Nilkutin eilen illalla Elli-Marin kanssa metsässä jälkiä tekemässä. Teimme Josille avoimen luokan tyyppisen jäljen, mutta lyhemmän. Nuuskulle ja Rapsulle viriteltiin makausharjoitukset L-kirjaimen muotoon, joten treeniin tuli myös yksi makaukseton kulma. Tänä aamuna suuntasimme jäljestämään. Josi jäljesti ekana ja Nuusku sekä Rapsu saivat kerätä lisäenergiaa vuoroaan odottaessaan.
Nuusku oli melkoisen kiihkeä vuoroon päästyään ja veti koko matkan jäljen alkuun. Alkumakauksen Nupa otti huolella ja lähti määrätietoisesi jäljelle. Ensimmäisellä suoralla oli yksi makuu, jossa oli kätkettynä saksahirvenpalasia, ja Nuuskusta se oli tosi kivaa. Kulma meni muutaman metrin pitkäksi, mutta Nuusku kääntyi siitä hyvin kulkemaan jäljen suuntaisesti. Tuuli painoi jälkeä sivuun, joten Nupa kulki 1-2 metriä jäljen vieressä, mutta koukkasi sieltä jokaikiselle makaukselle! Aivan mahtavaa Nupsuttimelta. Sillä suoralla oli makauksia neljä, joista yhdessä oli makupaloja ja Nuusku merkkasi kaikki oikein näyttävästi. Tavoistani poiketen jopa avasin suuni parilla ekalla makuulla, kun olin niin vaikuttunut Nuuskun innokkuudesta hakea makuita, ihan kehua piti. Palkkana oli aamupala.
Rapsulle odotus taisi olla hieman liikaa. Rapsun jäädessä Elli-Marin kanssa odottamaan, kun vein kaadon eli aamiaisen loppumakuulle, Rapsu väpätti ja tärisi innoissaan. Toivon, että alkumakuulle kävelyn aikana luppakorvan mieli hieman tasaantuisi, mutta höpö höpö. Ihan pinkeänä se pysyi. Rapsu nuuskutteli alkumakuun huolella ja porhalsi vauhdilla jäljelle. Vauhtia oli enemmän kuin aivoja ja nenää, joten Rapsu siksakkasi itsensä pihalle ekan 10 metrin aikana. Pitäisi ilmeisesti alkaa taas treenaamaan rauhallisia lähtöjä... Palautus jäljelle ja sitten homma alkoi toimia paremmin. Rapsu tarkisteli kuten aina, mutta pysyi hyvin jäljellä. Ensimmäisen suoran makauksen Rapsu huitaisi yli. Tarkoitukseni oli ollut piilottaa siihen makupaloja, mutta unohdin sen autuaasti jälkeä tehdessä. Kulman Rapsu rengasti ja kuljetteli minua kivasti läpi pöpelikköjen. Rapsu löysi jäljen hyvin ja matka jatkui maltillisemmalla siksakilla, kunnon vauhdilla ja kaikkien pusikkojen läpi rynnimisellä. Sillä suoralla oli makauksia neljä, joista Rapsu otti kaksi. Yhdellä makauksella oli piilotettuja nameja. Kaato löytyi hyvin, joskin ruoka oli Rapsulle pienoinen antikliimaksi sillä sorkkahan siellä olisi pitänyt olla, mutta eipä meillä moista ollut.
Nuuskun jäljestys meni oikein mallikkaasti ja jatkossa pitää jatkaa sen kanssa tuota nameja satunnaisilla makuilla linjaa, koska se saa Nuuskun haluamaan tarkkaa makaustyöskentelyä. Kulmia pitää harjoitella myös, joskin uskon tuon kyseisen kulman menneen pitkäksi nimenomaan tuulen takia. Ja toki katkokin pitää palauttaa mieleen. Mutta oikein hyvällä mallilla on tämä otus.
Rapsu puolestaan tarvitsee harjoitusta lähtöön. Sama ongelmahan meillä on ollut joka kesänä, mutta treenillä siitä on päästy. Pitää taas muistaa vaan itse tukea sitä rauhallista aloitusta. Rapsulle pitänee kätkeä aarteita joka makaukselle, koska Rapsulla on niin kova kiire loppumakaukselle, että se ei paljoa malta pysähdellä. Mutta uskon, että Rapsun makauksien löytöhalu on mahdollista herätellä vahvemmaksi. Ja kulmia kehiin, katko taitaa olla vahvasti muistissa sillä niin pätevästi se kulmaa rengasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti