maanantai 25. kesäkuuta 2012

Lammasmakkaran ystävät

Loma! Hienoa asia ihmisen elämässä ja erittäittäin mukava myös koirien. Lähdettiin Hattusaareen tsekkaamaan kesämökin kunto. Nuuskun suureksi pettymykseksi perinteinen letunpaisto jäi väliin, koska Pielisen vesi oli noussut niin ylös, että grillikatos oli vedenvallassa. Rantakin oli muuttunut järvenpohjaksi ja itikat vallanneet joka paikan. Onneksi mökkeilyyn liittyi luppakorville niin rakasta herkuttelua, uimista (Nuusku Suuri Rohkea uskaltautui ainoana hyiseen veteen), laiduntamista, lötköttelyä ja pötköttelyä.

Pientä senioria palelsi hyisen Pielisen jälkeen. Kaukana takana ovat ajat jääkarhuna.

Iltapaloiksi lihansyöjät nauttivat kinahmolaiset luomulammasmakkarat ja suosittelevat niitä muillekin.

Joutsenpari yllätti aamulla.

Nelisiipinen mutanttijoutsen ja karannut laituri.

Nuusku valvoo tilannetta aitan portailla.

Työtehtäviensä uuvuttama ilma-, maa- ja vesivalvontajoukkojen ylikapteeni Rapsu.

Mökiltä koukattiin Juukaan missä Nuusku jatkoi hulvatonta riehumistaan. Hirveää hyppimistä, loikkimista, laukkaamista ja riekkumista, niin hirmuista, että arvelutti miten toipilas tuon kaiken kestää. Mieli ainakin virkistyi, toivottavasti kehokin toipuu. 

Molemmilla oli niin lystikästä, että kunnon päiväunia ei oikein maltetttu ottaa, joten kotiin palasi uupuneet matkalaiset, jotka ovat olleet tajuttomina viimeiset 16 tuntia eikä elonmerkkejä näy. Toivottavasti ne vielä elpyvät, koska loma ja sitä myöten entistä kivempi elo jatkuu!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ihana Elena

Rapsun ja Nuusku tapasivat ihanan Elenan ja Zorron. Zorroa ei olla juoksujen vuoksi toviin tavattu ja Elena, uusi tulokas, nähtiin ensimmäisen kerran. Olipa valloittava pieni koiran alku! Rapsun piti olla leikkitäti ja Nuuskun koriste, mutta molemmat olivat heiniä rakastavia lampaita ja sen lisäksi Rapsu tuoksui Zorron kirsuun vastustamattomalta ja Nuuskun kupolia kiristi, kun oltiin liikenteessä ruoka-aikaan. Mitään suurta leikkihetkeä emme siis saaneet aikaiseksi vaan lähinnä yhteistä hengailua mikä kyllä oli hauskaa sekin.

Tarkkaavainen pikku tolleri.

Ihana ketkula.

Tämmöisiä päivänsäteitä ne tyttökoirat on sitten isona, Nuusku näyttää mallia.

Mitä iso Rapsu edellä, sitä pieni Elena perässä.

Viime aikoina otukset ovat keskittyneet lähinnä hengailuun ja kavereiden tapaamisiin. Rapsutin ei  lähtenyt viikonloppuna SM-mittelöihin, koska oikeassa korvassa räjähti viime viikon tiistaina hirmuinen hiivatulehdus ja lääkkeet vedettiin kehiin. Korva on edelleen punoittava ja hiivainen, mutta ei enää kuumota ja on parempaan päin. Treeneistä ollaan poissa vielä tällä viikolla, ja Rapsuttimella onkin huomenna treenien sijaan hieronta. Metsälenkkejä ollaan suoritettu lievässä paukkeessa eikä Rapetsiini ole reagoinut kauempaa tuleviin laukauksiin ollenkaan, hienoa! Ehkäpä se vielä palautuu omaksi laukausvarmaksi itsekseen.

