sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Paniikki hiipii

Voi jestas sentään. Nuusku on ilmoitettu marraskuun alun tokokokeeseen, joten treenaamaan vei mieli. Lähdettiin Nupan ja Rapsu-seuraneidin kanssa tokoilemaan kelpieden kanssa Citymarketin pihalle. Ohjaaja ei ollut koko päivänä ihan terävimmillään vaan mm. aamulla koetti avata taloyhtiön roskalaatikon auton kaukosäädinavaimella sen sijaan, että olisi vain nostanut kannen ja ennen treenejä talkoillut (lue: palellut) neljä tuntia mätsärissä. Nupa on kuitenkin pelittänyt mainiosti lyhyissä olohuonetreeneissä, joten ajattelin, että kyllä me pärjätään, jos edes toinen on tajuissaan.

Seuraaminen oli väljää eikä Nupa ollut aluksi ollenkaan mukana. Meinasin sitä virittää jollain kivalla liikkeellä, mutta sain hyväksi ohjeeksi vaan vaatia Nuuskulta sitä mitä se osaa. Kyllä se siitä sitten parani, mutta hiomista riittää. Hirmu helposti ottaa sivuttaisetäisyyttä. Luoksetulo oli bueno.

Liikkeestä maahanmeno otettiin käskytyksellä ja siinä meni kaikki muu mainiosti paitsi se, että se otettiin käskytyksellä. Nuusku reagoi käskytykseen. Ensin Nupa pällisteli Katjaa ihmetellen, että mitä se tuossa huutelee. Vaikka sanoin maahankäskyn tovi käskytyksen jälkeen, niin seuraavalla kierroksella Nupa ennakoi maihin heti käskytyksestä ja sen jälkeen se ei tarvinnut edes sitä vaan tempaisi pötkölleen ihan iloisesti ennakoiden. Treenattiin pelkkää käskytyksen sietoa mikä tuotti tulosta, mutta sitä pitää jatkaa. Liikkeestä seisominen vaikutti taas vaihteeksi siltä kuin sitä ei olisi koskaan tehty. Back to basics.

Paikkamakuuta otettiin pari settiä. Siinä haasteena ei ole paikalla makaaminen itsessään vaan se, että Nupa reagoi naapurin maahankäskyyn tai ennakoi perusasentoa palatessani sen luo. Nyt Nupa ei kuunnellut Huumalle annettuja käskyjä vaan odotti oman ja toimi heti. Oikein oli hienoa. Ennakointia tapahtui kuitenkin palatessani Nuuskun viereen, ei joka kerralla, mutta usein. Pitää siis treenata tuota viereen palaamista erikseen.

Hirveästi ei loistettu, mutta toisaalta tällä treenitahdilla ei suuria voi odottaakaan. Treenin jälkeen lähdettiin vielä lenkille kelpojen kanssa ja oikein oli mukavaa. Muuten ei ole ihmeempiä puuhailtu. On taidettu käydä Topin ja Viirun kanssa lenkillä tai sitten ei. Tarkoitus oli tempaista suuri suppilovahvero- ja karpalometsästysreissu viikonloppuna, mutta hirvenmetsästäjät olivat vallaneet saalisapajat, joten jäi antimet luontoon.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Arktista jäljestystä

Taisin päättää meidän mejäkauden jo kertaalleen tänä vuonna, mutta ajattelin päättää sen tänään vielä toisen kerran. Toinen lopetushan on vain hauskaa, vähän kuin toinen aamiainen :) Tosin eilen kaimani kanssa jälkiä vedellessä tuli huomattua, että verta jäi vielä yhteen treenikertaan, joten lopullisesti mejäkausi pannaan pakettiin vasta ensi viikolla. Melkein jo brunssiksi menee.

Aamulla juoksuiset oliot lähtivät eilen vedetyille jäljille ja keli oli suorastaan ihoa hivelevä. Tuuli julmetusti ja satoi vuoroin rakeita, räntää ja lunta. Tämähän on toki pukeutumiskysymys, mutta jos pukeutuu väärin, niin alkaa epäillä homman mielekkyyttä.

