TOKO

Katsopas ihmettä, ehdimme taas mukaan perjantai-illan tokotreeneihin! Sisun teemana oli nouto ja ruutu. Nouto on mennyt eteenpäin, kiitos lyijykynäleikin ja siivoustempun. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että Sipuli tarttuu kapulaan innokkaasti ja tuo sen käteen. Tosin olen hätäinen palautuksen kanssa enkä ole rohjennut rakentaa siihen mitään kestoa vaan se on semmoinen "ojennan käden tosi nopeasti, että varmasti onnistutaan". Nyt pitäisi astua askel pidemmälle ja tähän saatiin erinomaisia ja toteuttamiskelpoisia vinkkejä, joissa päästään hyödyntämään jo opittua nenäkosketusta. Lähdetään siis rakentamaan liike loppuun :)

Ruudulla pidettiin hauskaa. Sisusta se on ihan huippu liike ja se lähtee ruudulle täysillä, ei ennakoi vaan pahtaa kohteeseen kaasu pohjassa. On näyttävä! Näyttävyys tulee nimenomaan siitä, että riemu roihuaa kelpien rinnassa. Saatiin Jenniltä hyvät ohjeet liikkeen eteenpäin viemiseen ja pitää lenkin kylkeen ympätä muutama pysähtymisharjoitus. Siitä tulee niin hieno!

Höpöjuttuina ollaan koko triolla treenattu oma-alue-peliä ja Sisu on kotiläksynä harjoitellut "pipi tassu"-temppua mikä on minulle vallan opettava. Ajoitus on kaikki kaikessa ja kun se on myöhässä, niin pipistä tulee natsitervehdys. Kiva haaste, sitä kohti! Lisäksi olen ("vihdoinkin!" kuulen usean huokaisevan) ajatellut paneutua Rapsun varastelun saloihin ja keittiössä luuhaamiseen, siihen on nyt suunnitelma kehitetty, joten vähitellen toteutuksen kimppuun. Jospa ruokakaapien sisältöjä pääsisi jatkossa syömään muutkin kuin Rapsutin!

Agilityn pariin on tarkoitus palata kunhan Sisu on tarpeeksi palautunut pohjoisen reissusta. Suunnittelin kyllä treeniä jo kuluneelle viikolle, mutta koska kelpie on käytännössä asunut sohvan alla, olen tulkinnut sen olleen tosi väsynyt. Se muuttaa sinne aina, kun kaipaa omaa rauhaa, ärsykkeetöntä tilaa syville unille ja perinpohjaista lepohetkeä. Sitä on nyt kestänyt viikon. Innokkaana se on lenkillä ja höpötempuissa, mutta ei se ole ollut yhtään sen oloinen, että olisi ylimääräistä energiaa purettavaksi ja koska läksylistalla on nimenomaan vauhtia ja aivotoimintaa sisältävät tehtävät, niin odotellaan vielä tovi :)

Kevo ja Paistunturin erämaa

Lohikäärme = hienoimmista hienoin retkikoira.
- Pidetäänkö evästauko?
- Joo!
- Jatketaanko matkaa?
- Joo!
- Otetaanko päikkärit?
- Joo!
- Mennäänkö yäunille?
- Joo!
- Joko herätään?
- Joo!
Hirveen helppoa olla retkellä kaverin kanssa, joka on aina samaa mieltä :) Ikioma kindred spirit.

Kevon seinä.

Vaellusreissulle osui yksi aurinkoinen päivä, jolloin elämä tuntui enemmän kuin hienolta ja loput sateisia päiviä, joista kosteimmat saivat kyseenalaistamaan koko retkelle lähdön, koska sateelta, tuulelta, räältä ja sumulta ei nähnyt juuri kymmentä metriä pidemmäs eli ihan sama missä olisi tarponut. Toisaalta telttakangasta hurjana hakkaava sade ja rajusti riepotteleva tuuli keskellä ei mitään ja ympärillä ei ketään oli kokemuksena vallan kiehtova. Kaksin saimme taivaltaa ja yöt viettää, evästellä ja virkistäytyä (lue: hyytyä) tunturipuroissa. Alla muutama kuva kuivemmilta hetkiltä, jolloin kameran raski kaivaa esiin:

Poroja!

