Aavarannan kauniissa maisemissa. Lisää kuvia löytyy täältä.

Fiksun näköiset kaverukset.

Laukkaa kohti tulevaa.

Hyvä meininki.

Kauheen kovaa...

...ja hirveen lujaa.

Maastoutunut kelpie.

Voisiko kauniimpaa tunnelmaa kuvata?

Höpö-Sisu.

Turkin kuivaus.

Alati valpas.

Janon sammutusta.

Tarkkana.

Kaunis.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Taivaallisen nastaa aksaa ja punaista tokoa

Sisun pentuagilityryhmä luokkaretkeili Kiteelle Villa Taivaannastaan. Mahtavalla nurmikentällä aurinkoisen taivaan alla tempaistiin ratatreeniä (!) koko tiistai-illan ratoksi. Hieman jänskätti, kun eihän Sisutin ole ulkoilmassa saatikka sitten ruohikolla agilitya opetellut, mutta aivan turhaan, koska ei pikkukelpi kiinnittänyt moisiin asioihin mitään huomiota.


Yllä olevassa treenissä Sisu oli superhyvä! Lähdöt tosin olivat huonoja johtuen siitä, että ollaan treenattu niitä keskenämme eikä häiriössä, ja se myös näkyi. Muilta osin treeni oli maailman upein. Sisuliini haki hienosti esteitä, eteni kuin gepardi ja kuunteli ohjausta. Koska Sisu irtosi putkeen (2) helposti, pääsin sujuvasti etenemään ja tempaisemaan valssin hypyn (3) ja putken (4) väliin.

Alla oleva toinen treeni olikin ohjauksellisesti haasteellisempi. Sisu oli edelleen superhyvä ja luki ohjausta hienosti. Koska haluan oppia lukemaan rataa nopean koiran ohjaamisen näkökulmasta, valikoin vaihtoehdoiksi sellaista mitä ajattelin käyttäväni tulevaisuudessa: päällejuoksu (3), jossa tosin käytin hieman ylävartalonkääntöä pentua helpottamassa, valssi (4), ristiinheitto (5) ja sitten vaan rallateltiin. Päällejuoksu (3) oli Sisulle aivan uusi ilmiö, mutta hyvin se siitä selviytyi, joskin sitä pitää vielä ihan ajatuksella treenata ja pimeä putken pää (9) toi haastetta pikkuoliolle.


Mutta olipa aivan mahtava meininki! Upea paikka, hyvä seura, loistotreenit ja mikä parasta, maailman hienoin koira. Sisu on yhtä aikaa niin tosissaan ja hauska, että ei sen kanssa tekemisestä voi muuta kuin nauttia.

Rapsu osallistui piiiitkästä aikaa tokokoulutukseen. Ojansivun Katja veti Joensuun tollereille tokotreenit ja onneksi lisää on luvassa, koska huisin kivaa oli. Rapelo ei ollut erityisemmin edistynyt sitten viime kertaisen treenin (joskus vuonna miekka ja kivi) johtuen laiskasta ohjaajastaan, joka ei ole jaksanut treenata niin, että edistystä tapahtuisi. Pikkuruiset ilman ajatusta ja vasemmalla kädellä tehdyt kuviot olohuoneessa silloin tällöin eivät vie mihinkään, joten me aloitetaan aina alusta, uudestaan ja uudestaan :P

Ekassa setissä tehtiin Rapen kanssa perusasentoja, seuraamista ja käännöksiä. Minun käsi pitäisi saada kohdilleen, niin hyvä tulisi. Nyt käpäläni vähän edistää ja vetää Rapen päätä ihmeelliseen malinoisasentoon, mutta muuten kaikki osat ovat hyvällä mallilla, kunhan avut saan häivyteltyä pois. Lisäksi tehtiin maahanmenoa, jossa Rapella on hyvä tekniikka ja maahanmenot ovat nopeita, mutta siinäkin on edelleen (ties kuinka monetta vuotta) pieni käsiapu. Ylipäätään kaikessa Rapsutin lukee eleitä hyvin herkästi, mutta sanat eivät kantaudu korviin yhtä tehokkaasti ja se näkyy myös tokoliikkeissä. Mietinkin, että jos naksuttelisin sille maahanmenon ja rakentelisin koko homman uusiksi. Voisi tulla edistystäkin. Tai sitten ei, mutta onpahan tekemistä.

Toisessa setissä tehtiin ruutua, jonka Rape oli aika lailla unohtanut, mutta haki ruutuun kuitenkin. Täpäkän olemisen sijaan ruudussa hengailtiin haistellen. Siihen tulikin hyviä vinkkejä miten etenen ja koska minulla on taipumusta innostua treenaamaan koulutuksissa käytyäni, niin uskon, että tähän tullaan jopa saamaan edistystä. Luoksetulon vauhti vaihtui tiukasta laukasta pupuloikkiin Rapen minua lähestyessä, joten sitäkin päästään treenaamaan uudestaan kuntoon. Lopun luoksepäästävyys sujui sentään vähintään samalla tavalla kuin aiemmin eli ihan kaikki palat eivät ole taantuneet. Se meni itseasiassa aiempaa paremmin, koska Rapelo ei noussut kertaakaan innoissaa tassut ojossa kohti lähestyvää kouluttajaa vaan kävi ainoastaan kerran orava-asennossa, aika pro! Rapella oli hyvä fiilis ja se teki hommia kivasti. Onhan se aika kesy tokoelukka Nuuskuun verrattuna, mutta liikuttavan tunnollinen. Kuten Katjan koulutuksissa aina käy, oma treenimotivaatio nousi pilviin, joten tavoitteena on saada liikkeet koekuntoon. Kyllä, Harmaahapsusta tulee liikuttava tokoeläin.

