Kolmikon fiilikset: naps
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Mestariuimarit
Päivien sisältönä on ollut uimista. Parhain uimakohde on ollut pieni järvi, jossa vesi on kuin linnunmaitoa, kalat kesyjä (uivat jaloissa) ja upea nopeasti syvenevä hiekkapohja. Tärkeintä toki on se, että siellä ei ole ketään muita vaan pelkkää omaa rauhaa eli suosikki uimapaikka kaupungista on löydetty :) Pikkukoira on alkanut ajoittain osoittaa fanaatikon elkeitä uimisen suhteen; se syöksyy takaisin veteen vielä siinä vaiheessa, kun ihmiset kuivattelevat ja tekevät lähtöä. Lähtökutsu ei kaiu kelpin korviin saakka, mutta onneksi lähimmäisenrakkaus on sen verran vahvaa, että vauhdilla vesielukka rantaan ui, kun sille sanoo hei hei ja lähtee itse menemään. Ei kai minulla ole toinen Nuusku kasvamassa? Uuuh. Rapelokin viihtyy vedessä, joskin se pitää kirjaimellisesti "ottaa mukaan" uimaan, mutta vauhtiin päästyään luppakorva kroolaa pitkin järven. Nuusku puolestaan, noh, siitä ei näy autolla kuin peräkarvojen viuhahdus ja sen jälkeen typy löytyykin järvestä, jossa se on maailman hienoin delfiini.
Koirallisen elämä meni hieman sekaisin auton sanottua yhteistyösopimuksen irti. Jos ei ole autoa, ei pääse itikattomaan metsään reippailemaan tai harrastamaan, haluamansa järven rannalle uimaan, treenihallille treenaamaan, mökille nauttimaan elosta tai nyt muutenkaan mihinkään missä on tottunut aikaansa viettämään. Näillä helteillä luppakorvien kotikulmilla lenkkeilyttämisessä ei ole järjenhiventä, varsinkin, kun reippailla pitäisi auringossa, sillä Noljakan rämeikkössä on niin paljon verenimijöitä, että se ei ole inhimillinen liikkumispaikka se. Kumpikaan oranssi ei tykkää lenkkeillä kuumassa, joten liikutus on hoidettu uiden ja energia purettu aivopähkinöillä.
Sisun kanssa kipiteltiin eilen sateessa Aavarantaan polskimaan. Seuraksi saatiin aina yhtä ihana Iita. Sade hieman viilensi ilmaa, joten kulkeminen oli siedettävää ja perillä odotti virvoittava Pyhäselkä. Tosin vesi oli sen verran lämmintä, että viilennys tapahtui lähinnä mielikuvissa. Pentuset kirmasivat hieman hippaa ja oli mukavaa seurara miten kaksikolla menee leikit hyvin yksiin, Sisu osaa aika hyvin suhteuttaa vauhdin ja voiman Iita kokooon. Molemmat myös uivat paljon, joten oikein rattoisasti vierähti puolitoistatuntinen. Pulahdin itsekin, kun Sisun kanssa on hupaisaa uida. Iitasta minun uimiseni taisi olla epäilyttävää.
Tänään hengattiin pikkukelpin kanssa vepekokeessa Kaunislahdessa. Olin lupautunut Zorrolle apuohjaajaksi ja Satulta sain kyydin paikalle. Mukaan mahtui yksi koira, joten lähtijä oli luonnollisesti kahvipapu, jolle uudet kokemukset ovat tervetulleita seikkailuja. Aluksi Sisu kuvitteli päätyneensä treeneihin, mutta onnistui laskemaan kierroksiaan tajuttuaan, että ollaankin turisteja. Sisu käyttäytyi oikein mukavasti, mitä nyt rakasti Satua, Sirkkua ja Riittaa ehkä hieman enemmän kuin olisivat kaivanneet. Tepasteltiin koepaikalla nuuskimassa tunnelmaa ja välillä Sisu lepäili autossa häkissä. Lähdettiin myös lenkille Viirun seurassa, mutta se reissu loppui lyhyeen kaksikon löytäessä kalanraadon, jonka päälle oli mukavaa kellahtaa. Onneksi tuo episodi tapahtui pidemmällä tauolla, joten ehdittii hyvin pulahtaa yhdessä Höytiäiseen, minä virkistäytymään ja Sisu puhdistamaan turkkinsa.
Koirallisen elämä meni hieman sekaisin auton sanottua yhteistyösopimuksen irti. Jos ei ole autoa, ei pääse itikattomaan metsään reippailemaan tai harrastamaan, haluamansa järven rannalle uimaan, treenihallille treenaamaan, mökille nauttimaan elosta tai nyt muutenkaan mihinkään missä on tottunut aikaansa viettämään. Näillä helteillä luppakorvien kotikulmilla lenkkeilyttämisessä ei ole järjenhiventä, varsinkin, kun reippailla pitäisi auringossa, sillä Noljakan rämeikkössä on niin paljon verenimijöitä, että se ei ole inhimillinen liikkumispaikka se. Kumpikaan oranssi ei tykkää lenkkeillä kuumassa, joten liikutus on hoidettu uiden ja energia purettu aivopähkinöillä.
Sisun kanssa kipiteltiin eilen sateessa Aavarantaan polskimaan. Seuraksi saatiin aina yhtä ihana Iita. Sade hieman viilensi ilmaa, joten kulkeminen oli siedettävää ja perillä odotti virvoittava Pyhäselkä. Tosin vesi oli sen verran lämmintä, että viilennys tapahtui lähinnä mielikuvissa. Pentuset kirmasivat hieman hippaa ja oli mukavaa seurara miten kaksikolla menee leikit hyvin yksiin, Sisu osaa aika hyvin suhteuttaa vauhdin ja voiman Iita kokooon. Molemmat myös uivat paljon, joten oikein rattoisasti vierähti puolitoistatuntinen. Pulahdin itsekin, kun Sisun kanssa on hupaisaa uida. Iitasta minun uimiseni taisi olla epäilyttävää.
Tänään hengattiin pikkukelpin kanssa vepekokeessa Kaunislahdessa. Olin lupautunut Zorrolle apuohjaajaksi ja Satulta sain kyydin paikalle. Mukaan mahtui yksi koira, joten lähtijä oli luonnollisesti kahvipapu, jolle uudet kokemukset ovat tervetulleita seikkailuja. Aluksi Sisu kuvitteli päätyneensä treeneihin, mutta onnistui laskemaan kierroksiaan tajuttuaan, että ollaankin turisteja. Sisu käyttäytyi oikein mukavasti, mitä nyt rakasti Satua, Sirkkua ja Riittaa ehkä hieman enemmän kuin olisivat kaivanneet. Tepasteltiin koepaikalla nuuskimassa tunnelmaa ja välillä Sisu lepäili autossa häkissä. Lähdettiin myös lenkille Viirun seurassa, mutta se reissu loppui lyhyeen kaksikon löytäessä kalanraadon, jonka päälle oli mukavaa kellahtaa. Onneksi tuo episodi tapahtui pidemmällä tauolla, joten ehdittii hyvin pulahtaa yhdessä Höytiäiseen, minä virkistäytymään ja Sisu puhdistamaan turkkinsa.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Pikkukaverit
Kuten huomaatte, blogi on sama, mutta osoite on uudistunut kuvaamaan paremmin koko kolmikkoa: http://pikkukaverit.blogspot.fi
torstai 27. kesäkuuta 2013
Ihmelapsi
Pari päivää mökillä tekee ihmeitä ihmiselle ja hyvää koirille. Uitiin, lojuttiin ja nautittiin helteistä, seurattiin porukalla kirjosieppoperheen elämää ja ihmeteltiin telkän uintia. Koska mökin seinakello on näyttänyt viimeiset reilut kymmenen vuotta kahtakymmentä vaille kaksi, oleminen on kaikinpuolin rentouttavaa, kun aikakaan ei kiirehdi. Valitettavasti voimakas ukkosmyrsky ajoi porsaat kotio aiottua aiemmin, koska senioria ukkoset kovasti pelottaa ja saaressa pauke on melkoista. Sisukin on ukkosta kuullut jo useampaan otteeseen ja ilokseni se on reipas ukkosenystävä. Mustien pilvien peittäessä taivaan, aaltojen roiskuessa rantaan, maailman jyristessä oikeasti pelottavasti ja sateen piiskatessa maata, pikkukelpi juoksee innoissaan laiturin nokkaan istumaan ja ihailemaan salamointia.