Rapsulla teemana oli koemainen humputtelu ja hyvä fiilis talviteloille. Helppo ja monipuolinen jälki, josta löytyi makausta suoralla, katkokulmaa ja pelkkää kulmaa. Maasto oli kiva, hitusen kumpuileva. Rapsu jäljesti aivan mahtavasti ja poimi kaikki makuut ja merkkasi ne selkeästi, mutta minun makuuni hieman hätäisesti. Katkotyöskentely oli varmaa Rapsutinta, pari rengastusta ja vauhdilla eteenpäin. Taviskulmakin sujui rivakasti ja kaato löytyi. Todella hienoa työtä ja ensi viikolla on vuorossa pelkkä makaustreeni, koska makuut oli ainoa osa-alue, jota voisi parantaa.

Nuusku, jonka korvat tuoksuvat orvokeille, treenasi makauksia. Alunperin suunnittelin sille samanmoista treeniä kuin Rapsulle, mutta jälkiä tehdessä merkit loppuivat kesken, joten päädyin tekemään Nupalle makaustreenin. Nuuskutin merkkasi kaikki makuut hienosti ja muutenkin jäljesti yllättävän hallitusti ja hötkyämättä. Pitkästä aikaa Nupa lähti ensimmäisenä jäljelle, joten ehkäpä se vaikutti asiaan. Ensi viikolla Unskeli saa jäljestää monipuolisen jäljen, koska makaukset ovat hallussa. Pitää toivoa, että vielä pääsisi jäljet tekemään eikä lunta tupruttaisi maahan maleksimaan.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kaksin aina juoksuisampi

Rapsu liittyi Nuuskun juoksukerhoon, joten puolen vuoden tauon jälkeinen kisakentille paluu jäi lauantaina tekemättä. Toivottavasti juoksut pitäytyvät perinteisessä pituudessaan, jotta päästään marraskuun alussa mukaan Pohjois-Karjalan Pelastuskoirat ry:n järjestämälle rauniokoirakurssille. Odotan tuota niin innolla!

Tällä viikolla Nuuskuli nautiskeli Helin hellistä käsistä ja sai puhtaat paperit; lihakset ovat priimakunnossa ja eläkeläispäiviä voi viettää notkeana. Lisäksi Nupa kävi elukkalääkärissä veriarvokontrollissa. Nuuskulihan on nauttinut Arthroflex-lisäravinnetta kuntoutumisestaan asti, joten testattiin, että litku ei ole nostanut Nuuskun veren sokeriarvoja kuten joillekin on kuulemma käynyt. Sokeriarvojen lisäksi Nupalta tsekattiin maksa- ja munuaisarvot, koska ikää on. Kaikki arvot olivat kunnossa ja ELL sanoikin, että Arthroflex ei sovi diabeetikoille, mutta terveelle koiralle sopii hyvin. Jatkossa veriarvot voi tarkastaa vuoden välein oman mielenrauhan vuoksi.

Molemmat luppakorvat pääsivät pitkästä aikaa treffaamaan Siiriä ja Raisaa. Ihana ja kaunis tollerityttölauma viipotti tyytyväisenä pitkin metsää välillä marjastaen, nuuskutellen ja muuten vain hilluen. Paras tapa viettää aurinkoista syyspäivää :)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Perusliitoa

Raspeliini kipitti tänään viikkotreeneissään alla olevan oloista rataa. Jotenkin se ei ihan asettunut tuohon kuvioon; estevälit olivat todellisuudessa ahtaammat ja kulmat hankalammat. Mutta jotain tuonnepäin ehkä.


Ihan mielenkiinnosta kokeilin vaihtoehtoisia ohjauksia, lähinnä sylkkäriä ja jotain vipsutusta, ja sitten perusjunttiani. Juntti pelitti turvallisen mukavasti kautta linjan ja vaihtoehtoiset toimivat alkupätkällä (3-5), mutta keskivaiheilla (9-12) meni ihme nipeltämiseksi. Kulkihan se, mutta aika kaukana oli sujuvasta.