Illan ratoksi Sisu lähti Iitan kanssa rannalle hillumaan. Hurjaa hippasta, vedellä läträämistä ja mudan syömistä, mikäpä se olisi pentukoirista hauskempaa! Alla pari Kaisan ottamaa kuvaa.

Söpö Iita ja Maailman Älykkäin Sisu.


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Jerry MacGyver

Ketolan Jerry saapui Joensuuhun keikalle, joten punaturkit pääsivät hoidettaviksi. Koska viimekertainen kokemus Rapsun kanssa oli oikein postiivinen, varasin ajan myös Nuuskulle.

Nuuskulla oli kireyttä oikeassa etuosassa, lähinnä lavassa, sekä oikean puoleisessa syvässä lannelihaksessa (?). Vasen takakoipi alias sianpotka sen sijaan oli priimakunnossa ja vasen puolisko muutenkin vetreä. Niskalihakset olivat hitusen jumissa ja sille jumille ei oikein keksitty selitystä, koska Nuuskuhan ei esimerkiksi vedä hihnassa yhtään mikä olisi voinut selittää jumin. Nuusku oli kuulemma erinomaisessa kunnossa ikäisekseen ja erityisen loistokkaassa kunnossa ottaen huomioon Nuuskun tapaturmat. Sianpotkasta Jerry oli odottanut löytävänsä jäykkyyttä, mutta iloksemme siellä ei sitä ollut. Selkälinja oli kuulemma myös häkellyttävä ikäiselleen, ei yhtään painunut tms. vaan oikein ryhdikäs. Nuuskun aktiiviaikoina hankkima lihaskunto näkyy edelleen hyvänä yleisvointina. Nuusku itse nautti käsittelystä täysin siemauksin. Unski otti ilon irti koko rahan edestä, retkotti rentona kuin merileijona rannalla ja tuhisi silmät kiinni. Jumit ja kireydet avautuivat hoidon aikana ja hoidon jälkeen tulokset näkyivät liikkeissä. En muista, että Nuusku olisi koskaan liikkunut noin hyvin. Askel on lennokas ja rento.

Rapsuttimen takajalkojen lihasten epätasapaino oli pienentynyt. Itseasiassa eroja sai oikein etsimällä etsiä ja silloinkin löytyi vain aavistus. Vasen puoli koirasta oli täysin pehmeä ja auki, oikealla puolella löytyi pientä kireyttä syvältä lonkkamaljan reunoilta, kun sieltä oikein kaiveli. Mitään lihasjumia tai jäykkyyttä ei löytynyt mistään, Rapsu oli oma kumikanaitsensä. Ei oikea takajalkakaan jäykkä ollut vaan ojentui hyvin taakse, mutta oli siinä kuitekin eroa vasempaan jalkaan, jonka olisi voinut taivuttaa solmuun Rapsun ympärille. Lonkassa ei kuitenkaan tuntunut mitään sellaista mistä tulisi huolestua ja kireyskin saatiin avattua, joten Rapsutin saa viipottaa entiseen malliin, koska Rapsu ei myöskään mitenkään osoita, että lonkka olisi kipeä levossa, liikkuessa tai liikunnan jälkeen.

Sisuliini ei lähtenyt käsittelyyn, kun eihän siinä ole vielä mitään työstettävää. Osteopaattireissun sijaan Sisu lähti Kuhasaloon Zorron ja Elenan kanssa. Kolmikko viipotti metsikössä innoissaan ja Sisu polski Pyhäselässä Zorron kanssa. Reipas pikkukoira nautti kovin tollerikaksikon seurasta.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Värisevät kirsut

Tolleriloilla oli hakutreenit myös tänään, joten tokihan me sinne mentiin. Rapsutin jäi kuitenkin kotiin, koska metsä oli märkä ja vettä tihmoi eli keli ei ollut sovelias oikealle etutassulle, jonka iho ärtyy tällä hetkellä hyvin helposti. Paikalle Selkien rytelikköön saapuivat myös Topi & Viiru ja Susu.