Koska tultiin kotiin ajoissa, ehdittiin Sisun tokotreeneihin melkein ajoissa. Ekalla kierroksella harjoiteltiin ryhmässä törppö- ja koirahäiriössä maahanmenoa, perusasentoa ja kontaktia kartioista tehdyissä pienissä neliöissä. Sisu teki töitä erinomaisen hyvin, toimi kuin huopikkaat pakkasella ja jäätelö helteellä. Ainoastaan vaihdettuamme Arvo-veljen käyttämään neliöön meinasi kirsu uppoutua nuuskuttelemaan velipojan tuoksuja, mutta aktivoiduttuani paremmin kontaktin ja kehujen kanssa sekä aluksi helpotettuani treeniä, päästiin siinäkin häiriössä lopulta huikeisiin suorituksiin. Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Sisu veti heti alkuun kympin ruudun: Suski taputti ruutua, lähetin Sisun ja ihmelapsi kiiti superhienosti tyhjään ruutuun, pysähtyi juuri siihen mihin piti, kääntyi minua kohti ja seisoi kuin tatti kehujen voimalla niin kauan kun riensin paikalle palkkaamaan. Hienoja toistoja tuli, on se vaan älykäs! Äitinsä tyttö, ei voi muuta sanoa. Kolmas kuvio oli jälleen ryhmäliike: koirat riviin ja joka toinen otus harjoitteli istumista ja joka toinen maahanmenoa, piti siis osata erottaa oman ohjaajan käskyt vääristä ja pysyä niissä. Ei mitään ongelmia pikkumurmelilla, erinomaista jälleen. Erottelujen jälkeen tehtiin viellä ryhmässä paikkamakuu. Hyvät vinkit sain Suskilta levottomien käsieni rauhoittamiseen paikkamakuun keston harjoittelussa, nyt koetan sabotoida Sisun paikallaolokehitystä huiskimalla miten sattuu. Neljäs kierros sisälsi luoksetulon pysäytyksiä, jotka Sisulla ovat hyvällä mallilla, se pysähtyy sanasta. Superhienoja toistoja jälleen. Sen jälkeen otettiin vielä pari vauhdikasta luoksetuloa. Olipa lystiä ja Sisu maailman taitavin eläin!
Alla jotain kuvia viime ajoilta, jostain kumman syystä niitä tähdittää pieni ruskea olio. Pitää alkaa kuvata punaisiakin, etteivät masennu. Ja kuvata ylipäätään, jotenkin on unohtunut ikuistaa kolmikon elämän pieniä asioita.
Koska tultiin kotiin ajoissa, ehdittiin Sisun tokotreeneihin melkein ajoissa. Ekalla kierroksella harjoiteltiin ryhmässä törppö- ja koirahäiriössä maahanmenoa, perusasentoa ja kontaktia kartioista tehdyissä pienissä neliöissä. Sisu teki töitä erinomaisen hyvin, toimi kuin huopikkaat pakkasella ja jäätelö helteellä. Ainoastaan vaihdettuamme Arvo-veljen käyttämään neliöön meinasi kirsu uppoutua nuuskuttelemaan velipojan tuoksuja, mutta aktivoiduttuani paremmin kontaktin ja kehujen kanssa sekä aluksi helpotettuani treeniä, päästiin siinäkin häiriössä lopulta huikeisiin suorituksiin. Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Sisu veti heti alkuun kympin ruudun: Suski taputti ruutua, lähetin Sisun ja ihmelapsi kiiti superhienosti tyhjään ruutuun, pysähtyi juuri siihen mihin piti, kääntyi minua kohti ja seisoi kuin tatti kehujen voimalla niin kauan kun riensin paikalle palkkaamaan. Hienoja toistoja tuli, on se vaan älykäs! Äitinsä tyttö, ei voi muuta sanoa. Kolmas kuvio oli jälleen ryhmäliike: koirat riviin ja joka toinen otus harjoitteli istumista ja joka toinen maahanmenoa, piti siis osata erottaa oman ohjaajan käskyt vääristä ja pysyä niissä. Ei mitään ongelmia pikkumurmelilla, erinomaista jälleen. Erottelujen jälkeen tehtiin viellä ryhmässä paikkamakuu. Hyvät vinkit sain Suskilta levottomien käsieni rauhoittamiseen paikkamakuun keston harjoittelussa, nyt koetan sabotoida Sisun paikallaolokehitystä huiskimalla miten sattuu. Neljäs kierros sisälsi luoksetulon pysäytyksiä, jotka Sisulla ovat hyvällä mallilla, se pysähtyy sanasta. Superhienoja toistoja jälleen. Sen jälkeen otettiin vielä pari vauhdikasta luoksetuloa. Olipa lystiä ja Sisu maailman taitavin eläin!
Alla jotain kuvia viime ajoilta, jostain kumman syystä niitä tähdittää pieni ruskea olio. Pitää alkaa kuvata punaisiakin, etteivät masennu. Ja kuvata ylipäätään, jotenkin on unohtunut ikuistaa kolmikon elämän pieniä asioita.
Sisu poseeraa kotiparvekkeella uusissa veneilyä varten hankituissa pelastusliiveissään ja Nuusku kadehtii.
Kolmikko päivänokosilla.
Helleherkkuna kylmää raakaa hirvenluuta. Taustalla kateellinen oman luunsa ahminut Nuusku.
Selvästi enempi silmäkoira kuin kämppiksensä, koska parvekekyylääminen on kova juttu!
Sisu seuraa mökillä ikkunan takana olevassa pöntössä asustelevien kirjosieppojen lentoharjoituksia.
Kaikilla on mökissä omat lempipäiväunipaikkansa ja tämä tuoli on Sisun.
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Yliluonnollinen vesihevonen
En yhtään ihmettele teoriaa, jonka mukaan Loch Nessin hirviö olisi kelpie. Juhannus toi Pikku Räikkösestä esille aikamoisen vesipedon ja se muistuttaakin nuorta Nuuskutinta uimainnossaan: veteen on päästävä, yksin tai yhdessä, ja siellä polskitaan kiekkoa hamaan tappiin saakka. Kämppiksistään kahvipapu poikkesi kuitenkin siinä, että se osasi heti uida ihmisten kanssa sen sijaan, että olisi koettanut hukuttaa ne. Kolmikko nautti juhannuksestaan mökillä, jossa rankin ohjattu aktiviteetti oli kokon polton ihailu. Mitään ei treenattu, mitään ei tehty, kunhan vaan oltiin yhdessä ja puuhailtiin omiamme ja toki uitiin kimpassa. Sisu päästi sisäisen maamyyränsä valloilleen, Nuuskusta kuoriutui vanha tuttu rantaheiniä laiduntava lammas ja Rapsu toteutti poliisikoiraunelmaansa pitämällä kuvitteelliset vorot loitolla. Aivan paras viisipäiväinen loma.
