sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ei se osallistumisen ilo vaan REILU VOITTO!

Mie kävin vähä voittamassa!

Sisu oli niin jäätävässä vedossa eilisissä kisoissa, että mahtaakohan Jyväskylä sulaa tämän vuoden puolella. Ohjaajan pää huitelee vieläkin pilvissä eivätkä ihokarvat ole näyttäneet laskeutumisen merkkejä. Tämmöistä kisa-aksan pitää olla!

Niin törkeän huikeita ratoja, joista keskimmäiseltä mahtavalla flowlla nollavoitto. Tuntui kutkuttavan hyvältä yhteistyöltä. Kisoissa oli tosi mukava tunnelma; on lämmittävää tulla maaliin ja kuulla runsasta kannustusta vaikka ei tunne hallissa olijoista kuin yhden :) Tuli myös todettua, että ilmeisesti kelpiepiirit ovat pienet, kun minulta kysyttiin, että eikös tämä ole Hinkunlapsi. Onhan se, ylpeästi sellainen!

Palkintona oli mm. koirien joulukalenteri :)

Kisareissu oli yhdistetty lomareissu, joten koko klaani oli mukana ja auto täyttyi Pandan tehtaanmyymälän tuotteista. Nuusku ja Rapsu seikkailivat Nuuskun vanhoilla kotikulmilla miun ja Sisun kisatessa, ja illalla kierreltiin vielä porukalla kulmia. Yö vietettiin vakiomajapaikassa Albassa, jossa kolmikko käyttäytyi odotetusti eli moitteettomasti.

Lauantain iltalenkkinäkymä.

Sunnuntain aamulenkki Nuuskuttimen vanhoissa maisemissa.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Bileet!!


Päivänsankaritar Sisu.

Pieni suippokorva täyttää tänään hurjat kolme vuotta! Aina valmis ja aina innoissaan, sellaisesta partiolaisasenteesta on kolmevuotias lohikäärme tehty. Veikeä epeli, parhain lisä tähän laumaan.

Merkkipäivää on vietetty hillitysti herkutellen ja metsässä rallatellen. Juhlahumu käynnistyy todenteolla huomenna, jolloin liihotellaan synttäreiden kunniaksi kolme rataa Nuuskuttimen ensimmäisessä kaupungissa. 

Lennokkaita liitoja ja ihanaa eloa myös lohikäärmesisaruksille!

torstai 26. marraskuuta 2015

Hurmaa!

 Lumen hurmaa Aavarannassa. Ai missä kolmas? Taskulla.

Viime lauantaina koettiin aivan mieletöntä aksahurmaa! Osallistuttiin Lohikäärmeen kanssa toistamiseen Jenna Caloanderin koulutukseen. Etukäteen nähty treenipiirros (alla) nosti tuskanhien pintaan ja pään sisällä kiljui epäuskoinen ääni "vaikea, ei osata, ei pystytä, ei kyetä", mutta vaihdoin kuitenkin rakentavimpiin aatoksiin eli treeneissä treenataan, kahden esteen treeni on ihan hyvä treeni ja muuta lässynlässyä. Ennen rataantutustumista kannustava treenikaveri lupasi keksin, jos pääsen kuudennelle esteelle saakka… ;P Tokihan vedettiin siihen kohtaan ihan jäätävää osaamista! Ei olisi kuulemma voinut mitään tehdä paremmin eli olen alkanut oppia ajoittamaan sylkkärin kohdilleen.

©JennaCaloander

Hitusen mietin, että lentääköhän Lohikäärme kattoon, kun ei oltu päässyt baanalle toviin, mutta hyvässä meiningissä pysyi. Lupsu sai suistusta "lahjakas", "kääntyy" jne. Liikerytmitys on meidän ase. Siihen vastaa pieni kelpi aivan käsittämättömällä tarkkuudella ja olenhan toki sen tiennyt, mutta onhan se aina kiva kuulla muiltakin, että "käytä sen vahvuutta äläkä pilaa sen lahjakkuutta kikkailemalla ohjauksilla". Loppuvaiheessa villit kädet lähtivät vauhtiin ja toisessa setissä pitikin ohjata ilman käsiä. Erinomaisesti kulki elukka ja tykkäsin treenistä hurjasti vaikka sainkin juosta itseni henkihieveriin.

Maanantaina kipaistiin vetämässä pikaiset omatoimitreenit, koska koin, että pitää saada pientä ratamaista tuntumaa ennen lauantain kisoja. Yhdistelin harjoitukseen (alla) muutamat kisaradan ja viikonlopun treenin kinkkiset kohdat, jotka saatiin hyvin sujumaan osana rataa. Kahvipapu oli lennokas ja irtosi ihan törkeän hyvin. Yhteistyö pelasi ja tekniikka toimi. Hyvä fiilis!