Kontaktit olivat oikein hyvällä mallilla, kepitys lennokasta eikä putkissa ollut mitään ongelmaa, joten ilmeisesti niitä lauantaina vaivannut ongelma katosi jonnekin. Loppuun otettiin vielä simppeleitä lähetyksiä namikipolle ja se oli Hapesta varsin lystikästä, helppoa ruokaa :)

lauantai 8. lokakuuta 2011

Jartsan koulutuksessa


Rapsun kanssa nautiskeltiin aamupäivä Lukkarisen Jarin vetämässä bemarileirin oppeja sisältävässä koulutuksessa. Oikein oli lystikästä ja antoisaa. Rapsuliinus kulki vauhdilla, ei kosahdellut ansoihin, oli leijeröitävissä, tuli tarvittaessa tiukasti käteen, kääntyi mainiosti, irtosi kivasti ja liihotti innoissaan.  Radalla oli lukuisia erilaisia ohjausvaihtoehtomahdollisuuksia ja meille parhaiten toimivia olivat mm. pakkovalssi (2), niisto (13), sylkkäri (19), leijeröinti (21-22) ja ihan perusohjaus. Hirmun kivaa oli vaikka ohjaajalla olikin hieman heikkouksia :)

Ratapiirros Jarin käsialaa.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Maailman paras tokoasenne

Voi Nuusku! Nuuskutin on niin onnellinen pikku eläin saadessaan tärkeitä hommia. Osallistuttiin tänään möllitokoon, jossa mukana oli hötkyävän laulavan lintukoiran sijaan mahtavan innokas, äänetön ja hallittu tokoeläin.

Tosin alkulämmittelyn jälkeen oltiin lähdössä kotiin, kun huomasin, että Nuuskulla alkoi juoksut, mutta koskapa se ei muita osallistujia kuulemma haitannut, niin jäätiin kisomaan. Olosuhteet olivat hurjat, koska tuuli ja myrskysi aika reippaasti eikä me tuommoisissa keleissä olla treenattu. Hieman jänitti, että kuinka sää vaikuttaisi suoritukseen. Tuomarina oli Maksimaisen Susanna, joka tuomaroinnin lisäksi antoi loistokkaita koulutusvinkkejä, palautetta ja epäonnistuneet suoritukset sai treenata kuntoon. Tosin me ei tarvittu uusintoja, koska Nuusku puhkui pätevyyttä.

Luoksepäästävyys meni mukavasti, mitä nyt Nupatin oli tilanteesta hieman hämmentynyt ja hitusen ujo, joten arvosanaksi tuli 9, pisteet 9/10.

Paikalla makaaminen oli muuten mallikas, mutta palattuani Nuuskun viereen Nuuskis ennakoi ja nousi ylös ennen käskyä. Arvosana 9, pisteet 27/30. Olin tosi tyytyväinen suoritusvarmuuteen, koska kentällä tuuli hurjasti, törpöt lentelivät ja puskat heiluivat eikä Nuuskun olemus ollut tavallinen rennon viileä vaan se oli hieman hämillään.

Seuraaminen kytkettynä oli aika koominen. Nuuskis seurasi hirmuisen innokkaalla kontaktilla ja piti paikan siinä mielessä hyvin, että ei edistänyt tai hiimannut perässä, mutta sivuttaisetäisyyttä piti turhan paljon. Ei ollut pohkeessa kiinni ei. Pysähdyksissä Nuusku ei ollut ihan kärppänä vaan hurautti ensin pitkäksi ja peruutti innoissaan takaisin perusasentoon. Hassu koira :) Suski antoi hövelinä arvosanaksi 9, pisteet 18/20.

Seuraaminen taluttimetta oli samanlainen kuin kytkettynäkin, hirmuisen innokas eläin seuraa väljästi ja pakittaa perusasentoihin. Arvosana 9, pisteet 36/40.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä oli takuuvarmaa Nupatinta. Nuusku lävähti käskystä maihin heti ja nopeasti, joten arvosanaksi tuli 10, pisteet 20/20.

Luoksetulo oli myös Nuuskua parhaimmillaan. Täydellä laukalla innolla sivulle. Arvosana 10+, pisteet 30/30.