Saareen olisi voinut jäädä pysyvästi, mutta toki oli mukava palata kaupunkiin treenaamaan. Suunnattiin siis illaksi treeneihin. Rapsuttimen treenit jäivät välistä, koska palattiin sen verran myöhään, että ei ehditty paikalle. Sisu sen sijaan pääsi hieman hurvittelemaan pentuagilityyn. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin hyppytekniikkaa, ns. set point -harjoitus, jossa tarkoituksena oli vahvistaa koiran kykyä siirtää paino ponnistusvaiheessa takajaloille. Harjoituksessa Sisu istui ponnarin takana paino takapäällään ja luvan saatuaan lähti 4/5/6 jalan päässä olevan okserin (leveys yksi jalka) yli kohti noin viiden metrin päässä olevaa suorapalkkaa. Okserin ensimmäisen riman paikalla oli kaksi rimaa ristissä korostamassa taimmaisen riman keskikohtaa. Sisun painonsiirto vaatii kehitystä, hieman oli meno kiireisen oloista ja ponnistus etupäällä kauhovaa, mutta istumisasento oli hyvä :) Toisella kierroksella oli vuorossa puomin alastulo. Aivan mahtitoistoja! Sisu haki tarjosi hienosti alastulopaikkaa kiepsautuksesta sekä puomin alasmenon yläosaan nostettuna. Hieman meinasi perä keikahtaa yli laidan, mutta pari toistoa siivekkeen avulla ja sen jälkeen ahterikin oli kohdillaan. Sisulla on mainio ajatus hommasta: se kiiruhtaa 2on-2off asentoon nopeasti ja keskittää katseensa maahan. Mahtiepeli! Minun pitää taas nousta otuksen tasolle palkkauksen kanssa, hieman oli ohjaajan silmä-käsi-koordinaatiossa sekä silmä-aivo-yhteydessä parantamisen varaa, mutta jos tietää mitä yrittää tehdä, niin on sekin jo jotain!
Saareen olisi voinut jäädä pysyvästi, mutta toki oli mukava palata kaupunkiin treenaamaan. Suunnattiin siis illaksi treeneihin. Rapsuttimen treenit jäivät välistä, koska palattiin sen verran myöhään, että ei ehditty paikalle. Sisu sen sijaan pääsi hieman hurvittelemaan pentuagilityyn. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin hyppytekniikkaa, ns. set point -harjoitus, jossa tarkoituksena oli vahvistaa koiran kykyä siirtää paino ponnistusvaiheessa takajaloille. Harjoituksessa Sisu istui ponnarin takana paino takapäällään ja luvan saatuaan lähti 4/5/6 jalan päässä olevan okserin (leveys yksi jalka) yli kohti noin viiden metrin päässä olevaa suorapalkkaa. Okserin ensimmäisen riman paikalla oli kaksi rimaa ristissä korostamassa taimmaisen riman keskikohtaa. Sisun painonsiirto vaatii kehitystä, hieman oli meno kiireisen oloista ja ponnistus etupäällä kauhovaa, mutta istumisasento oli hyvä :) Toisella kierroksella oli vuorossa puomin alastulo. Aivan mahtitoistoja! Sisu haki tarjosi hienosti alastulopaikkaa kiepsautuksesta sekä puomin alasmenon yläosaan nostettuna. Hieman meinasi perä keikahtaa yli laidan, mutta pari toistoa siivekkeen avulla ja sen jälkeen ahterikin oli kohdillaan. Sisulla on mainio ajatus hommasta: se kiiruhtaa 2on-2off asentoon nopeasti ja keskittää katseensa maahan. Mahtiepeli! Minun pitää taas nousta otuksen tasolle palkkauksen kanssa, hieman oli ohjaajan silmä-käsi-koordinaatiossa sekä silmä-aivo-yhteydessä parantamisen varaa, mutta jos tietää mitä yrittää tehdä, niin on sekin jo jotain!
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Vinttikoiran lähtönopeus
Eilinen pentuagility oli yhtä juhlaa! Sisu oli aivan loistokas pieni eläin! Ensimmäisellä kierroksella kaksi koiraa työskenteli kentällä yhtä aikaa. Sisu tutustui pituusesteeseen ja se sujui sutjakasti. Ensin kutsuhyppynä kädessäni olevalle lelulle, toistot molemmin puolin, ja sen jälkeen lähetyksenä namikupille, toistot molemmin puolin. Lähetykset otettiin istumisen kautta ja siihen pitäisikin rueta harjoittelemaan enemmän ajallista ja etäisyyden kestoa, tällä hetkellä Sisu nakottaa hienosti paikoillaan siirtyessäni noin metrin sivulle, mutta näyttävämpään paikallaan istumiseen emme vielä kykene, kun rehellisesti sanottuna ei olla sen opetteluun tarpeeksi panostettu. Pituuden jälkeen tehtiin hypylle tarjontaa. Aivan mahtitoistoja! Hienosti haki hyppyä, sinkosi esteelle tsäpäkästi, oli kaikinpuolin oikein mainio.
Toisella kierroksella tehtiin yllä olevaa ohjaustreeniä teemalla liikkuva vastaanottovalssi hypyn ja putken väliin (vaaleat pallerot 2-3, tummat pallerot 3-4). Rimat korkeudella 25 cm. Sisu paljasti maailman hurjimman lähtönopeutensa minkä seurauksena minun piti ladata lähdössä kaikki keskittyminen peliin ollakseni siellä missä piti kahden esteen jälkeen :D Hauskaa olla helisemässä jo tässä vaiheessa :) Ensin tehtiin vaalet pallerot (1-3) siten, että avustaja piti istumaan jätettyä Sisua lähdössä ja tulipa se tuli hurjaa kyytiä! Pienellä vihjeellä pentu haki ekan hypyn ja sain (ja piti) lähteä rohkeasti liikkeelle ehtiäkseni valssaamaan ajoissa ja oli kyllä aikamoista menoa ja miten huikealta onnistuminen tuntui! Sisulla on niin voimakas asenne tekemiseen, että sen kanssa on maailman parasta opetella asioita. Sitten sama tummilla palleroilla (2-4) ja sen jälkeen lisättiin kuvioon vielä putki (1). Siinä olisi pitänyt tempaista valssi alkuun (1-2), mutta armosta sain tehdä siihen persjätön, koska valssista en ehtinyt millään toiseen valssiin Sisun tullessa niin kovaa. En edes uskalla ajatella mikä vauhtihirmu epelistä kasvaa, kun se jo nyt on minulle aivan liian nopea, mutta onneksi olen aina ollut sitä mieltä, että asenteella hyllyttäminen on kivaa eikä ykkösluokasta tartte kiirehtiä ylemmäs (ikinä).
Rapsun treenasi ryhmässään ennen Sisun treenejä ja ohjelmassa oli otteita maksien perjantain iltakisojen hyppyradalta. Rimat oli matalalla, 25 cm, ja no, alkuosa treeneistä meni oikein mainiosti niin kauan, kun Rapsun ei tarvinnut ohjausta juuri lukea vaan se sai vaan juosta helppoa rataa. Siinä vaiheessa, kun Rapen olisi pitänyt kyetä keskittymään ohjaukseen, keskittymiskykyä ei löytynyt vaan Rape haki iloissaan näköpiirissä olevia esteitä ja niiden takana pomppi ja loikki siihen malliin, että mihinkäs se pallo lensi, mikä ei kyllä edes lentänyt. Kun Hapsutin huomasi, että hilluminen ei tuottanut tulosta, ei se sen jälkeen enää kyennyt itsenäiseen työskentelyyn vaan odotti ohjeita ja käsi tassussa kulkemista. Pieni onnistumisia ja hienoja hetkiä saatiin, kun tehtiin 2-3 esteen pätkiä, mutta kokonaisuutena harvinaisen heikot treenit niin Rapsulta kuin minultakin. Rapsulla levisi pakka enkä minä lähtenyt sitä kokoamaan vaan viskelin kortit enempi hajalleen. Loppupeleissä Rapsu ei luultavasti oppinut treeneissä juuri mitään ja minä opin sen, että Rapelta on treenitauon aikana heikentynyt keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys, ja minulta on kadonnut taito ymmärtää ja ohjata Rapsua, luotsata Rape läpi haasteista, vahvistaa Rapsulin vahvuuksia ja olla paineistamatta Rapsutinta liikaa. Pääkoppien palauttamiseen pitää nyt kehitellä parempi suunnitelma ja koettaa löytää se sama hyvä yhteystyö ja -ymmärrys mikä meillä oli ennen taukoa.
