Kylläpäs oli rattoisa kisareissu! Ihan huippuhauskat rataprofiilit (vauhtia ja taitoa), roihuava lohikäärme ja oma asenne oli täydellinen, suorastaan kylvin positiivisen tunnelman kuplassani. Lähdettiin pitämään hauskaa, vastaamaan tuomarin asettamiin haasteisiin, testamaan kisavire ja hakemaan treenilistalle tavaraa. Ja kuinkas ollakaan, kaikki tavoitteet täyttyivät!
Oma liikkuminen ei ollut tavallista "olin ihan sairaan nopee, kunhan en katso videota"-tasoa vaan tuntui jo juostessa hitaalta ja kömpelöltä (ja näytti siltä myös videolla...), mutta syytän kenkiä! Lenkkarit unohtuivat eteiseen eikä talvikengillä kulkenut. Kengänpohjan nystytkin tuntuivat juuttuvan keinonurmeen kiinni, kyllä ikävöin paljasjalkakenkiäni. Niin rasituin juoksutaistelussani, että venäytin oikean ojentajalihaksen! Kyllä. Luit oikein.
Sisu oli kuuma ja kaasu pohjassa, olipa hauska ohjata! Kaksi ensimmäistä agilityrataa eivät toki tuloksellisesti hivelleet (2xhyl), mutta suorituksina ne olivat hyviä. Viimeinen rata oli hypäri ja se hehkui hienoutta, mitä nyt räpelsin yhden kiellon ottaessani Sisun haltuun pituudelle laiton sijaan. Mutta tykkäsin, ohjasin rohkeasti! Ja sinne läksylistalle napsahti tutut: keinu (livakahko), puomi (ai mikä ylösmenokontakti?), putkijarru (on pitänyt treenata joo.... mutta onko? no ei) ja keskittyminen (sen vaikean kohdan selvittämisen jälkeen tulee uusi kohta, ei voi hehkutella onnistumista mielessään!).
Vaikka aamulla lähtö teki hitusen vaikeaa (kävin ikuisuuskamppailun siitä jäädäkö pötkölleen vai siirtyäkö autoon), oli matkanteko oikein rattoisaa (kiitos musiikki) ja perillä suorastaan lystikästä (kiitos aurinko, kiitos Sisu, kiitos Lappeenranta). Tätä lisää!
Lisäksi annettiin selkeästi tyytyväisyyden aihetta kanssaosallistujille, joiden hauvelit maalin tullessaan häntä heiluen lipoivat kissanruokansa kupista. He niin tyytyväisinä käänsivät katseensa takaisin omiin seesteisiin luppakorviinsa seurattuaan tovin maalin tulleen kelpien raivokasta lelun teurastusta "kuole pallo! kuole orava! tästä saat! kuole! kuole! kuole! murmurmur!!" räkä lentäen. Seesteisyys ei ole meitä vielä tavoittanut (ja toivottavasti ei tavoitakaan :D ).
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
perjantai 19. lokakuuta 2018
Ylösmenokontakti - säännöistä ärsyttävin
Puomin ylösmenosulkeisia on vedetty tällä viikolla kolmet (!). Suorastaan ahkeruutta! Treenit ovat vaihdelleet "käy läpsäyttämässä ylösmenokontaktilla olevaa mattoa"-treenistä "juokse pöydän päällä olevan ylösmeno-osan puoleen väliin ja osu matkalla matolle"-treeniin. Erinomaisia toistoja pikkukerpiili esittää, joten tällä hetkellä usko uljaaseen lopputulokseen on kova!
Kipaistiin myös ihan oikeissa treeneissä, joissa teemana oli hirmuinen luukutus ja este-erottelu. Koska molemmat kuuluvat lohikäärmeen vahvuuksiin, treeni oli varsinaista mukavuusalueella paistattelua. Tuntui tosi hyvältä vastapainolta puomihumpalle.
Nupatsu on ollut hitusen raskasaskeleinen, joten se on saanut parina iltana iltapalan höystöksi Norocarpia ja liike on selkeästi letkeytynyt. Pitänee antaa pieni kuuri ja katsoa miltä sitten vaikuttaa.
Kipaistiin myös ihan oikeissa treeneissä, joissa teemana oli hirmuinen luukutus ja este-erottelu. Koska molemmat kuuluvat lohikäärmeen vahvuuksiin, treeni oli varsinaista mukavuusalueella paistattelua. Tuntui tosi hyvältä vastapainolta puomihumpalle.