Nuuskutinpuuskutin sai kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli etukulmassa kuusen takana ja toinen toisella puolella puolivälissä juurakon takana pressun alla. Molemmille oli rullailmaisu. Nuuskutin paineli ekalle ukolle innoissaan, mutta tänään Unski olisi halunnut mieluummin suorapalkan. Nuusku jäi ukolle pyörimään, lähti rullan kanssa keskilinjaa kohti, mutta palasi ukolle "josko sittenkin saisin ne eväät heti". Tuli keskilinjalle lopulta, kun kutsuin, toi rullan hienosti käteen ja säntäsi näytölle syömään. Toinen ukko oli vielä katastrofimpi. Lähetin Nuuskun ja se hetken ihmetteli juurakon vieressä, että "missäs se kadonnut on, kun haistan, mutta en näe". En nähnyt mitä juurakon takana tapahtui, mutta kuulin maalimiehen huutavan "ei, ei" ennen kuin Nuuskutin palasi rulla suussa. Hienosti se myös näytölle lähti ja oli kuulemma ekalla kerralla syöksynyt pressun alle, antanut pusut ja tunkenut päänsä suoraan taskuihin herkkuja hakemaan :) Nuuskulla on ainakin maalimiesmotivaatio kunnossa, joskin tositoimissa sen mielenkiinnon kohteena olisi kadonneen eväiden syöminen pelastamisen sijaan.

Sisun treenien salaiseksi aseeksi paljastuivat kunnon eineslihapullat. Tiedättehän ne, jotka haisevat järkyttävän pahalle, aikalailla pilantuneelle jo valmiiksi vaikka syömäkuntoisia ovat. Itseasiassa niiden lemu oli niin valtaisa, että menomatkalla minun piti laittaa radiota isommalle, jotta Nuuskun lihapullat vainunneen kirsun nuuskutus ei peittäisi musiikkia alleen. Vaikka itse en hajusta perustanut, molempien koirien kirsut väräjivät mielihyvästä. Otettiin helppoja näkölähtöjä kolme kipaletta ja kaikki menivät aivan superhyvin! Sisu säntäsi ukoille innoissaan eikä epäröinyt perillä vaan ahmi ahnaasti lihapullaa kupuun. Pentu ei kysellyt minulta vaan malttoi viettää maalimiesten kanssa aikaa metsässä ja tulla niiden mukana sieltä rauhassa pois. Lopuksi tungin Sisun vielä Sirkun kaveriksi hakemaan kulmamerkit pois metsästä ja hyvin se sielläkin viihtyi, kerran kävi keskilinjalla moikkaamassa, mutta paineli takaisin. Erinomaisia vinkkejä tuli myös jatkoon, tuskin maltan odottaa, että päästään niitä toteuttamaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Eksyneiden etsijät

Tollereiden hakutreeneissä karvakolmikkoni lisäksi olivat Topi & Viiru sekä Arvo. Keli oli oikein mainio, ei liian kuuma, mutta kuiva, joten eläkeläisosastollakin oli hyvä humputteluvire. Hakualue (n. 60 x 100 m) oli vallan hauska, toinen puoli oli helppoa kangasmetsää kaatuneine juurakoineen ja toinen puolisko haasteellisempana sisälsi pusikon läpijuoksua, kanervikkoa ja koivun taimia sekä metsätien ylityksen.

Nuuskulle metsään eksyi kaksi maalimiestä, joista ensimmäisellä, koivikon takana piilossa olevalla, oli irtorulla. Nuusku tarttui rullaan hanakasti ja kiiruhtaen toi sen minulle. Näytölle Nuuskutin paineli innoissaan ja nautiskeli palkkansa tyytyväisenä. Toisella, juurakon taakse piiloutuneella, maalimiehellä oli suorapalkka ja Nuusku näytti hieman pettyneeltä. Sillä on noutaminen niin verissä, että rullailmaisu vaikuttaisi olevan sille suurempi palkka kuin herkkurasia, joten pitää jatkossa laittaa sille kaksi irtorullamaalimiestä, jotta se saa palkata itseään palauttamalla minulle rullan. Matkat vaan lyhemmiksi, niin sille ei tule liian hiki edestakaisin juostessaan.

Rapsu pääsi mukaan etsimään kolme ukkelia, joilla kaikilla oli suora palkka. Ensimmäinen pressun alla pötkötellyt ukko löytyi kiemuraisen piston seurauksena. Rapsu lähti ukolle, mutta siksakkasi kanervikossa sen verran, että lopulta löysi ukon jäljen ja jäljesti loppumatkan. Toinen juurakon takana lymyävä ukko löytyi erinomaisella suoralla pistolla. Kolmas oli aikamoinen show, Rape siksakkasi, joten lähetin uudestaan, jolloin Rape lähti aivan upeaan suoraan piston, mutta kääntyi hortoilemaan juuri ennen ukkoa. Metsätien ylitys oli selvästi liian haastava ja sijaistoimintona Rape lähti seikkailemaan ja etsimään jälkeä, jonka lopulta löysi ja jäljesti itsensä perille. Ensi treeneissä ohjelmaan suorien pistojen harjoittelua, siihen onkin suunnitelmaa jo työstetty, ja ehkä sille voisi sitä rullaakin taas koettaa.