Alkuviikosta nähtiin pitkästä aikaa Josia yhteisen metsälenkkeilyn merkeissä. Nuusku ja Rapsu nauttivat siitä, että Sisu hillui Josin kanssa minkä kerkesi, jolloin kaksikko sai hiimailla rauhassa ilman pikkusalaman riekkumista. Sisusta Josin kanssa oli huisia vetää hippasta ja muutenkin loikkia ympäriinsä iloisena.
Toisella kierroksella tehtiin yllä olevaa ohjaustreeniä teemalla liikkuva vastaanottovalssi hypyn ja putken väliin (vaaleat pallerot 2-3, tummat pallerot 3-4). Rimat korkeudella 25 cm. Sisu paljasti maailman hurjimman lähtönopeutensa minkä seurauksena minun piti ladata lähdössä kaikki keskittyminen peliin ollakseni siellä missä piti kahden esteen jälkeen :D Hauskaa olla helisemässä jo tässä vaiheessa :) Ensin tehtiin vaalet pallerot (1-3) siten, että avustaja piti istumaan jätettyä Sisua lähdössä ja tulipa se tuli hurjaa kyytiä! Pienellä vihjeellä pentu haki ekan hypyn ja sain (ja piti) lähteä rohkeasti liikkeelle ehtiäkseni valssaamaan ajoissa ja oli kyllä aikamoista menoa ja miten huikealta onnistuminen tuntui! Sisulla on niin voimakas asenne tekemiseen, että sen kanssa on maailman parasta opetella asioita. Sitten sama tummilla palleroilla (2-4) ja sen jälkeen lisättiin kuvioon vielä putki (1). Siinä olisi pitänyt tempaista valssi alkuun (1-2), mutta armosta sain tehdä siihen persjätön, koska valssista en ehtinyt millään toiseen valssiin Sisun tullessa niin kovaa. En edes uskalla ajatella mikä vauhtihirmu epelistä kasvaa, kun se jo nyt on minulle aivan liian nopea, mutta onneksi olen aina ollut sitä mieltä, että asenteella hyllyttäminen on kivaa eikä ykkösluokasta tartte kiirehtiä ylemmäs (ikinä).
Rapsun treenasi ryhmässään ennen Sisun treenejä ja ohjelmassa oli otteita maksien perjantain iltakisojen hyppyradalta. Rimat oli matalalla, 25 cm, ja no, alkuosa treeneistä meni oikein mainiosti niin kauan, kun Rapsun ei tarvinnut ohjausta juuri lukea vaan se sai vaan juosta helppoa rataa. Siinä vaiheessa, kun Rapen olisi pitänyt kyetä keskittymään ohjaukseen, keskittymiskykyä ei löytynyt vaan Rape haki iloissaan näköpiirissä olevia esteitä ja niiden takana pomppi ja loikki siihen malliin, että mihinkäs se pallo lensi, mikä ei kyllä edes lentänyt. Kun Hapsutin huomasi, että hilluminen ei tuottanut tulosta, ei se sen jälkeen enää kyennyt itsenäiseen työskentelyyn vaan odotti ohjeita ja käsi tassussa kulkemista. Pieni onnistumisia ja hienoja hetkiä saatiin, kun tehtiin 2-3 esteen pätkiä, mutta kokonaisuutena harvinaisen heikot treenit niin Rapsulta kuin minultakin. Rapsulla levisi pakka enkä minä lähtenyt sitä kokoamaan vaan viskelin kortit enempi hajalleen. Loppupeleissä Rapsu ei luultavasti oppinut treeneissä juuri mitään ja minä opin sen, että Rapelta on treenitauon aikana heikentynyt keskittymiskyky ja pitkäjänteisyys, ja minulta on kadonnut taito ymmärtää ja ohjata Rapsua, luotsata Rape läpi haasteista, vahvistaa Rapsulin vahvuuksia ja olla paineistamatta Rapsutinta liikaa. Pääkoppien palauttamiseen pitää nyt kehitellä parempi suunnitelma ja koettaa löytää se sama hyvä yhteystyö ja -ymmärrys mikä meillä oli ennen taukoa.
Alkuviikosta nähtiin pitkästä aikaa Josia yhteisen metsälenkkeilyn merkeissä. Nuusku ja Rapsu nauttivat siitä, että Sisu hillui Josin kanssa minkä kerkesi, jolloin kaksikko sai hiimailla rauhassa ilman pikkusalaman riekkumista. Sisusta Josin kanssa oli huisia vetää hippasta ja muutenkin loikkia ympäriinsä iloisena.
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Varjosuomenmestarit
Topi & Viiru sekä Susu lähtivät höpökolmikon kanssa Pärnällä treenaamaan teemalla agilityn ja tokon varjo SM. Lisukkeeksi lähdettiin vielä tekemään esineruutua sekä uimaan. Aito lepopäivä siis!
Sisu voitti kultamitalinsa pentuagilityssa, jossa tehtiin yhdet toistot kutakin alla olevaa numerosarjaa teemoilla vastaanottovalssi hypylle (pallerot 1-2, molemmat puolet) sekä pimeä putki (neliöt 1-2, molemmat puolet). Rima oli kahdessaviidessä. Sen lisäksi otettiin neljä toistoa kujakepeille, joissa ekan hetsasin, kaksi seuraavaa Sisu haki vapaasti ja viimeisen taas hetsasin. Ihan mahti pikkukelpi!
Rapsutin ripusti kaulaansa kirkkaimman agilitymitalin alla olevalla hupsutteluradalla. Tavoitteena oli hyvä fiilis ja se saatiin :) Rimat olivat kahdessaviidessä ja Rapen meno sähäkkää ja iloista. Mustaputki (6) oli huomattavasti hitaampi, jos etenin itse putken ja A-esteen välistä ja putken suoritusvauhti lisääntyi kipaistessani putken (6) etupuolella. Halusin kuitenkin irrottaa Rapen vitoshypylle ylittämättä itse neloshypyn linjaa ja sen kohdan Rape menikin vauhdikkaasti ohjasinpa sitten irrottamalla tai valssilla (5-6), mutta putken suoritusvauhdissa ohjausvaihtoehdon valinta näkyi.
Nuusku oli lyömätön Aivot narikkaan, vire liian korkealla ja hirveää räpellystä koko ajan -sarjassaan. Tunnaria, jonka Nuusku on osannut vuosia, ei voitu tehdä, koska pieni punainen oli turhan fiiliksissä. Senpä vuoksi otettiin hitusen perushöpötokoa (seuraamista, jääviä, paikkamakuuta), jotta otus saisi tehdä edes jotain. Höpöhommien jälkeen, kun elukka alkoi olla jossain kontrollissa, rohkaistuin ottamaan metallinoudon sekä noudon ja olipa se etevä molemmissa!
Sisu teki vielä toisen kierroksen, jolla vei voiton kotiin pentutokossa. Sisu osoitti tunnarien nuuskinnassa samaa malttia ulkokentällä kuin kotonakin eli hienosti merkkasi oman kapulan. Nenän käyttö on hallussa, joten seuraavaksi voisi rueta noutoa opettelemaan.
