Trio Harjulla.
Kahden yön reissu Jyväskylään oli vallan tuottoisa. Sen lisäksi, että entisten kotikulmien nuuskinta toi hyvää mieltä
superseniorille raapustui
juniorin kisakirjaan merkintä. Liihotettiin lohikäärmeen kanssa uljaita hyllyratoja ja aikamoinen virvelöintinolla kakkossijalla. Se on aina hassua miten hylätyt radat voivat vaan olla makeita, sellaisia, että maalissa on voittajafiilis ja ihokarvat sojottavat pystyssä koko jäähkälenkin ajan. Mutta olivathan ne upeita, juoksarit toimi, kaikki toimi, mutta sitten se pienen pieni sekunnin sadasosan murto-osa, jossa oma rintama hitusen lipesi ja sinne meni!
Kisojen kyljessä reippailtiin vanhoissa rakkaissa lenkkimaastoissa, syötiin höpelönä hyvää ruokaa ja nautittiin kesäretkestä. Trio hurmasi charmantilla olemuksellaan ja
Rapsu voitti jokaisen "tämä on varmasti kaikista vanhin"-tittelikisan.
Viime kuussa lenneltiin
lohikäärmeen kanssa Maaningan helteessä ja Kajaanissa, josta tarttui mukaan yksi nollavoitto ja pari hienoa hyllyä. Kipaistiin myös Varkaudessa pari huikeaa rataa, joiden huikeus ei kuitenkaan näkynyt tuloslistalla. Radoilla on hauskaa ja edetään yhteistyössä, mutta nollaprosentti ei ole kummoinen. Pitäisi varmaan osallistua peliluokkiin, joissa ei haittaa, jos ei niin suunnitelma niin justiinsa kohdilleen. Siksiköhän olenkin mieltynyt niihin?
Treenirintamalle ei kuulu ihmeempiä.
Sisun kanssa ollaan vahvistettu erilaisia häiriöitä matolla, kun sille on tällä hetkellä hieman haasteellista edetä puomia keskittyneesti, jos jään taakse. Työstän asiaa mieluummin ilman estettä, koska este itsessään ei ole vaikea vaan oleelliseen keskittyminen on se, jota pitää saada paremmaksi. Lisäksi ollaan jumppailtu ja leikitty.
Koko kolmikko voi hyvin. Tai sanotaanko, että ikäisekseen erinomaisesti. Toki kahdeksassa tassussa elämä painaa ja lämpimillä keleillä vielä vähän enemmän, mutta onneksi kuitenkin jokaista kahtatoista tassua liikuttavat onnelliset mielet ja heiluvat hännät.