Sisulle tehtiin helppoja näkölähtöjä lähelle tavoitteena maalimiesmotivaation kasvattaminen. Kolme ukkoa juoksi muutaman kymmenen metrin päähän vuorotellen ja kaikilla oli namipalkka. Sisu säntäsi ukkeleiden perään kiihkeänä, mutta lähestyi rauhallisesti eikä loppupeleissä herkutellut kovinkaan suurella ilolla. Eivät tainneet olla palkkana olleet namit Sisun mieleen vaikka kotona se rohmusi niitä aika antaumuksella. Pitää ensi treeneihin haalia kunnon einesherkut, ei nuo terveelliset (ei suolaa, ei lisäaineita, ei epämääräisiä ainesosia vaan lihaa ja rehuja) vaihtoehdot näköjään nykynuorisolle maistu. Vaikka ukot olivat lähellä, haki Sisu silti katseella minua. Olin neutraali ja jätin kehumisen maalimiehille. Hyvin maalimiehet töitä tekivät, mutta vielä Sisussa on haastetta :)

Treenin jälkeen  käytiin vielä pieni metsälenkki Arvon seurassa ja Sisu oli onnessaan saadessaan remuta veljensä kanssa. Railakkaat otteet ja kunnon asenne, siitä on sisarusten ilonpito tehty :)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kaikenlaisia linimenttejä

Korva, silmä ja tassu. Kaikki saivat omat tropit ja hoito-ohjeet. Onneksi Rapelon sisäkorva oli priimakunnossa ja ärsytystä oli ainoastaan lupan sisäpinnalla. Tassuissa ilmeni hiivan sijaan bakteerikutkaa, jota hoidetaan voiteella ja silmän päälle Rape oli raapinut haavan, johon tuli linimenttiä. Rapsutin oli myös lihonut kilon mikä ei ole ollenkaan huono asia, ainahan se on kuikelo ollut. Rapsutin käyttäytyi lääkärissä esimerkillisesti kuten aina.

Viileät kosteat kelit ovat kasvattaneet Nuuskulle hirmuisen lenkkeilydraivin ja Rapsukin tykkää metsälenkeistä erityisen paljon, kun mustikkaa löytyy joka kulmalta. Sisusta puolestaan on hieman epäilyttävää, kun yhtä'äkkiä tutut lenkkimaastot, joissa ennen ei ole tullut vastaan ketään kuhisevat ihmeellisiä kykkijöitä.

Perjantai-illan ratoksi käytiin Sisun kanssa kahdestaan liitelemässä. Ensin otettiin hieman viime kertaisen pentuagilityn kasitreeniä yhdellä hypyllä ja sen jälkeen siirryttiin lähtöjen harjoitteluun. Sisu oli aivan superhieno, istua nakotti hypyn takana vaikka menin jopa kolmen esteen päähän. Kävin ötökkää palkkailemassa ja sen lopulta vapautin vauhtitreenibaanalle (vaaleat punaiset pallerot 1-6). Kivasti tykitti kelpi menemään ja sen jälkeen lähdössä istuminen olikin vaikeampaa, kun pentu oli päässyt vauhdin makuun. Helpotin ja pyörin lähempänä palkkailemassa, kehuin rauhallisesti ollessani kauempana ja päästiin samaan hyvään rauhalliseen lähtömoodiin kuin alussakin.


Tauon jälkeen tehtiin pyöritä ja irroita treeni (vaaleat vihreät neliöt 1-5) ja siihen perään vauhtipätkä (tummat punaiset pallerot 1-4). Jälleen pieni paussi ja jatkettiin pyöritä ja irroita treenillä (tummat vihreät neliöt 1-5), jonka perään otettiin jälleen pieni lepotauko. Sen jälkeen tehtiin kääntymistreenit (vaaleat siniset pallerot 1-4 ja tummat siniset pallerot 1-4) ja aivan lopuksi vielä kertaalleen vauhtiralli (tummat punaiset pallerot 1-4). Toistot pidettiin minimissä ja ensimmäisiin onnistumisiin päätettiin kukin setti, joten jotkut treeneistä meni kerralla läpi ja joihinkin tuli useampi yritys ennen onnistumista. Aivan mahtavan hauskaa oli ja nopeatempoinen vuorottelu ohjaustreenistä aivottomaan juoksemiseen sopi meille molemmille :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Paimenkoira vai Babe?

Viime viikolla paimenkoira kävi Kiteellä lampailla. Mukana oli sisko, veli, äitee ja leikkitäti sekä ryhmäntäydentäjä. Tarkoitus oli tutustuttaa Sisu villapalleroihin ja sytytellä sitä, katsoa millaisia paimennusominaisuuksia isukista on tyttäreen siirtynyt. Laitumella oli aika monta lammasta, en laskenut, olisiko ollut jotain 10-20. Semmoisia lampsuja, jotka eivät reagoineet ihmiseen vaan ainoastaan koiraan, jolloin oli mahdollista nähdä osaavatko käpälät laittaa sorkkiin liikettä vaiko eivät. Sisu oli villaolioista kiinnostunut ja ehkä sillä oli ajoittain jonkin verran ajatuksentynkääkin asiasta, mutta kokemattomana ohjaajana en todellakaan osannut tukea koiraani millään tavalla vaan lähinnä huomasin, että tilanne meni jo. Mitään suurta ja mullistavaa Sisu ei mielestäni väläytellyt, mutta ei lampaat sille päin kuonoa nauraneetkaan. Saapi nyt nähdä käydäänkö vielä toisen kerran kokeilemassa olisiko tämä elämys herättänyt pienessä paimenkoirassa jotain syviä paimenaatoksia, jotka ponnahtaisivat esiin uusintayrityksellä. Tosin en usko Sisun sydämen vuotavan verta vaikka se ei ikinä enää lampaita näkisikään, isompi palo sillä minun kanssa yhdessä tekemiseen on kuin lampaksiin. Kokemus oli kuitenkin kaikinpuolin oikein mukava, avartava ja antoisa.