Hurautettiin hallilta metsän siimekseen esineruutua tekemään, koska muutkin menivät, mukaan piti päästä. Vein alueelle, joka oli iso, leveä ja syvä, Nuuskun nähden kolme Koukien esinettä: rukkasen, nahkarievun ja kukkaron. Nuusku lähti kohti rukkasta aivan tohkeissaan ja toi sen minulle komeiden tapporavistusten saattelemana. Lähetin sen vielä toiseen etsintään ja käteeni palautui nahkariepu. Siihen olikin hyvä lopettaa, aivan loistava onnistuminen. Rapsun kanssa tehtiin samat kuviot ja lopputulos oli yhtä mainio :) Molemmat punanutut tekivät huikean hienoa työtä ottaen huomioon, että takana on ainoastaan yksi esinejanatreeni viime kesältä. Mutta noutaja on noutaja, ei siitä mihinkään pääse. Pikku-Sisulle tehtiin helppo alkeisharjoitus, jossa Sirkku vei rukkasen Sisun nähden lähelle metsään ja lähetin Sisun hakuun. Sisu ampaisi hanskalle tohkeissaan, mutta sen suuhun ottaminen oli arveluttavaa, siinä se hämmentyneenä seisoskeli ja koska olin hidasälyinen, ratkaisi Sisu tilanteen tempaisemalla pienen hepulin ympäri metsää. Toisettiin harjoitus siten, että otettiin esineeksi oma esine ja sehän toimi! Hienosti palautui oma esine kaksi kertaa ja siihen olikin mainiota lopettaa ja jättää asia pieneen päähän muhimaan. Reenien päätteeksi lähdettiin tepastelemaan ja uimaan. Kylläpäs vain oli hyvä sunnuntai.
Sisu voitti kultamitalinsa pentuagilityssa, jossa tehtiin yhdet toistot kutakin alla olevaa numerosarjaa teemoilla vastaanottovalssi hypylle (pallerot 1-2, molemmat puolet) sekä pimeä putki (neliöt 1-2, molemmat puolet). Rima oli kahdessaviidessä. Sen lisäksi otettiin neljä toistoa kujakepeille, joissa ekan hetsasin, kaksi seuraavaa Sisu haki vapaasti ja viimeisen taas hetsasin. Ihan mahti pikkukelpi!
Rapsutin ripusti kaulaansa kirkkaimman agilitymitalin alla olevalla hupsutteluradalla. Tavoitteena oli hyvä fiilis ja se saatiin :) Rimat olivat kahdessaviidessä ja Rapen meno sähäkkää ja iloista. Mustaputki (6) oli huomattavasti hitaampi, jos etenin itse putken ja A-esteen välistä ja putken suoritusvauhti lisääntyi kipaistessani putken (6) etupuolella. Halusin kuitenkin irrottaa Rapen vitoshypylle ylittämättä itse neloshypyn linjaa ja sen kohdan Rape menikin vauhdikkaasti ohjasinpa sitten irrottamalla tai valssilla (5-6), mutta putken suoritusvauhdissa ohjausvaihtoehdon valinta näkyi.
Nuusku oli lyömätön Aivot narikkaan, vire liian korkealla ja hirveää räpellystä koko ajan -sarjassaan. Tunnaria, jonka Nuusku on osannut vuosia, ei voitu tehdä, koska pieni punainen oli turhan fiiliksissä. Senpä vuoksi otettiin hitusen perushöpötokoa (seuraamista, jääviä, paikkamakuuta), jotta otus saisi tehdä edes jotain. Höpöhommien jälkeen, kun elukka alkoi olla jossain kontrollissa, rohkaistuin ottamaan metallinoudon sekä noudon ja olipa se etevä molemmissa!
Sisu teki vielä toisen kierroksen, jolla vei voiton kotiin pentutokossa. Sisu osoitti tunnarien nuuskinnassa samaa malttia ulkokentällä kuin kotonakin eli hienosti merkkasi oman kapulan. Nenän käyttö on hallussa, joten seuraavaksi voisi rueta noutoa opettelemaan.
Hurautettiin hallilta metsän siimekseen esineruutua tekemään, koska muutkin menivät, mukaan piti päästä. Vein alueelle, joka oli iso, leveä ja syvä, Nuuskun nähden kolme Koukien esinettä: rukkasen, nahkarievun ja kukkaron. Nuusku lähti kohti rukkasta aivan tohkeissaan ja toi sen minulle komeiden tapporavistusten saattelemana. Lähetin sen vielä toiseen etsintään ja käteeni palautui nahkariepu. Siihen olikin hyvä lopettaa, aivan loistava onnistuminen. Rapsun kanssa tehtiin samat kuviot ja lopputulos oli yhtä mainio :) Molemmat punanutut tekivät huikean hienoa työtä ottaen huomioon, että takana on ainoastaan yksi esinejanatreeni viime kesältä. Mutta noutaja on noutaja, ei siitä mihinkään pääse. Pikku-Sisulle tehtiin helppo alkeisharjoitus, jossa Sirkku vei rukkasen Sisun nähden lähelle metsään ja lähetin Sisun hakuun. Sisu ampaisi hanskalle tohkeissaan, mutta sen suuhun ottaminen oli arveluttavaa, siinä se hämmentyneenä seisoskeli ja koska olin hidasälyinen, ratkaisi Sisu tilanteen tempaisemalla pienen hepulin ympäri metsää. Toisettiin harjoitus siten, että otettiin esineeksi oma esine ja sehän toimi! Hienosti palautui oma esine kaksi kertaa ja siihen olikin mainiota lopettaa ja jättää asia pieneen päähän muhimaan. Reenien päätteeksi lähdettiin tepastelemaan ja uimaan. Kylläpäs vain oli hyvä sunnuntai.
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Kirsuhommia
Aloitettiin Sisun kanssa perjantaina tunnistusnoudon alkeet. Lattialle neljä kapulaa, joista yhden hajustin käsieni lisäksi apuhajulla (makkara). Hienosti alkoi kirsu vipattamaan, nuuskutus kuului ja saatiin hyviä toistoja oman kapulan merkkaamisessa.
Koko kolmikko lähti tänä aamuna jälkimetsään, jossa oli yön yli muhineet makaustreenit odottamassa. Aikuisille oli 50 metriä pitkä jäljet, jossa oli ekalla 20 metrin suoralla namitetut makaukset viiden metrin välein, toinen 10 metrin suora oli makaukseton ja kolmannella 20 metrin suoralla oli taas namitetut makaukset viiden metrin välein. Nuusku työskenteli erinomaisesti ja otti makauksista kaiken irti. Rapsu teki myös hyvää työtä, mutta olisi se makauksilla voinut hengata hartaammin, hieman oli hätäistä menoa. Pennulla oli 15 metriä pitkä suora, jossa oli neljä namitettua makausta. Sisu oli aivan liekeissä ja suorastaan keuli. Makauksiin se ei malttanut keskittyä ollenkaan, olisi vaan halunnut paahtaa eteenpäin. Positiivista oli se, että pentu pysyi jäljen päällä kuin juna eli tiesi missä jälki menee ja palo jäljellä oli suuri, mutta kehitystä vaatii halu merkata makaukset. Nyt sillä ei joko a) ollut tarpeeksi ymmärrystä siitä, että makauksista pitäisi kiinnostua tai b) ollut tarpeeksi kiinnostusta makauksia kohtaan. Seuraavaksi otankin työnalle hieman erilaisen makaustreenin, itseasiassa sellaisen, jonka suunnittelin sille jo ennen luovutusikää ;) mutta en ole jaksanut tehdä, kun aluksi vaikutti siltä, että onnistuu perinteisillä urilla tämä homma.
Loppukevennykseksi video iltakävelyltä, jolla ei tapahdu mitään, mutta josta näkee miten pieni pentunen on lauman kookkain elukka.