Nuusku voi hyvin. Kipulääkekuuri on tällä erää ohi ja Nuuskuttimen potkat ovat voimistuneet. Juhannuksena Nuuskutin pääsee aloittamaan kunnolla uimakauden, jos itikat eivät karkoita meitä rannalta.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

_ _ _ _ _ _

Jos leikittäisiin hirsipuuta, niin selvittettävä sana olisi tässä: _ _ _ _ _ _. Jos arvaisi vaikkapa aan, niin mie piirtäisin kukkulan. Jos arvaisin iin, niin menisi hyvin ja kirjoittaisin tämmöistä _ _ _ i _ _. Teestä mie piirtäisin pystypalkin paikoilleen. Eestä tulisi rungon tukipuu, mutta ännä pääsisi sanaan mukaan _ _ _ i n _. Mitäs kirjaimia niitä vielä on? Pee on aina kiva ja hyvä valinta _ _ p i n _. Vokaalin paikka, otetaanko ee? Eipä olisi kannattanut, nyt tuli jo päälypuu. Hmm? Kuka arvaa? Niinpä.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Juoksee housujen kanssa

Rapsu, pieni suuri agilityhauveli, päätyi loppujen lopuksi JoA:n SM-joukkueeseen, jotta oma treeniseura sai medijoukkueen kasaan. Onneksi tollerijoukkuekin lopulta täyttyi, jotta ei ihan luopioksi itseään tarvitse tuntea. Koska Rapsuli on edustuspuuhiin menossa, sai se perinteiseen tapaan treeniluvan juoksuhousut jalassa, jotta ei tarvitse kylmiltään Jyväskylään lähteä.

Eilen treenattiin aiemman ryhmän koulutettavieni jätöksiä eli helppoa vauhtirataa. Tosin ei se meille niin helppo ollut, kun alussa Rapsu oli sitä mieltä, että housut jalassa ei voi juosta ei. Alku meni aika räpeltämiseksi, kun Rapsutin ei halunnut sitten millään irrota kolmoselle, mutta olisi kyllä ihan hulluna halunnut irrota renkaan jälkeen pituudelle, tai mitään olisi halunnut vaan ihan rehellisesti sinkosi sinne toistuvasti tukka tanassa. Parhaiten alussa pelitti heitto kolmoselle, persjättö (4-5), takaakierto puomin puoleisen siivekkeen kautta (5), nakkaus putkeen (6) ja okserin & muurin välistä oikaisu valssiin (8-9).


Loppurata olikin sitten helppoa rallatusta myös meille, Rapsutin unohti housujen kauheuden ja tykitti innoissaan. Suureksi hämmästyksekseni Hapsu Hipsuvarvas teki oma-aloitteisesti hirmuisen hienon 2on-2off puomin. Oletin, että hallin ympäri täysillä vetäessä vauhdin hurma temmeltäisi korvien välissä, joten en käskyttänyt sitä puoilla mitenkään vaan ajattelin katsoa, että mitä tapahtuu. Hienoja tapahtui, veti ihan täpöllä alusta loppuun ja pysähtyi oppikirjamaisen napakasti. Nämä on aina mielenkiintoisia välähdyksiä Rapsulta, en oikein osaa päättää, että uskonko sen kuitenkin tajunneen idean vai ihanko tuurilla mennään. Mitään ihmeitähän en tässä ajassa ehdi puomille tekemään, vaan meillä on pitkän tähtäimen puomisuunnitelma, joten pitää toivoa, että tuuria on myös puolentoista viikon päästä. Loppuun otin leijeröintiä ja viipotin hypyn 8-10 toiselta puolen Rapen pomppiessa pituutta (25), hirveän hyvin kääntyi sieltä hypylle (26).

Kivaa oli vetää helppoa rataa kovaa kyytiä, oikein nautinnollista. Pidettiin Rapelon pätkät lyhyinä, koska ilma oli painostava enkä halunnut Hapen hyytyvän, juoksuisena sen lämmönkesto on aika olematon.