Omatoimitreenit.

Keskiviikon pienryhmätreeneissä jatkettiin samaa hyvän fiiliksen linjaa. Koutsi oli viritellyt huikean vauhdikkaan harjoituksen (alla), jossa sai pistellä menemään ihan tosissaan. Erityisesti alussa (1-5) Sisu oli ihokarvat pystyyn nostattavan upea! Pystyin ottamaan sen baanalle kolmosen jälkimmäisen siivekkeen hujakoilta ja pikkukelpi veti tunnollisena tukka tanassa. Kotiläksyksi jätin kohdan 5-7, kun en ehtinyt asemiin enkä halunnut jäädä sitä hinkkaamaan sitä tällä viikolla, koska tämä viikko on onnistumisten viikko! Muut radan kohdat saatiin pelittämään makeasti ja parhautta oli myös jäähdyttelylenkki Watin, Jumpen ja Uffen kanssa.

©HeidiUtriainen

 
Maailman paras kainaloinen, Rapsu Hapsu Haperoinen.

Seniorijaoston kanssa on ulkoilut ja vedelty päivänokosia. Nuuskun noutajuus on tällä hetkellä ihan mahdotonta, koko ajan liikkuu lehdet paperinkeräyskorista ja sukat nurkista lojumasta.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Pitkospuilla piehtaroija


Lumi on saapunut kaupunkiin. Pienet nelijalkaiset jaksavat vuodesta toiseen riemuita ensilumesta. Valkoisella pohjalla erottuu häntien iloista vipatusta, hangessa piehtarointia, villiä pukkihyppelyä ja yleistä riehakkuutta. Erityisesti syksyn sade- ja loskakelejä kotikoloon piiloutuva Rapsutin leimahtaa liekkiin maan saadessa lumipeitteen. Korvissa alkaa soida "...ja vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu niin kaikk' on mielissään..." kun Rapsu hipattaa lumipöllyten pellolla Sisun kanssa. Suorilla ei vauhti riitä, mutta harhautukset ovat edelleen vertaansa vailla!

Toipilasosastolle kuuluu hyvää. Nuuskutin on siirtynyt toipilaasta tavikseksi ja Sisuliinin korvanlehti on vihdoinkin kuivahtanut ja kasvattanut ruven pintaan, joten kohta päästään takaisin täysipainoiseen lohikäärmeen elämään eli lentämään!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Joka päivä lääkäriin meen, joka ainoa päivä...

Sunnuntai-iltana ihmettelin Nuuskun innokkuutta hygieniastaan huolehtimiseen ja ajattelin, että liekö virtsatieinfektio lähtenyt pahenemaan. Tutkin ja huomasin, että hyvänen aika, Nuuskun emättimestä roikkuu ihmeellinen uloke. Googlauksen jälkeen vaihtoehdoiksi maallikon silmissä jäi joko kohdunlaskeuma (ikäviä kuvia lehmistä, ei kannata kuukkeloida) tai kasvain. Kumpikaan ei vaikuttanut kivalta, joten jälleen puhelin käteen ja soitto päivystävälle eläinlääkärille. Elukkalääkäri kallistui kuvailuni ja tilanteen (pissii, syö ja juo) pohjalta siihen, että kyseessä olisi emätinkasvain, jossa hätä ole niin akuutti, että kannattaisi yöllä ajaa Ilomantisiin vaan hän suositteli suuntaamaan mieluummin maanantaina omalle lääkärille. 

Myöhään illalla Nuusku kuitenkin päätti, että siitä on kirurgiksi ja poisti kasvaimen ihan itse, riuhtaisi mokoman ryökäleen haittaamasta elämäänsä. Suora toiminta sopii Nuuskun luonteelle, se on semmoinen aktivistiluppakorva.

Ryökäle poiston jälkeen.

Mentiin sitten tänään lääkärille kolmessa osassa: ryökäle muovipussissa, pissinäyte purkissa ja Nuusku kirurgin olemusta uhkuen. Kirsi tutki Nuuskuttimen tarkkaan ja Nuuskutin oli jälleen maailman hienoin potilas. Maailman hienoin potilas sai myös kehuja kirurgin taidoistaan, hyvänlaatuinen kasvannainen oli poistettu hienosti juurineen ilman verisuonivaurioita. Enempiä kasvaimia ei löytynyt ja ultrassakin kaikki oli oikein priimaa. Samalla tehtiin Nuuskulle jälkitarkastus virtsatieinfektioon ja siitä on myös parannuttu. Seniori on siis jälleen terve kuin pukki!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Wannabe Laika

Katu-uskottavuuden kasvatus.