Koko kolmikko lähti tänä aamuna jälkimetsään, jossa oli yön yli muhineet makaustreenit odottamassa. Aikuisille oli 50 metriä pitkä jäljet, jossa oli ekalla 20 metrin suoralla namitetut makaukset viiden metrin välein, toinen 10 metrin suora oli makaukseton ja kolmannella 20 metrin suoralla oli taas namitetut makaukset viiden metrin välein. Nuusku työskenteli erinomaisesti ja otti makauksista kaiken irti. Rapsu teki myös hyvää työtä, mutta olisi se makauksilla voinut hengata hartaammin, hieman oli hätäistä menoa. Pennulla oli 15 metriä pitkä suora, jossa oli neljä namitettua makausta. Sisu oli aivan liekeissä ja suorastaan keuli. Makauksiin se ei malttanut keskittyä ollenkaan, olisi vaan halunnut paahtaa eteenpäin. Positiivista oli se, että pentu pysyi jäljen päällä kuin juna eli tiesi missä jälki menee ja palo jäljellä oli suuri, mutta kehitystä vaatii halu merkata makaukset. Nyt sillä ei joko a) ollut tarpeeksi ymmärrystä siitä, että makauksista pitäisi kiinnostua tai b) ollut tarpeeksi kiinnostusta makauksia kohtaan. Seuraavaksi otankin työnalle hieman erilaisen makaustreenin, itseasiassa sellaisen, jonka suunnittelin sille jo ennen luovutusikää ;) mutta en ole jaksanut tehdä, kun aluksi vaikutti siltä, että onnistuu perinteisillä urilla tämä homma.
Sisu seuraa lähetystä agilityn SM-kisoista, joissa Hinkuu-äitikin on skabaamassa.
Loppukevennykseksi video iltakävelyltä, jolla ei tapahdu mitään, mutta josta näkee miten pieni pentunen on lauman kookkain elukka.
Iltakävelyllä.
torstai 13. kesäkuuta 2013
Kesä ja vaikka mitä tekemistä
Keskiviikon ratoksi hujautettiin Sisun kanssa hallille hieman hillumaan. Sisu pyyhälsi kujakeppejä melko kapealla kujalla, mutta edeten suoraa juoksua ilman pujotteluliikettä. Tehtiin lisäksi kujalle pari helppoa aloituskulmaa. Hienosti onnistuttiin! Pimeitä putkikulmia harjoiteltiin ensin muutama toisto suoraan putkeen ja sen jälkeen yhdet toistot alla olevan kuvion mukaisesti hypyn kautta. Otin siihen samalla istumistreenin lähtöön ja hyvin pysyi.
Treenin jälkeen Sisu pääsi vielä leikkimään Korppu-siskon kanssa, joskin Sisu oli se, joka olisi halunnut leikkiä ja Korppu oli enemmän hengaava tyyppiä. Mukana oli koiria jos jonkinlaisia mm. kelpilöitä, pyrrejä, villakoiraa ja koikkeria. Iltasella Sisu ja tollerit lähtivät vielä Iitan kanssa metsään. Alla Kaisan ottamia kuvia, joita on lisää täällä.
Treenin jälkeen Sisu pääsi vielä leikkimään Korppu-siskon kanssa, joskin Sisu oli se, joka olisi halunnut leikkiä ja Korppu oli enemmän hengaava tyyppiä. Mukana oli koiria jos jonkinlaisia mm. kelpilöitä, pyrrejä, villakoiraa ja koikkeria. Iltasella Sisu ja tollerit lähtivät vielä Iitan kanssa metsään. Alla Kaisan ottamia kuvia, joita on lisää täällä.
Rapsu, Sisu, Iita ja Nuusku.
Sisu loikkaa pakoon Iita Syöjätärtä.
Nuusku, Iita, Sisu ja Rapsu.
Tolleriinit.
Torstaina pieni kelpi astui suuren askeleen, tai ehkä paremmin jätti askeleet väliin ja otti evät käyttöön. Suunnattiin Aavarantaan lammashaan laitaa (paimenkoiraa kiinnosti enempi lammasaidan rakenteiden hienous kuin itse asukit, se tutki aivan innoissaan aidan kiinnitysmekanismeja ja luultavasti pettyi, kun ei ollut nippusiteitä käytetty...) ja käytiin uimassa, tai Nuusku, Rapsu ja Sisu uivat ja minä kastuin, kun Uimakoulun fuksi hieman räpiköi ja roiski. Uinti oli Sisun ensimmäinen oikea uiminen, onhan se pariin otteeseen tipunut järveen ja räpiköinyt rantaan, mutta nyt uiminen oli ihan suunniteltua. Uimakoulun professori kroolasi onnessaan johtaen antaumuksella Oon niin paras -hankettaan ja maisteritason virkamiesuimarikin kävi heittämässä pari lenkkiä, mutta keskittyi mieluummin kaislojen syöntiin.
Illalla olikin vuorossa Sisun toko ja ihan mahtitreenit olivat taas! Otettiin ekalla kierroksella ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Sisu oli mahdottoman innoissaan, mutta Suski pääsi kuitenkin kosketusetäisyydelle Sisun pyllyn pysyessä maassa. Tämä tosin vaati vielä jatkuvaa namitusta, koska ensin Sisu halusi rynniä Suskia vastaan, mutta kosketettaessa Sisu halusi kuitenkin hieman väistää. Mutta erinomainen siitä tulee, kunhan vaan säännöllisesti harjoitellaan. Toisella kierroksella tehtiin noutokapulaa. Lainattiin Suskin laipallista, koska meidän oma kapula on tasapaksu pökkelö ja siitä on ollut hieman hankala hahmottaa keskikohtaa. Tosin yritti Sisu ohjatun kapulastakin hieman laippoja hamuta, mutta saatiin hyviä toistoja myös keskiosaan koskemisesta. Tätä on treenattu hyvin hyvin vähän, pitäisi ryhdistäytyä. Onneksi muut ryhmäläiset ovat treenanneet meitä ahkerammin, niin kuulin hyviä vinkkejä jatkovaiheiden treenaamiseen, kunhan sinne asti päästään ;) Erityisesti minun pitää muistaa vahvistaa lähestyvän käden merkityksettömyyttä, koska punaturkithan tiputtavat kamat kidoistaan heti käden ojentuessa kohti, koska ne ovat tulkinneet sen tarkoittavan "olipa hyvin, homma ohi, tässäpä palkkaa". Jos vaikka nyt vahvistaisin muunlaista ajatusta. Kolmannella kierroksella hiottiin perusasentoa ja seuraamista. Leikitin Sisua enemmän ennen kolmatta kierrosta ja se näkyi: keskittyminen minuun oli aivan priimaa, perusasennot kohdillaan ja seuraaminen (=muutaman askelen eteneminen ja kääntymiset) huippuja! Rohkaistuin myös häivyttämään kättä ja sekin onnistui. Tuohon Suski rohkaisi jo viimeksi, mutta joten vain olen jumiutunut tunkemaan namia nonstoppina kitaan.
Nuuskun sheippaus sai viikolla kummallisen käänteen. Rupesin sheippaamaan sille yhden takajalan nostamista laatikon päälle, koska molemmat yhtäaikaa se on aiemmin osannu, joten nyt tarkoituksena oli, että takapään hahmotus vahvistuisi enemmän, kun pitäisi yksittäiset jalat erotella. Suureksi yllätyksekseni Nuusku ei kuitenkaan enää tarjonnut kahden jalan laatikon päälle nostoa, ei oikeastaan minkäänlaista toimintaa takakoivilta vaan ainoastaan etutassut huiskivat ja tarjosivat jos jonkinlaista kuviota laatikolle. Eipä siis ihme, että peruutustemppuun ei ruennut kaarretta tulemaan vaan ainoastaan suoraan peruutusta, kun takapää taitaa olla aika vähäisellä kontaktilla aivoihin.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Super!