Viikonlopun alkajaisiksi Nuusku ja Sisu lähtivät Topin ja Viirun kanssa metsälenkille. Rapsutin jäi kotiin, koska Hapen korva vaivasi sen verran, että Hapsu ei halunnut lähteä lenkille. Otettiin lenkin höystöksi hieman esine-etsintää. Nuuskun treenin tavoitteena oli häivyttää kamojen vaihtelu, joten metsään meni ensin yksittäin kännykkä ja toipa luppakorva sen hienosti (!), sitten lomapakko ja toipa senkin hienosti, ja sen jälkeen vein metsään molemmat esineet, jolloin Nuusku nosti ensin kännykän ja toi sen eikä vaihdellut (!!) ja sen jälkeen haki vielä lompakon. Sisu pinkaisi metsään, jonne oli viety lelu ja pohjallinen. Hienosti toi pikkukelpi molemmat esineet. Pitää ensi kerralla koettaa vieraalla esineellä, nythän nuo olivat molemmat omia.


Rapsutin ja Nuuskutin mökillä lepäilemässä.

Reenin jälkeen lähdettiinkin muutamaksi yöksi mökille. Sisu osallistui maalaustalkoisiin huiskuttelemalla häntäänsä raitoja, Nuusku valvoi niin maalausta, rappujen rakentamista kuin grillin kunnostustakin, ja Rapsu piti huolen partioinnista. Tarkkaan syynättiin ohi uiskentelevat ja emonsa selässä huilineet takatukkavesilinnun poikaset, balettitanssijasorsat sekä uistelijaihmiset.

Sisutin mökkilaiturilla napottamassa.

Rapen korva vaivaa sen verran, että agilitytreenit ovat tauolla, kunnes korva on elukkalääkärissä tutkittu. Huomenna on keikka Kivuttomalle, onhan tässä jo useampi viikko ollutkin taukoa ;) Sisu lähti kuitenkin eilen liitelemään ja olipa huikeaa osaamista pennulta jälleen kerran! Ohjaajan tosin pitää opetella elämään vasemman kätensä kanssa, mutta koira oli eri hyvä, parempi, paras. Aluksi opeteltiin sylkkäriä ilman esteitä eli käden liikkeen lukemista ja palkkaus siitä. Sisu luki ohjausta hyvin ja saatiin hienoja toistoja, ainoastaan vasemman käteni kanssa minulla oli ongelmia, kun otettiin ohjaukseen hieman välimatkaa. Pitää treenata oma toiminta kuntoon koe-eläimillä eli tollereilla ennenkuin alan pentua enempää pilaamaan. Harjoiteltiin myös alla olevaa kahdeksikkoa hypyllä, hyvää lämmittelyä kylkilihaksille. Aluksi yhden siivekkeen ympäri, mutta lopussa hurjasteltiin jopa kolme kiekkoa eli puolitoista kasia. Hienosti pyöri kelpi, aivan mahtipeli.



Toisella kierroksella tehtiin sitten alla olevan tyyppistä rataa. Alkuun sama kieputus kuin aiemmassa harjoituksessa, irrotus hypylle (3) jossa oli muutaman kerran namikuppi välipalkkana, vastaanottovalssi (4) ja tavisohjausta loppuun. Huikeaa menoa, tuntui jo vallan agilitylta!


Sisu on alkanut aikuistumaan. Välillä käytöksessä on uutta malttia mm. enää ei (joka kerta) tarvitse kiljuen juosta lipomaan tuttujen koirien kuonoja vaan lähestymisen voi (välillä) tehdä hieman hillitymminkin. Tämä on hyvin arvostettua seurassa, jossa usein liikumme, koska enemmistö kavereista on tollereita, jotka ovat huomattavasti kelpietä pidättyväisempiä käytökseltään. Tolleri ei halua tunkea itseään toisten iholle eikä halua ketään omalle iholleen ja aika hyvin Sisukin alkaa tämän sisäistämään. Taantumisena ilmenevää teiniyttäkin on ilmassa mm. muutaman kerran korvat ovat kertakaikkisesti tipahtaneet kyydistä tilanteissa, joissa aiemmin kelpiellä on ollut superkorvat ja ihmeellinen älämölö purkautunut kurkusta tilanteissa, joissa on jo opittu olemaan hiljaa. Mielenkiintoista teiniaikaa ja onneksi ohimenevää ;)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Hamuaja

Tokon alkeiskurssin viimeisellä kerralla tehtiin kolmea liikettä ja jokaisessa liikkeessä päästiin Sisun kanssa eteenpäin sekä saatiin hyvät vinkit jatkoon. Aloitettiin noutokapulalla ja Suskin viekkauden voimalla saatiin kuin saatiinkin Sisu hamuamaan kapulaa suuhunsa! Kotona en ole päässyt kapulan keskiosan tökkimisestä eteenpäin, mutta Suskin neuvojen pohjalta hyödynsin Sisun ahneutta ja onnistuttiin, jee! Sisu ei siirtynyt tökkimisestä turhauman kautta kapulaa suuhun ottamaan, mutta kun pidin naminyrkkiä kapulan alla, alkoi Sisu sulloutua nyrkille ja lopulta otti kapulan suuhunsa. Pari hienoa toistoa saatiin, nyt miun pitää vaan jatkaa samaan malliin, muistaa kehua koko ajan ja palkita ruhtinaallisesti kapulan hamuamisesta.