Pikkulohikäärme liittyi lauantaina päivystyspotilaiden kerhoon saatuaan lenkillä korvaansa osuman. Verta tuli melko reippaasti, joten suunnattiin päivystykseen. Korvasta leikattiin pala pois, koska siinä vaiheessa lerpukka oli jo kuollutta lihaa. Silpomista varten lentolisko laitettiin kauneusunille vaikka se koettikin silmiään pitää auki viimeiseen asti. Kauluria pieni eläin joutui pitämään kotimatkalla ja kotona pahimmissa pöllyissään, koska tassu hakeutui kutkuttavaan paikkaan. Onneksi illan pimetessä kaulurin pystyi jo heittämään nurkkaan eikä sitä tarvitse laittaa enää kuin yksinollessa.

Avaruuskoira. 

Nyt kun kotosalla on tolleripotilas ja kelpiepotilas, voin todeta, että potilastyypeillä on iso ero! Vähän sama kuin flunssaisella ja miesflunssaisella :D Onneksi kelpin draama ilmenee ainoastaan kauluripäässä, silloin elämä on niiiiiin rankkaa. Kipeä se ei ole ja haavan hoitaminen on helppoa kuin heinänteko.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Irtoilevat treenit

Viikkotreenien koutsi oli estynyt tulemaan, joten keskiviikon treenit olivat omatoimitreenit eli käytännössä itsenäiset treenit, koska ei sinne tullut muita kuin mie & Lupsu. Treenattiin edellisiltana kouluttamaani vauhdikasta hypäriä ja olipahan lystiä! Kuviot on kroatialaisen tuomarin kolmosten kisaradoilta, joita olen joskus tollereiden kanssa kisannut.


Kuvittelin, että alun irtominen (1-5) olisi haasteellisempi, mutta ei ollut. Tosi hyvin toimi vastaanotto jossain tuolla esteiden 3-4 tuntumassa ja siitä parilla askeleella heitto vitoselle. Ehdin kirmata lailla aropupun asemiin seiskalle. Halusin hyppyyttää kasihypyn ristiin sulavamman etenemislinjan vuoksi. Parhaiten sain Sisun välistä 7-8 puolivalssilla, koska hikari on hikari myös vauhdissa. Se tulee, kunhan vaan ajoissa tietää, että pitää tulla. Kisatilanteessa hikari saattaa kuitenkin olla hieman villi, joten harjoiteltiin siihen myös vahvemmin kääntävää ohjausta ja semmoisista toimi parhaiten jaakotuksen (7) ja poispäinkäännön (8) yhdistelmä, joskin silloin Silakka veti herkästi jatkoon ykköshypyn ysin sijaan. Minustahan se toki oli vain hienoa, koska ohjaajaan fokusoituneen koiran ohjaajalle kaikki hassut irtoamiset ovat aina niin hauskoja! Kokeilin kohtaan muitakin kuvioita, mutta ne meni lähinnä räpellyksen puolelle. Valssi (10), keppikulma (12) oli kakunpala ja persjättö keppien jälkeen pelitti. Linjaus (14), puolivillainen niisto (15) ja pussiin (16) heitto hypyn leijeröiden. Irtosi hyvin suoran ja kääntyi (18) vasemman kautta. Olisin halunnut koettaa myös toisen puolen siivekkeen kautta kääntöä, koska lyhempi matka, mutta en ehtinyt asemiin ja koska juoksin Sisun vasemmalla, kääntyi se myös vasemmalle. Päällejuoksu (20, 21) ja takaaleikkaus (22), jonka luontevuudesta yllätyin. Tuntui tuohon kohtaan omalle, ensimmäistä kertaa ikinä.

Pikkupotilas on voinut hyvin. Lenkit ovat olleet kevyitä, koska voisin kuvitella, että rasitus ei välttämättä tunnu hyvältä. Rapsu on liittynyt lyhyiden lenkkien lenkkeilijän seuralaiseksi, koska siitä märillä keleillä ulkoilu on hanurista. Silakka on sitten saanut omat ulkoilut ja siitähän sää kuin sää on ihan parasta! Harmillisesti vaan kohdattiin taas kerran hallitsematon irtokoira minkä seurauksena tulleita henkisiä vaurioita korjaillaan luultavasti tovi.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Karkki vai kepponen? No ainakin veristä kauhua!

Toipilas.

Pyhäinpäivän kauhunäytelmä alkoi heti aamusta. Nuusku oli levoton ja ramppasi ulos. Luulin epämääräisen olon johtuvan edellisenä päivänä vaihtuneesta lääkkeestä (toimii huonommin/ aiheuttaa huonoa oloa tms), joten lähdettiin suunnitelman mukaisesti landelle. Teepöytään istahdettuamme levoton Unski halusi taas ulos vaikka oli juuri sieltä tullut. Nupa kykki pissillä kerta toisensa jälkeen, joten tuumasin, että tutkitaanpa tarkemmin ja sieltähän sitä hännän alta silmille lävähti veriset housukarvat. Pikainen laskutoimitus ja toteamus, että juoksuista on pari kuukautta, joten kohtutulehdus?

