Syntymäpäiväsankarittaren aamuleikit kirkon takana.
Kuono harmaantuu, mutta Sisu ei! Edelleen täynnä lohikäärmeyttä, tulta, riemua, rakkautta, uteliaisuutta, villeyttä, hellyyttä ja seikkailunhalua. Hankala sitä on kuusivuotiaana pitää, edelleen tuommoinen pikkuinen vimpula.
Onnenamuletti Iisalmen syövereissä.
Syntymäpäiväsankaritar pääsi eilen valmennukseen ja veti siellä oikein hienosti, joskin ehkä korvat olisivat voineet olla paremmalla käytöllä. Hieman oli haasteellista suoran putken jälkeen käyttää korvia näköelimien sijaan ja aika hupaisahan se oli väistäessään pujottelun hyppyhäiriötä ihan urakalla... Mutta pieniä läksyjä, isoja onnistumisia! Puomin ylösmeno alkaa olla hallussa myös osana rataa ja se on hienoa se!
Viime viikolla oli marraskuun ProTeam-leiri ja siellä saatiin hyvät palikat puomin jatkohiomiseen. Olen nyt vähän jämähtänyt ylösmenon harjoitteluun ja nyt pitäisi päästä taas tasapainoon. Olen pähkäillyt, että miten palkkaan ylösmenon onnistumisen, jos alasmeno ei onnistu tai jos ylösmeno ei onnistu, niin... ja nyt ei tarvitse miettiä. Selkeät pelisäännöt, niillä mennään! Leirin ratatreenissä Luipukka oli kerrassaan hieno, irtosi ja ehdin asemiin. Oli oikein voimauttavaa Meistä on vaikka mihin -aksaa. Jumppaosiossa olin itse jo aivan kuitti ja Sisu liekeissä. Hassua miten joku voikin rakastaa tasapainoiluvälineitä noin paljon.
Viime viikon tokotreeneissä kierrettiin merkkiä ja koska Lupsukalla on AVO-luokan merkki hallussa, ruettiin lisäämään siihen haastetta. Sisua ei hyppyhäiröt haittaa, hienosti se sulkee kaiken ylimääräisen pois ja keskittyy tehtävään. Tämän illan teemana onkin tunnari, saapi nähdä mitä siitä tulee!
Luppakorvakaksikko voi hyvin. Rapsulin tassut tykkää, kun on lunta ja maa jäässä, mutta hieman joutuu käyttämään luovuutta joen rannassa juomahetkellä, koska rantavesi on jäätynyt. Onneksi jää on vielä sen verran heppaista, että siihen saa tehtyä Rapsuliinille juoma-avannon. Nuuskun tassu nousee taas iloisesti, kiitos Norocarp-kuurin.