Toisena liikkeenä tehtiin estehyppyä. Sisu irtosi hyvin hypyn yli, ei ongelmaa. Alussa Suski oli toisella puolella palkkaamassa, mutta koska Sisu reagoi innokkaasti minun ääneeni, jäi se esteen taakse nakottamaan ilman apuohjaajaakin ja pysyi siinä kunnes ehdin palkkaamaan. Este ei montaa toistoa tule vaatimaan ollakseen koekunnossa :P

Ruutua reenattiin kolmanneksi, jotta saatiin loppuun superhauska liike. Edettiin samalla kaavalla kuin ennenkin eli alussa Suski taputti ruutua ja mie lähetin Sisun ruutuun, naksautin oikean paikan ja juoksin palkkaamaan. Sen jälkeen toistot ilman ruudun taputuksia ja tulipa oikein hienoja toistoja, oikein pätevä kelpi! Toko on kyllä hauska laji.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Hakee, etsii, syö mustikoita

Pitkästä aikaa hakutreeneissä! Tollereiden hakuharkat koostuivat kolmesta tollerista, kolmesta kelpiestä ja kahdesta aussiesta, joten ehkä ne olivat enempi hakuharkat ilman rotuliitettä :) Oli hirmuisen hauskaa & hikistä ja mustikoitakin riitti maalimiehenä syötäväksi.

Nuuskulle piiloutui kaksi ukkoa, joista ensimmäinen oli piilossa kuusen alla ja toinen maakuopassa.  Ekalla ukolla oli irtorulla ilmaisu ja toisella suorapalkka. Nuuskutin suoriutui ekasta ukosta ja ilmaisusta erinomaisesti, mutta toinen ukko oli hankalampi, koska Nuuskun ajatukset sotkeentuivat keskilinjan alkupäässä olleisiin kylmälaukkuihin ja namipussukoihin. Lähetettyäni Nuuskun toiselle ukolle, teki se uukkarin ja kipaisi tsekkaamassa jemmatut eväät, joten otin sen uuteen lähetykseen ja siihen lisättiin vielä ääniapu, jotta keskittyminen saataisiin oikeaan paikkaan. Hyvin unohtui eväät ja löytyi kuoppaan eksynyt.

Rapsutin pääsi pelastamaan kahta eksynyttä. Ensimmäinen oli hortoillut rinteessä olevan kuusen alle ja toinen takakulman kuoppaan. Molemmilla ukoilla oli suorapalkka. Rape työskenteli superhienosti, puursi ilman apuja vaikka metsässä retkottanut arkkupakastin ja heteka hieman ihmetyttivät ja vaativat tsekkausta. Rapsu irtosi kauas eikä kysellyt apuja vaan etsi niin kauan kunnes löysi. Olin kyllä ylpeä Hapen uutteruudesta ja itsenäisyydestä, kertakaikkisen hieno elukka!

Sisu lähti ensimmäiselle kuusen takana olevalle ukolleen tohkeissaan, mutta lähelle päästyään pentunen oli, että "siis mitäh, tuolla kuusen juuressa on JOKU!!" ja hieman mörölle pöhisi. Lähdin tueksi tepsuttelemaan kuusta kohti ja ukko kutsui Sisua, jolloin Sisukin tajusi, että Katjahan se siellä nököttää ja meni syömään herkut. Pitää ensi kerralla laittaa ensimmäinen ukko metsään Sisun ollessa jo keskilinjalla, jotta sille on 110% varmuus siitä, että siellä on ukko tarkoituksella eikä epäilyttävä hyypiö kytiksellä. Nyt Sisu näki autolla, että sinne jonnekin ne menee ja mentiin vähän ajan päästä perässä keskilinjalle, mutta se oli tässä vaiheessa minulta liian nopeasti vaikeutettua toimintaa. Toiselle maakuopassa olevalle ukolle Sisu lähti jälleen innoissaan, mutta hieman hidasti ukon havaittuaan. Onneksi kuopassa ollut Sirkku hoiti tilanteen aivan mahtavan hienosti vienosti Sisua kutsuen, jolloin Sisu paineli kuoppaan reippaasti herkkuja popsimaan. Otettiin loppuun vielä kauas kuusen taakse pakeneva kolmas ukko, jotta saatiin Sisulle kunnon vauhti loppuun asti ja se meni hyvällä vauhdilla. Hyvänä huomiona tuli, että Sisu haki minulta katseella vahvistusta ukoilla ollessaan, joten pitää jatkossa ottaa vinkistä vaarin ja hillitä omaa kehumista, kasvattaa maalimiehen kehujan roolia ja saada Sisun into syöksyä kaikenlaisten kummajaisten luo ja pysyä niiden lähellä nykyistä vahvemmaksi. Keskitymme siis seuraavissa treeneissä maalimiesten rakastamiseen.