Ja kotona taas oman lauman keskellä!

Tylsyyden maksimointia

Kajaanin kisareissun jälkeen kolmikko on saanut leikkiä sisarhentovalkoisia. Aivan järkyttävä flunssakuumekuolemantauti jylläsi ja vieläkin yskä roikkuu mukana. Jos jotain hyvää, niin tulipa naksuteltua Sisulle kapulan nosto, pito ja nouto, koko kolmikolle lelujen siivoaminen koppaan ja kohdetyöskentelyä, Silakalle monenmoisia kehonhallintajuttuja ja kaikille noseworkia. Kuulostaa paljolta, mutta oikeasti meillä kaikilla oli tosi tylsää, kun päivittäiset metsälenkit eivät rytmittäneet menoa.

Loppukuun hiljaisuus ei johdu tylsyydestä vaan seikkailusta. Sisun kanssa suunnataan tunturiin, joskin suunniteltu Kebnekaisen valloitus vaihtui hieman matalampaan kohteeseen, kun ei vielä henki kulje 100%. Sen verran kuitenkin, että reissuun päästään! Toivottavasti päästään takaisinkin :P

Muuan vanhapiika koetti ujuttaa itsensä mukaan.

Tuplanolla

Kajjaanin keikka.

Oih, olipas vallan antoisa agilityviikonloppu. Lauantaina suunnattiin ihka ensimmäiselle ProTeam-leirille Kuopion Koiramekkaan. Ajattelin ottaa lisukkeen Sannan henkilökohtaisen valmennuksen kylkeen, koska Sisun kehityksen kohteet tulevat esille häiriössä ja minun kehityksen kohteet sosiaalisten tilanteiden kuormituksessa. Leireily on siis häiriöherkille oivallinen paikka kehittyä :) Koontina muistiin itselle:

• kontakti/keppi-treeni: vauhti erinomainen, keinu vaatii tason noston minun liikkumisen suhteen ja puomille parempi 0-suoritus%
• erilaiset ohjaus/estepätkät-treeni: takaakierrot hallussa, erikoisestesuorille irtoaminen vaatii vahvistusta, kääntyy kuin unelma
• valssit/takaaleikkaukset-treeni: molemmat sarjasuorituksina vahvaa ohjaajan epämukavuusaluetta, yksittäisinä mukaavuusaluetta. Takaaleikkauksilla nopeampi kuin valsseilla.
• ratatreeni: onnistui aikalailla kaikki ja kellottamiset toivat hyvää vihjettä Sisun nopeimpiin linjoihin --> pitäisi muistaa kellottaa myös omissa treeneissäkin, koska mutu ei oo aina tosi!

Treenien ohella leirin huippuantia oli Ari Arppa Kuparisen luento kisakoiran huippukunnon virittämisestä. Oikeilla linjoilla ollaan Sisun kanssa oltukin, mutta oijoi, että laitetaan ensi kesän SM-kisoihin myös nopeuspiikki kohdilleen. Varokaa pikkumaksit, myö niin voitetaan kaikki, tai ainakin pidetään superhauskaa superlujaa!

Leiri-illan päätteeksi hurautettiin yöunille Kajjaaniin Paltaniemen rantaan. Kaunis usvan peittämä ranta, mikäpäs siinä on yöpyessä. Lazlokin muuntautui retkiautoksi käpälän käänteessä, patja häkkien päälle ja Sisu kainaloon. Hirmuisen hyvin nukuttiin, joskin huomasin, että iltayöstä puolet Kajjaanin nuorisosta tykkää käydä niemen päässä autoillaan kääntymässä ja aamulla lintubongarit luimivat kaislikoissa. Unipaikasta oli rapiat 7 minuuttia kisapaikalle ja siellä tavattiin Kasku-siskokin kisaamassa. Hirmuisen kivat radat oli Salme suunnitellut, rimat ihanasti 40 cm ja kisafiilis hyvä. Tuloksena makea flow jokaisella radalla; tuplanolla sijoilla 3. ja 1. sekä ohjaajan rimavitonen (heruttelin toiseksi viimeisellä hypyllä jo hyppyvalioarvoa mielessäni...).