Hitusen (lue: ihan mahdottomasti) ahdisti tarinat niistä parissa tunnissa autuaammille pupunpapana-apajille siirtyneistä märkäkohtuluppakorvista eikä elukkalääkärin tavoittamisen vaikeus helpottanut oloa. Lopulta sain päivystävän eläinlääkärin kiinni ja eikun 80 km päähän kohteeseen. Nupa tutkittiin tarkoin: verinäyte, virtsanäyte ja ultra. Veri- ja virtsanäyte huusivat hurjaa tulehdusta, mutta ultra ei huutanut räjähtävää märkäkohtua. Kohtu ei ollut pahana, siellä oli alkuosassa vähän jotain paikallista ylimääräistä, mutta ei hälyttävää eikä näyttänyt hätäleikkauskamalta. Kohdun  lievä (alkava?) tulehdus oli kuitenkin levinnyt virtsatieinfektioksi tai toisinpäin, muna vai kana - ei pysty tietämään. Hoitona antibiootit, seuranta ja kontrollikäynti. Kipulääke Nuuskulla oli jo valmiiksi, joten sitä ei tarvittu. Nuuskun vointi on kohentunut, se ei ole kipeä eikä sillä ole tarvetta rampata ulkona. Hyvältä näyttää siis, mutta toisaalta eihän Nuusku näyttänyt kipeältä alun perinkään, joten lopulliseen helpotuksen huokaisuun tarvitaan vielä kontrollikäynti.

Sunnuntaina siirryttiin kauhusta jännitysnäytelmään: kisamatka Kuopioon. Uusi kisahalli oli meluisa ja jotenkin levoton. Sisu oli kuitenkin ekan radan lähdössä rauhallisena, ehkä jopa liian rauhallisena, koska Sisu kävi nuuhkaisemassa ratatyöntekijän toisen esteen jälkeen. Tutkimusmatkan jälkeen meno jatkui varsin mallikkaana ja asenne kasvoi este esteeltä aina toiseksi viimeiselle esteelle saakka, jossa asenne poksahti: elukka ei ollut ilmeisesti tyytyväinen ohjaukseeni vaan takaakierron sijaan loikkasi räkyttämään ahterilleni. Ihan kiva, ilmeisesti pyrstölleni pitäisi tehdä jotain :D

Toisen radan lähdössä lohikäärme oli vauhkona enkä meinannut saada sitä jäämään lähtöön ollenkaan vaan se oli koko ajan tulossa liikkeeseen mukaan "radalle, Radalle, RADALLE!!!"-asenteella. Piti sitten karjua kilpaa (noloa, kyllä) ja siihen jäi istumaan, mutta tuli luvan saatuaan ekan esteen ohi. Palautus alkuun (ja siten ollen hylkäys jo ennen ensimmäisenkään esteen suoritusta…) ja uusi yritys. Lähtölupa vapautti semmoisen pedon, että tsiisus! Kolmannella esteellä esittelin armotonta räpellystä, kun en kerennyt, osannut, kyennyt hanskaamaan moista; se kaarratti, se tuli l-u-j-a-a, se eteni legot esillä. Jälkikäteen ajatellen (paras viisaus!) olisi pitänyt osata sivuuttaa räkivän elukan kiihko ja luottaa omaan ohjaukseen ja olla rohkeampi, mutta hätäilin, epäröin, hyydyin nanosekunniksi, tilanne meni jo eikä varmistelu meillä ole se juttu :D Ensimmäisen kolmen esteen jälkeen tehtiin erinomaista yhteistyötä loppuun saakka.

Kokonaisuudesta jäi positiivinen fiilis ja norjalaiset rataprofiilit olivat vauhdikkaan vinkeät. Erittäin tyytyväinen olen siihen, että vaikka elukka on kuuma, se pystyy pitämään kontaktien kriteereistä kiinni. Ei lipsu, ei edes yritä lipsua. Senpä vuoksi uskon, että lähtökin on saatavissa takaisin kuntoon (muistaako kukaan, sillä on ollut hienot kisalähdöt), kunhan saan lähtöön (itselleni) selvän toimintamallin. Treeneissä Sisu napottaa lähdössä, mutta ei se olekaan treeneissä samalla hurjuudella. Kuten Katri toteaa, onhan siinä tekemisen meininkiä, kun lähdössä karjuu kilpaa, enkä missään nimessä halua, että minulla olisi kisakaverina kukaan muu kuin hurrrrrja lohikäärme. Se pystyy täydelliseen suoritukseen korkeassa vireessä, mutta minun pitää vaan oppia hanskaamaan kuuma lähtötilanne ilman, että omat sormet palaa.