Otettiin hakuhommien jälkeen vielä hieman esineruutua. Nuuskulle vein kuusi esinettä (lompsa, kännykkä, pesukukka, pohjallinen, pallo, lainapallo), joista laitoin sen tuomaan kaksi. Ensimmäisenä palautui lainapallo mikä oli Nuuskulta hieno suoritus, koska Nuuskusta toisten leluihin koskeminen on perinteisesti ollut iljettävää. Toisena palautui pohjallinen, mutta sitä ennen Nuusku oli hieman säätänyt ruudussa, vaihdellut esineiden paikkoja ja pahoinpidellyt pesukukkaa. Oikeaa koekoira-ainesta ;) Rapsun ruudussa oli kolme esinettä (sukka, pahoinpidelty pesukukka ja lompakko), joista laitoin sen hakemaan kaksi. Rapsu toi hienosti lompakon, kävi teurastamassa pesukukan ja palautti sukan. Pitää jatkossa jättää pesukukat muiden ruutuihin ja Nuuskuttimen kehuminen esineitten palautusten välissä pitää laskea vielä hillitymmäksi, kun se kävi toisessa noudossaan turhan kuumana. Ja Nuuskulle vähemmän esineitä, jotta vaihtelu ei kasva hirmuisiin mittoihin.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Koottuja kuulumisia

Nuuskuttimen harmaantuneet kulmakarvat.

Viime aikoina on harrastettu koko revohkalla kimppauinteja ja Sisun kanssa pikaliitoja hallilla teemalla hassunhauska irtominen ja putkihumputtelu, jotta on saatu hyvä tekosyy lisäuimareissuille.

Sisu, jota myös saukoksi (Lutra lutra) kutsutaan, uimasillaan treenin jälkeen.

Muuan sateinen päivä senioriosastolle kaivettiin älypeli kaapista ja päästettiin aivot hommiin.

Tollerit lempipuuhassaan eli herkkujen metsästyksessä.

Lisäksi ollaan käyty mökillä elämästä nauttimassa, lekottelemassa laiturilla, grillaamassa rannassa, uimassa, olemassa vaan. Aurinkoiset ja kuumat päivät ovat lykänneet Sisun veneilyyn opettamista, kun hirveässä paahteessa vesillä oleminen on turhan tukalaa, mutta eiköhän me vielä paattiin ehditä.

Lupu Lupsutin mökkilaiturilla.

Nuusku päiväunipaikassaan, pedissä, jolle lämpeneminen kesti vajaat 10 vuotta.

Lupsu vaipumassa uneen.

Jonkin verran on tehty myös suunnitelmallisempaa treeniä. Käytiin muuan ilta Sisun kanssa tempaisemassa pesiskentällä pienet iltatokot teemalla vähän sitä sun tätä (kuulostaa tosi suunnitellulta ;) ja kokonaisuus oli oikein kiva. Liikkeestä pysähdykset eli topit olivat hyviä, muutama aivan superhieno ja loput hienoja, maahanmenot nopeita ja varmoja, seuraaminen imuttaen ja semi-imuttaen tiivistä ja innokasta, mutta käden häivytyksessä olen tunari, koska aina yrittäessäni häivyttää käpälääni alkaa Sisu hidastaa ja tippuu kyydistä, paikallaistumiset bueno joskaan ei niissä vielä ole ihmeellistä etäisyys- tai ajallista kestoa, riehuminen eli ilman lelua yhdessä leikkiminen oikein hyvää, perusasennot maailman sympaattisimpia. Häiriönä oli jotain illan hämyssä notkuvia teinejä, salaa kuhertelevia nuoria aikuisia ja yleisönä istunut tuntematon koirakko, eikä niistä muodostunut häiriötä ollenkaan vaan hienosti keskittyi pikkukelpi.

Pesiskentältä meidät mukaan lenkille poimimaan tulleet Nuusku ja Rapsu saivat myös olohuoneen ulkopuoliset minitokosessiot. Nuuskulle paikkamakuu samalla, kun tein Rapsun kanssa seuraamista. Nupa oli niin tärkeänä, hiljaa ja keskittynyt, huikean rauhallinen paikkamakuu vaikka pikkukaveri treenasi vieressä, ja Rapen seuraaminen oli parasta ikinä. Hampuusi oli niin täpinöissään, että itsekin vallan innostuin ja päädyin vihdoinkin organisoimaan paikallisille tollereille loppukesälle ohjattua tokokoulutusta, jotta tulee Rapenkin kanssa treenattua ajatuksella (oma lehmä ojassa, tottakai). Olohuoneessa silloin tällöin muun puuhastelun ohessa nykäistyt pikkusetit ovat toki paikallaan aivoja stimuloimaan, mutta jos kokeeseen meinaa, niin eivät ne kyllä vie meitä eteenpäin vaan muualle sitä pitää mennä reenimään, että tulee myös häiriötä. Kukapa se ei kotona osaisi.