Nupatsu on ollut hitusen raskasaskeleinen, joten se on saanut parina iltana iltapalan höystöksi Norocarpia ja liike on selkeästi letkeytynyt. Pitänee antaa pieni kuuri ja katsoa miltä sitten vaikuttaa.
Se yritti kuvata eteerisenä utuisella rannalla istuvaa ipanaa, mutta tarjoilin sille paremman näkymän! T. Rapsu
maanantai 15. lokakuuta 2018
Agilityn rentouttava vaikutus
Työmatkamaskotit Lieksassa.
Sisuliini vietti viime viikolla aikaa koe-eläimenä. Koulumaskotti pääsi naksuteltavaksi ja oppi mm. pujottamaan renkaita tappeihin. Kaikkea sitä.
Opinnoista rentouduttiin agilityn parissa. Lauantaina oli ProTeamLeiri, jossa saatiin tuntumaa vaihtoehtoisiin ohjausvaihtoehtoihin ja mieletön fiilis ratatreenissä! Parasta oli kuitenkin analyysi siitä, että puomin alastulon ylöspäin hiloutuminen on puhdasta seurausta ylösmenon ylittämisestä. Olen saattanut kuulla (lue: kyllä olen kuullut useasti) tämän Sannalta jo aiemmin, mutta nyt sisäistin sen. Olen siis keskittynyt väärään asiaan alastuloa korjatessani, mutta onneksi olen ollut kovin laiska asian suhteen, niin ei ole tullut liikaa turhaa työtä tehtyä :D
Lohikäärme leiripäivän tauolla.
Intiaanikesäläiset!
torstai 11. lokakuuta 2018
Tug-E-Nuff
Yhteistyökumppanini Tug-E-Nuffin verkkokaupasta löydät motivoivat ja koiraystävälliset lelut. Kestävät lelut ovat englantilaista käsityötä. Hyödynnä alennuskoodi SISUKAS ja saat tilauksesi kotiin ilman postikuluja!
Ilahduta nelitassuasi hienoakin hienommalla lelulla!
lauantai 6. lokakuuta 2018
Heitteillä reppanat
Heinikon söpöin!
Kovasti on kiirusta pukannut, joten pienet ystäväni ovat olleet suorastaan heitteillä. Duunit loppuu illalla reippaasti Nuuskun ruoka-ajan jälkeen, joten kotona vastassa on syyllistävä katse. Oloa ei helpota alati nälkäisen Rapsun korvien lupatus eikä syliin änkeytyvä Sisu, joka on meinannut kuolla hellyyden puutteeseen.
Tiistain tokossa teemana oli seuraamisen osat ja saatiinpa taas hyviä vinkkejä. Hieno seuraaminen on vain toteutusta vaille valmis! Aion toteuttaa sen talvikauden aikana. Paikkamakuukin oli hivelevä, Lupsukka köllötti rauhallisena. Kuvittelin, että se olisi tarvinnut enemmänkin treeniä, mutta selkeästi muussa yhteydessä aktiivisesti toteutettu optimismi & rauhallisuus -treeni on tuonut kivan tunnelman myös paikkamakuuseen.
Keskiviikkoaamuna oltiin terhakoina aksatreeneissä. Treenattiin läksyksi tulleita haastavia keppien aloituksia häiriöllä ja alkoihan sieltä löytymään sitä vanhaa osaamista. Vaatii kyllä vielä jokuset palauttavat treenit ja sitten pitäisi muistaa vielä ylläpitää taitoa, niin kisoissakin rohkenisi koettaa. Ajattelin muuten lähteä Lappeenrantaan kisomaan kuun lopussa, joten jos kimppakyyti kiinnostaa, niin huikkaa!
Itsenäiset keppien aloitukset.
Lisäksi kaivoin targetmaton esille ja vahvistettiin sitä ensin kotona, hämärässä kirkkopuistossa ja keskiviikkona puomilla. Päädyin (taas kerran) siihen vaihtoehtoon, koska osumat alkoivat jäädä turhan usein turhan ylös. Jospa tällä kertaa jaksaisin katsella targettia kauemmin ja rakentaa Sisulle ymmärryksen osumapaikasta. Olisihan se kivempaa, jos se ymmärtäisi eikä painaisi pelkällä juoksurytmillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)