maanantai 24. kesäkuuta 2019

Juhannus

Väsähtänyt lukuseuralainen lämmittää mukavasti.

Keskikesän vietto mökillä kuuluu trion perinteisiin. Tosin tänä vuonna kirjosieppopoikueen lentoharjoitukset jäivät näkemättä, sillä siivekkäät olivat lämpien kelien siivittäminä nousseet siivilleen perinteistä aiemmin. Seurattavaa kuitenkin riitti tuulen pieksäessä raivokkaasti rantaviivaa ja viskellessä rantakalustoa pitkin poikin pusikoita, käpyjen sinkoillessa korvien väliin ja puiden latvojen huojuessa niin, että hirvitti.

Perinteikkäästi nelitassuja ilahdutti ruuanlaitto ja rannalla lojuminen niinä hetkinä, kun siellä pystyi olemaan, erityisesti kelpisteri rakastaa päiväunia kuumalla hiekalla aaltojen liplatuksen tahtiin. Nuuskutin sai hepulia hepulin jälkeen, koska MÖKILLÄ, koska TALKOOHOMMIA, koska RUOKAA, koska LETTUJA, koska HEPULIT.


Takaisin kotona. Suosikki-iltalenkkimaisemat.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Kukkaistytön läksyt

Lemmikit lemmikillä.

Kesäkuulle on mahtunut muutama valmennus ja niihin liittyviä läksyjä on otettu haltuun. Täydellisiin  ratoihin vaaditaan tällä hetkellä ohjaajalta parempi liikkuminen kisamittaisessa treenissä. Pätkissä sujuu kaikki, mutta kun vedetään rataa, ajaudun aina jossain kohdassa liian syvälle ja sen jälkeen alkaa krooninen myöhästyminen, joka lopulta kasvaa niihin mittoihin, että a) en vain ehdi tai b) kuvittelen, että en ehdi ja alan hutiloida, olettaa enkä ohjaa. Kun taas keskityn kokonaisuuden hallintaan ja olen päätymättä omituisiin paikkoihin, meno on hyvinkin timanttista.

Lisäksi Sisulle pitää opettaa vahvemmaksi hyppyhäiriöstä luopuminen puomin jälkeen. Pikkukoira jää kiinni takaakiertohaaveeseen ja sen jälkeen sitä on hitusen hankala ohjata oikein mihinkään. Ei se sinne takaakiertoon vihjeettä painele, mutta menettää aikalailla keskittymisen kaikkeen. Jos sen mieliksi vedetään puomilta takaakiertoon ja intohimo on hoidettu pois alta, niin sen jälkeen pikkukoira voi keskittyä puomin jälkeen ihan millaisiin jatkoihin tahansa. Mutta jos edessä kuiskuttavalle hypylle ei pääse, niin pasmat menee sekaisin. Kaikkea sitä. Tai no sitähän sitä saa mitä vahvistaa, hirveän helppoahan se on ollut puomi treenata takaakiertojen kautta, että katsonpa peiliin.

Lisäksi lohikäärmeen kuukauteen on sisältynyt koulumaskottin rooli vajaan viikon verran ja filmitähteys. Oikein hienosti koulumaskotti suoriutui ja oli viihdyttävää seuraa. Asuntola on jo niin tuttu paikka, että Silakka vetäisee heti koivet suoraksi ja unet kuonoon. Viimeksi oli oikein luksustakin, kun Lupsukka oli ainoana hauvelina paikalla, joten oli hiljaista ja rauhaisaa. Filmitähdeksi Lupukka on päässyt agilityn etäkurssien opetusvideoille, niiden kuvaaminen on hirmuisen mukavaa puuhaa ja tulee vahvistettua taas perusasioita Sisunkin kanssa.

Luppakorvat voivat hyvin, joskin helle ei ole heille oikein suotuisa. Kovin on kuuma eikä ulkoilut ole kummoisia, kun näyttää käyvän sydämen päälle. Onneksi vedet ovat lämmenneet sen verran, että myös seniorikoirat kokevat kahlailun ja uinnin mieluisaksi, ja vesileikkien jälkeen irtoaa hyvät pentuhepulitkin.


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kisakirjamerkintöjä

Trio Harjulla.

Kahden yön reissu Jyväskylään oli vallan tuottoisa. Sen lisäksi, että entisten kotikulmien nuuskinta toi hyvää mieltä superseniorille raapustui juniorin kisakirjaan merkintä. Liihotettiin lohikäärmeen kanssa uljaita hyllyratoja ja aikamoinen virvelöintinolla kakkossijalla. Se on aina hassua miten hylätyt radat voivat vaan olla makeita, sellaisia, että maalissa on voittajafiilis ja ihokarvat sojottavat pystyssä koko jäähkälenkin ajan. Mutta olivathan ne upeita, juoksarit toimi, kaikki toimi, mutta sitten se pienen pieni sekunnin sadasosan murto-osa, jossa oma rintama hitusen lipesi ja sinne meni!

Kisojen kyljessä reippailtiin vanhoissa rakkaissa lenkkimaastoissa, syötiin höpelönä hyvää ruokaa ja nautittiin kesäretkestä. Trio hurmasi charmantilla olemuksellaan ja Rapsu voitti jokaisen "tämä on varmasti kaikista vanhin"-tittelikisan.

Viime kuussa lenneltiin lohikäärmeen kanssa Maaningan helteessä ja Kajaanissa, josta tarttui mukaan yksi nollavoitto ja pari hienoa hyllyä. Kipaistiin myös Varkaudessa pari huikeaa rataa, joiden huikeus ei kuitenkaan näkynyt tuloslistalla. Radoilla on hauskaa ja edetään yhteistyössä, mutta nollaprosentti ei ole kummoinen. Pitäisi varmaan osallistua peliluokkiin, joissa ei haittaa, jos ei niin suunnitelma niin justiinsa kohdilleen. Siksiköhän olenkin mieltynyt niihin?

Treenirintamalle ei kuulu ihmeempiä. Sisun kanssa ollaan vahvistettu erilaisia häiriöitä matolla, kun sille on tällä hetkellä hieman haasteellista edetä puomia keskittyneesti, jos jään taakse. Työstän asiaa mieluummin ilman estettä, koska este itsessään ei ole vaikea vaan oleelliseen keskittyminen on se, jota pitää saada paremmaksi. Lisäksi ollaan jumppailtu ja leikitty.

Koko kolmikko voi hyvin. Tai sanotaanko, että ikäisekseen erinomaisesti. Toki kahdeksassa tassussa elämä painaa ja lämpimillä keleillä vielä vähän enemmän, mutta onneksi kuitenkin jokaista kahtatoista tassua liikuttavat onnelliset mielet ja heiluvat hännät.