Super-Rapsu pääsi eilen lentämään sitten helmikuun alun. Tehtiin alla oleva treeni ja Rapsutin oli aivan loistava. Vedettiin kerran kokonaan läpi ja sitten otettiin pätkä 12-18, johon parempi ohjauskuvio (14-16) ja sen jälkeen pari toistoa puomia. Hirmuisen etevä pieni eläin! Oli itsellekin rentouttavaa ohjata koiraa, joka osaa eikä tarvinnut keskittyä juuri mihinkään, kunhan juoksin vaan :)
Super-Sisu treenasi eilen penturyhmässään alla olevaa ohjaustreeniä, jossa teemana oli 180 asteen kääntyminen. Tehtiin ensin noilla punaisilla esteillä (1-2, 1-3) ja kun tuo hyppykulma sujui hyvin, niin hyppyjen linja vaikeutettiin vihreiksi. Aivan huippufiilis, Sisu kääntyi hyvin mitä nyt ekalla kiekolla höppänä veti täysillä suoraan hallin toisella laidalla kyyköttävän treenikaverin luo (luuli namikuppivahdiksi), mutta tajuttuaan, että kääntyminen on homman nimi, Sisu pelitti upeasti. Sisu jopa istui lähdössä ihan itse! Se oli hienoa se.
Toisella kierroksella tutustuttiin renkaaseen ja sekin sujui reippaasti. Kolmannella kierroksella tutustuttiin pöytään, no problemos, ja sen jälkeen tehtiin puomin alastuloa. Sitähän Sisun kanssa ei olla aiemmin tehty ja olipa upea! Ensin otettiin muutama toisto maassa olevalle kosketusalustalle ja sen jälkeen laitoin alustan puomin alastulolle ja Sisu kiepsautettiin laskevalle osuudelle ja siitä Sisu esitteli upeaa tarjontaa alustalle, hieno kesto ja mikä lähestymisvauhti! Sillä on maailman hienoin puomi jo nyt :) Treenien jälkeen koittikin huippuhetki, kun lähdettiin jäähdyttelemään ja perusrevohkan lisäksi mukana oli kasvattajan luona hoidossa oleva Korppu-sisko. Hyvin meni leikit yksiin ja Korppu on kyllä valloittava otus :)
Sisu tapasi viime perjantaina uuden kaverin, pikkuruisen Rory-bordercollien, ja olipa kertakaikkisen hieno elukka sekin. Muita uusia kohtaamisia Sisun elämässä viimeaikoina on ollut mm. pari ukkosta, joista pentu ei ollut moksiskaan. Mökillä ollessamme Sisu ei ukkosta huomannut vaan puuhaili omiaan ja kotona ollessamme se nukkui ketarat kohti kattoa tyytyväisenä avonaisen parvekkeen oven vieressä vaikka ulkona riehui ukkonen. Viikonloppuna mökillä tavattiin myös lepakko, johon kaikki nelijalkaiset ehtivät kirsunsa kiinni työntää ennen kuin hoksasin mikä se siinä kynnyksellä pötköttää. Onneksi lepakko oli unilla koirat tavatessaan ja heräsi irvistelemään vasta minulle, kun siirsin sen parempaan päiväunipaikkaan. Hieno elukka ja sillä oli hyvä asenne, jos treenaisin lepakon kanssa, niin tuo olisi ollut kelpo yksilö! Hassulta se kyllä näytti, lähinnä supiaiselta joulunäytelmässä esittämässä herranenkeliä.
Nuuskulle ei kuulu ihmeempiä, eläkeläinen on loistovedossa ja nauttii erityisesti päivittäisistä metsälenkeistä ja satunnaisista kesämökkikeikoistamme. Tosin Nuuskun (ja muidenkin) kuonon menoksi olen suunnitellut tälle illalle Operaatio Tunnistusnoutoa, joten pientä aivotreeniä horiskollekin on tiedossa.
Super-Sisu treenasi eilen penturyhmässään alla olevaa ohjaustreeniä, jossa teemana oli 180 asteen kääntyminen. Tehtiin ensin noilla punaisilla esteillä (1-2, 1-3) ja kun tuo hyppykulma sujui hyvin, niin hyppyjen linja vaikeutettiin vihreiksi. Aivan huippufiilis, Sisu kääntyi hyvin mitä nyt ekalla kiekolla höppänä veti täysillä suoraan hallin toisella laidalla kyyköttävän treenikaverin luo (luuli namikuppivahdiksi), mutta tajuttuaan, että kääntyminen on homman nimi, Sisu pelitti upeasti. Sisu jopa istui lähdössä ihan itse! Se oli hienoa se.
Toisella kierroksella tutustuttiin renkaaseen ja sekin sujui reippaasti. Kolmannella kierroksella tutustuttiin pöytään, no problemos, ja sen jälkeen tehtiin puomin alastuloa. Sitähän Sisun kanssa ei olla aiemmin tehty ja olipa upea! Ensin otettiin muutama toisto maassa olevalle kosketusalustalle ja sen jälkeen laitoin alustan puomin alastulolle ja Sisu kiepsautettiin laskevalle osuudelle ja siitä Sisu esitteli upeaa tarjontaa alustalle, hieno kesto ja mikä lähestymisvauhti! Sillä on maailman hienoin puomi jo nyt :) Treenien jälkeen koittikin huippuhetki, kun lähdettiin jäähdyttelemään ja perusrevohkan lisäksi mukana oli kasvattajan luona hoidossa oleva Korppu-sisko. Hyvin meni leikit yksiin ja Korppu on kyllä valloittava otus :)
Sisu tapasi viime perjantaina uuden kaverin, pikkuruisen Rory-bordercollien, ja olipa kertakaikkisen hieno elukka sekin. Muita uusia kohtaamisia Sisun elämässä viimeaikoina on ollut mm. pari ukkosta, joista pentu ei ollut moksiskaan. Mökillä ollessamme Sisu ei ukkosta huomannut vaan puuhaili omiaan ja kotona ollessamme se nukkui ketarat kohti kattoa tyytyväisenä avonaisen parvekkeen oven vieressä vaikka ulkona riehui ukkonen. Viikonloppuna mökillä tavattiin myös lepakko, johon kaikki nelijalkaiset ehtivät kirsunsa kiinni työntää ennen kuin hoksasin mikä se siinä kynnyksellä pötköttää. Onneksi lepakko oli unilla koirat tavatessaan ja heräsi irvistelemään vasta minulle, kun siirsin sen parempaan päiväunipaikkaan. Hieno elukka ja sillä oli hyvä asenne, jos treenaisin lepakon kanssa, niin tuo olisi ollut kelpo yksilö! Hassulta se kyllä näytti, lähinnä supiaiselta joulunäytelmässä esittämässä herranenkeliä.
Nuuskulle ei kuulu ihmeempiä, eläkeläinen on loistovedossa ja nauttii erityisesti päivittäisistä metsälenkeistä ja satunnaisista kesämökkikeikoistamme. Tosin Nuuskun (ja muidenkin) kuonon menoksi olen suunnitellut tälle illalle Operaatio Tunnistusnoutoa, joten pientä aivotreeniä horiskollekin on tiedossa.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Treenilupa!
Rapsun korvakontrolli antoi toivotun tuloksen: bakteerit on selätetty! Rapsutin on taas terve ja saa palata aktiiviseen eloonsa, hienoakin hienompaa! Toki comeback tehdään pikkuhiljaa hissukseen, koska onhan Hape ollut telakalla aimo tovin, mutta aivan mahtavaa päästä liitelemään punaisen paholaisen kanssa, se on vaan niin parasta :)
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Kuumaa liitoa
Kouluttajavapaissa pentutreeneissä tehtiin Sisun kanssa ensin yllä oleva punainen treeni, jossa tarkoituksena oli itsenäinen eteneminen ja esteiden hakeminen. Esteet olivat tyrkyllä, mutta eivät ihan suorassa linjassa eli niistä olisi voinut juosta ohikin. Ketjutin ensin takaperin tummat pallerot ja sen jälkeen vaaleat pallerot. Toistoja ei tehty, koska keli oli kuuma ja Sisu oli eri etevä. Palkkana oli namikuppi ja lähdöt tehtiin lentävinä, jolloin Sisu sai hakea myös lähtöesteet.