Kotitokossa ollaan tehty Sisun kanssa hieman noutokapulaa, mutta se ei oikein etene. Otus tökkii sitä kuonollaan, mutta suuhun kapula ei ole eksynyt ei. Pitäisi ryhdistäytyä tämän asian kanssa ja ottaa pikkusettejä tiheämmin, että lähtisi etenemään, koska nyt taukoa on välillä aina sen verran, että taitaa koko kapula painua unholaan ja aloitetaan aina alusta. No tuleepahan kunnolla kerratut pohjat ;) Olohuoneessa on myös vahvistettu Rapsun perusasentoa, lyhyttä seuraamista ja maahanmenojen nopeutta. Rapsulin taso on hieman aaltoileva, joskus se toimii kuin unelma ja joskus se käy vähän hitaalla, jolloin minä sorrun helpottamaan treeniä ja sitten se toimii taas kuin unelma. Pitäisi varmaan edellyttää siltä enemmän, mutta en ole raskinut, kun se on niin söpö korvat lurpallaan tillottaessaan.

Tiistai-illan pentuagilityssa Sisu tutustui ekassa setissä viskileikkaukseen. Vedettiin alla olevat kuviot osissa ketjutellen (kutakuinkin: 3, 2-3, 2-4, 1-4) ja putkien välissä olevalle hypylle (3) tehtiin viski. Hyppy oli hieman helpotetussa kulmassa (punaisilla numeroilla punainen hyppy, vihreillä vihreä). Kauheen pätevä oli pikkukelpi ja alussa ajatusta takaaleikkaamisesta olikin vahvistamassa namikupponen siivekkeen (3) kupeessa.


Toisella rundilla tehtiin rengasta tarjonnan kautta. Matalaa rengasta Sisu tarjosi heti hyvin, joten nostettiin rengas maksikorkeudelle, mutta laitettiin ponnistuspaikkaan korokkeeksi muuri kyljelleen, jotta renkaan hakeminen helpottuisi. Hitusen oli hankalaa ja aivot saivat tehdä kovasti töitä, mutta hienoja toistoja Sisu lopulta tarjosi siihenkin. Kolmas parin minuutin setti sisälsi pussia. Alussa pussin suu aavistuksen raollaan ja hiljalleen enempi umpeen. Vauhdikkaita hyviä toistoja, hieman yritin itse hommaa sabotoida, mutta onneksi en pahasti ;)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kun ylisanat eivät riitä

Rapsu kulki eilisissä treeneissä oikein hyvin. Intoa ja vauhtia piisasi! Treenitauko näkyi ainoastaan itsenäistä teknistä osaamista vaativissa esteissä eli kepeillä lopetukset olivat haasteellisia, kun siellä törötti estettä jos toista häiriönä, ja toki rasituksen kestossa tauon huomasi. Väsy Rapsulle iski aika nopeasti, joten tällä hetkellä ei vedetä treeneissä kuin yksi setti. Lähdöt olivat kunnossa ja korvat pelasivat 100%. Suurempia ohjauskuvioita treenipätkä ei vaatinut, mikä oli sinänsä hyvä, koska minulla on tauon seurauksena radan ohjaamisen ote täysin kateissa, joten kiva oli vaan päästellä estettä toisen perään. Pääasia oli, että hauskaa riitti ja sitä riitti :) Kyllä siitä vielä vanha kunnon Hape tulee, kunhan saadaan treenikunto kohdilleen.

Sisun treenit olivat jälleen aivan huikeat! Se on niin mahtava otus, että! Tehtiin kaksi settiä, joista ensin alla oleva ohjaustreeni teemalla ennakoivat valssit. Minähän rakastan ennakoivia valsseja, joten olin liekessä jo ennen koiran mukaan ottamista, tuskin maltoin odottaa, että pääsin tekemään niitä yhdessä Sisun kanssa. Palasteltiin hurja kolmen esteen treeni osiin: 1-2 ja 1-3. Vaaleat pallerot ohjasin tummia paremmin, joten omia puolieroja pitää treenata pienemmäksi. Puolierot näkyivät erityisesti oman liikkumiseni rytmityksessä; kun olen surkea, edistän. Sisu oli megahieno! Kääntyi superhyvin, kun ohjasin hyvin ja oli mukavan armoton, kun en ohjannut hyvin eli ei kääntynyt armosta vaan ainoastaan ohjauksesta.


Toisella kierroksella tehtiin puomia. Lahja agilitymaailmalle oli niin etevä, että päätyi lopulta tekemään pari toistoa puomia kokonaisena ja kerpele sentään miten siististi se vetää! Katjan avustuksella olen saanut rakennettua Sisulle ihan superhienon puomin. Sisulla on jo nyt vahva ymmärrys siitä mitä siellä tehdään: juostaan täysillä päähän ja pysähdytään tuijottamaan maahan. Toki kaikki palat vaativat vielä vahvistusta ja häiriöt pitää siedättää, mutta kolmas kerta puomitreeniä ja noin upealla mallilla!