Seisominen seuraamisen yhteydessä olisi kuulemma ollut kympin arvoinen, koska Nupa pysähtyi kuin seinään, mutta annoin siinä kaksoiskäskyn heilauttamalla samalla kättä, joten arvosanaksi tuli 9 ja pisteitä 18/20. Käsimerkki oli ihan tietoinen valinta, koska muuten liike olisi ollut Nupalle vaikea ja halusin siihen helpotusta jo muutenkin hankalissa olosuhteissa.

Estehyppy jännitti, koska ei oltu sitä harjoiteltu sitten vuoden 2005, mutta eipähän sen suorittamisessa mitään ongelmaa ollut. Nupa kuitenkin heilui hieman esteen takana innoissaan eikä siis täysin liikkumattomana pysynyt, joten arvosana 9, pisteitä 18/20.

Kokonaisvaikutus oli kympin arvoinen. Olihan se sitä. Nuuskulla oli koko ajan hieno kontakti, synnynnäinen ominaisuus, josta en valitettavasti voi ottaa kunniaa ;) Nupsu teki töitä innokkaasti ja nautti yhteistyöstä. Semmoinen humpukkahan se on, onnellinen saadessaan tehdä yhdessä asioita.

Lopputulokseksi tuli 1. palkinto, yhteispistemääräksi 186 pistettä ja sijoitukseksi hopeaa. Eikä kerrota montako koiraa oli alokasluokassa ;)

Oma fiilis suoritukseen on oikein positiivinen. Nuuskutin teki niin hyvin kuin osasi ja laittoi koko ajan parastaan. Kotitreeneissä seuraaminen on ollut tiiviimpää, mutta ulkona se väljähtyy, joten sitä pitää treenata tehokkaasti eri ympäristöissä. Tykkään hirmuisesti Nupan asenteesta, se on täysillä mukana ja nauraa onnesta. Nupsulin meininki teki vaikutuksen myös vähäiseen yleisöön ja pennuksihan sitä tuolla innokkuudella luultiin. Nuorekas murmeli :)

Lopuksi Nuuskutin ja Rapsu-seuraneiti kävivät vielä pikkuisella kävelyllä Ninkan lauman, Jytinän ja Pinnan kanssa. Hirmu kiva päivä ja nämä ne muuten osallistuvat seuraavaan viralliseen tokokokeeseen, onkos se nyt marraskuussa?

tiistai 4. lokakuuta 2011

Helppoa ja kivaa

Ihanan aurinkoiset ja sopivan kirpsakat syyssäät houkuttavat valokuvaukseen, mutta jostain kumman syystä lähtiessäni valokuvaamaan otuksia unohdan kameran kotiin. Hienot kuvapäivitykset ovat siis päässäni, katselkaa sinne :) Nooh, onneksi muistan kuitenkin ottaa koirat mukaan metsään. Sunnuntain metsäreissulle saatiin seuraa Josista, ihanasta, joskin hieman lipevästä nuoresta urhosta, jolle typyt saivat sanoa sanan, jos toisenkin. Tosin Nuuskun ei tarvinnut sanoa kuin kerran, mutta Rapsu joutui hieman Josille jankkaamaan siitä onko toisen hännän alle tunkeminen soveliasta vai ei. Yhdessä hengauksen lisäksi hienoa hippaakin saatiin aikaiseksi ja marjastettua antaumuksella.

Maanantai oli Nuuskun huoltopäivä. Nupatsu kävi Helin käsittelyssä ja sai hieronnan lisäksi mikrovirtaa. Otettiin vielä yksi käynti ensi viikolle, niin saadaan veteraani täydelliseen kuosiin. Ja eihän sillä muitakaan harrastuksia juuri ole, joten onpahan peruspäiviin jotain vaihtelua, ettei vallan seniiliydy. Nupa oli hieronnassa aikamoinen peluri ja onnistui jälleen tavoitteessaan eli pummaamaan Helilta herkkuja session päätteeksi.