Toisella kierroksella muisteltiin hieman takaakiertoja ensin perusohjauksella ja sen jälkeen vastaanottovalssilla ja toistot pidettiin minimissä. Oikeanpuoleisen siivekkeen kierto onnistui aivan mahtavasti niin perusohjauksella kuin valssillakin. Vasemman siivekkeen kierto perusohjauksella olikin kinkkisempi Sisulle. Aluksi Sisu kaarratti hienosti koko hypyn ja oli siitä kovin tohkeissaan. Saatiin kuitenkin muutamien kaarratusten jälkeen kurvaus siivekkeiden väliin. Valssin kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Palkkana tässä oli narupallo. Loppuun otettiin vielä vihreiden neliöiden irtoamistreeni, jossa avustaja piti Sisua lähdössä, mie juoksin vierellä ja palkkana häämötti namikippo.
Kolmas kierros olikin sitten pieni hetki kahdella pallolla leikkimistä. Loppulenkille Pärnän maastoon lähdettiin Arvon ja Aikun kanssa, kovin oli lystiä kolmikolla.
Maanantai-illan painit
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
Päällikön raskas vastuu
Nuusku oli elementissään kolmipäiväisellä kesämökkikeikalla. Mökillä tehtiin hieman puusavottaa ja kunnostustöitä rannan grillikatokseen, joten päälliköllä riitti valvottavaa: osaavathan ne nyt varmasti kaataa puita, käyttää kirvestä, kerätä oikeanlaisia kiviä, sahata kivet halki niin kuin pitää, nostaa tunkilla rakenteet suoraan, käyttää vatupassia, kuljettaa hiekkaa sankoilla, roudata säkkejä kottikärryillä, tehdä sementtiä, moukaroida jne. Punainen kuono oli kärppänä siellä missä tapahtui, vakavana tarkkailemassa toimintaa. Kunnostuspuuhien lisäksi valvottavana oli perinteiset saunanlämmitykset ja ruuan grillaukset, joiden suhteen Nuusku on tunnetusti tarkka laadusta. Kaikki sujuikin sääntöjen mukaisesti paitsi sunnuntainen kesäkauden avauslaulu, se oli Nuuskun makuun turhan epävireinen.
Rapsu puolestaan valvoi tiluksia, huomautteli mielikuvitusolioille liiallisestä tontin rajojen lähentelystä, suivaantui vastaan urputtavalle kaiulle, mutta sentään malttoi ottaa nokosia rantahiekalla, toisin kuin päällikkö, joka luultavasti uinuu pari vuorokautta putkeen univelkaansa pois. Rapsu piti myös huolen säännöllisistä välipaloista, joten mukana olleet eväskorvat ja kuoreet tulivat kyllä syödyksi. Kovin mielenkiintoista oli myös kaislikoissa kahlailu ja tapahtuipa ensimmäistä kertaa semmoinenkin ihme, että koira karkasi tontilta. Tosin en usko sen edes tietoisesti livistäneen, kunhan hortoili rantakiviä pitkin aidan toiselle puolen, vesi, kun on kovin matalalla, joten aidan pääsee kiertämään. Onneksi Rapsu ei ole mikään hurjapäinen seikkailija, joka katoaa horisonttiin tilaisuuden tullen, vaan se kierteli aitaa vierustaa pitkin koettaen päästä takaisin sisäpuolelle mikä vahvisti sen, että ei se ole älykkökään, kun ei palannut samaa reittiä mitä oli lähtenyt.
Sisulla oli hauskaa. Uskomattoman nopeasti pieni kahvipapu liiteli ympäri tonttia, yhdessä hujauksessa laidalta toiselle, koska täysillä juokseminen nyt vaan oli niin kivaa! Sisun mielestä ovilla ja ikkunoilla ei ollut hirveästi eroa vaan ulos pystyi huoleti menemään siitä avoimesta reiästä mikä nyt oli sopivimmin reitin varrella. Hirmuisen mukavaa Sisusta oli myös puhallella ilmakuplia järveen, kaivaa kuoppia maahan, kaivaa kuoppia veteen, juosta tiiliskivi suussa ja murista sille, jos mokoma meni tippumaan kesken kaiken, jännittävää oli tarkkailla katiskaa, jossa viilentyi virvokkeet, ja kaikista parasta nuoleskella ikkunoita pitkin käveleviä pieniä kärpäsiä. Sisu onnistui myös tipahtamaan kiveltä järveen ja suorittamaan virallisen uimaräpiköinnin järvessä, ja enempi oli koominen kuin hallittu kokonaisuus se.
Ainoa ikävä asia reissussa oli se, että inhat ötökät mussuttivat pikkukoiran masun punaiseksi puremista. Tollereiden karvamahat olivat suojatummat kuin puolikalju kelpinmaha. Muistelen tollereiden mahojenkin näyttäneen samalta muuan kaljumahavuosi, nyt onneksi oli karvaa suojaamassa. Onneksi Sisun mahan iho näyttää hurjemmalta kuin vaikuttaisi tuntuvan, ainakaan pentua se ei mitenkään näyttäisi haittaavan.
Rapsu puolestaan valvoi tiluksia, huomautteli mielikuvitusolioille liiallisestä tontin rajojen lähentelystä, suivaantui vastaan urputtavalle kaiulle, mutta sentään malttoi ottaa nokosia rantahiekalla, toisin kuin päällikkö, joka luultavasti uinuu pari vuorokautta putkeen univelkaansa pois. Rapsu piti myös huolen säännöllisistä välipaloista, joten mukana olleet eväskorvat ja kuoreet tulivat kyllä syödyksi. Kovin mielenkiintoista oli myös kaislikoissa kahlailu ja tapahtuipa ensimmäistä kertaa semmoinenkin ihme, että koira karkasi tontilta. Tosin en usko sen edes tietoisesti livistäneen, kunhan hortoili rantakiviä pitkin aidan toiselle puolen, vesi, kun on kovin matalalla, joten aidan pääsee kiertämään. Onneksi Rapsu ei ole mikään hurjapäinen seikkailija, joka katoaa horisonttiin tilaisuuden tullen, vaan se kierteli aitaa vierustaa pitkin koettaen päästä takaisin sisäpuolelle mikä vahvisti sen, että ei se ole älykkökään, kun ei palannut samaa reittiä mitä oli lähtenyt.
Sisulla oli hauskaa. Uskomattoman nopeasti pieni kahvipapu liiteli ympäri tonttia, yhdessä hujauksessa laidalta toiselle, koska täysillä juokseminen nyt vaan oli niin kivaa! Sisun mielestä ovilla ja ikkunoilla ei ollut hirveästi eroa vaan ulos pystyi huoleti menemään siitä avoimesta reiästä mikä nyt oli sopivimmin reitin varrella. Hirmuisen mukavaa Sisusta oli myös puhallella ilmakuplia järveen, kaivaa kuoppia maahan, kaivaa kuoppia veteen, juosta tiiliskivi suussa ja murista sille, jos mokoma meni tippumaan kesken kaiken, jännittävää oli tarkkailla katiskaa, jossa viilentyi virvokkeet, ja kaikista parasta nuoleskella ikkunoita pitkin käveleviä pieniä kärpäsiä. Sisu onnistui myös tipahtamaan kiveltä järveen ja suorittamaan virallisen uimaräpiköinnin järvessä, ja enempi oli koominen kuin hallittu kokonaisuus se.
Ainoa ikävä asia reissussa oli se, että inhat ötökät mussuttivat pikkukoiran masun punaiseksi puremista. Tollereiden karvamahat olivat suojatummat kuin puolikalju kelpinmaha. Muistelen tollereiden mahojenkin näyttäneen samalta muuan kaljumahavuosi, nyt onneksi oli karvaa suojaamassa. Onneksi Sisun mahan iho näyttää hurjemmalta kuin vaikuttaisi tuntuvan, ainakaan pentua se ei mitenkään näyttäisi haittaavan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)