Tänään Rapsutin kirmasi viikkotreeneissään pienellä kokoonpanolla. Paikalla oli vain Susu sekä mukaan otettu seuraneiti Nuuskutin, joten saatiin treenittyä ihan kunnolla ;) Harjoiteltiin pimeitä putkikulmia, jotka olivat viimeksi hieman haasteellisia, mutta nyt menivät leikiten. Lisäksi tempaistiin erilaisia keppikulmia ja niihin takaaleikkauksia ja Rapsutin hoiti hommat kotiin. Jos se jotain osaa, niin pujotella näyttävästi. Otettiin myös pari settiä kontaktitreeniä puomille ja ne menee eteenpäin koko ajan. Vielä kun sen saisi kunnolla nokkimaan. Rapelo oli vallan pätevällä tuulella ja kaikinpuolin lystikäs.

Nuuskulin kanssa otin ajankuluksi tokoa ja alussa hommassa oli äänitehosteet, jotka hiljenivät eivätkä toisella kierroksella päästäneet pihaustakaan. Ohjelmassa oli seuraamista, joka meni kohtalaisesti. Parempaakin Nupa on esitellyt, mutta agilityhallisuoritukseksi Nupattimelta ihan ok. Pieniä apuja käyttäen paikka pysyy hienosti, mutta ilman apuja alkaa edistäminen ja väljyys. Luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno täydelliset. Ruutu puolestaan... oli sen näköistä kuin Nuusku ei olisi koskaan ruutua nähnyt saatikka tehnyt kosketusalustasta nyt puhumattakaan. Hirmuista räpellystä. Yritystä oli, mutta tulosta ei tullut. En oikein tiedä vedättikö se minua 6-0 vai onko se vaan seniili, mutta kuulemma velipuolensa on ihan samanlainen. Ajattelen sitä nyt sitten sukuvikana.

Nuusku menee muuten perjantaina möllitokoon. Tervetuloa nauramaan. Vielä treeneihin menomatkalla ajattelin, että ilmoitan sen ihan oikeaan kokeeseen, mutta enpä nyt taida kuitenkaan. Taitaa sinne olla vielä valovuosia matkaa, mutta mikäpäs tässä on matkatessa :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Pientä reeniä vol 2

Nuuskulla ja Rapsulla oli Zorron kanssa aamutreenit. Lähdettiin hallille pikkuisen heilumaan. Nuuskulilla oli ohjelmassa hitusen tokoa, Rapelolla kontaktitreeniä ja Zorro teki hyppytekniikkaa.

Nupattimen kanssa keskityttiin lähinnä siihen, että vaikka agilityhallissa ollaankin, niin aivoja voipi käyttää. Lähdettiin liikkeelle ruudusta, jossa kohonnut kierrosluku ei haittaa vaan ennemminkin auttaa matkasta ruutuun täysillä painumista. Saatiin ruudussa olevalle kosketusalustalle kivoja vauhdikkaita toistoja, joskin välillä, kun koetin laiskotella itse ja pyysin Riittaa palkkaamaan Nupan ruutuun, niin silloin N ei voinut keskittyä ruutuun olleenkaan vaan katseli kaihoisasti Riittaa. Mutta minun palkatessa toimi hyvin, muutama notkahdus tuli välillä, mutta pääosin hyvää settiä. Loppu vaiheessa Nupatsu harjoitteli hipihiljaa perusasennossa olemista. Kuono pysyi ummessa perusasennossa (joka on Nuuskusta niin maailman kivointa, että hallissa ei silloin hiljaa voi olla) ja askelsiirtymissä. Kaukokäskyissä saatiin pienen hiomisen jälkeen sama takakoipien liikkumattomuus paikoilleen kuin muuallakin. Tosin välimatka oli paljon meidän normaalia lyhyempi.

Rapsun kanssa otettiin kontaktitreenissä useita toistosarjoja puomille vaihtelevalla menestyksellä. Alussa eka setti puomilla meni hyvin, toisella pätkällä oli liikaa kierroksia, joka ilmeni useimmissa toistoissa vinoutena ja kenoutena, kolmas ja neljäs hyvin. Tosin tuo hyvä ei ole vielä täydellinen vaan Rapelolla on paljon töitä edessä. Keinulle otettiin lopuksi yksi toistosarja ja kaikki oli hienoja.

Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit taisivat molemmat olla enempi lämmittelyä. Rapsu rälläsi ihme hepulissa koko ajan ja Nuuskukin intoutui hippaamaan. Nuuskun hipatus on niin harvinaista, joten siksi aina yhtä ilahduttavaa.