torstai 25. kesäkuuta 2015

Kaikki sujuu!

Lomapäivän aloitus klo 6.00 ei kuulosta järin virkeältä paitsi jos se tietää jälkimetsään menoa. Hurautettiin Satun kanssa aamulla ryteikköön ja vedettiin elukoille jäljet illaksi muhimaan.

Hyödynsin aamuherätyksen kokonaisvaltaisesti kipaisemalla Sisun kanssa Pärnälle aamulenkille ja treenaamaan. Kerrattiin tiistain opit kolmella esteellä (siniset) eli tehtiin kahden putken ja hypyn yhdistelmällä molemmin puolin saksalaiset, pakkovalssit ja niistopersjätöt. Silakka oli hieno ja miun jalat ojennuksessa! Ei yhden yhtä kieltoa vaan sveitsiläisen tarkkaa työskentelyä. Sen jälkeen kuviot survottiin osaksi luukutusrataa, jonka kyhäsin hitusen hallissa lojuneita esteitä siirtelemällä. Sama osaaminen jatkui, virheetöntä settiä ja hyvällä asenteella. Mahtifiilis!

Aamutreeni.

Treenien jälkeen ojentauduttiin pienille nokosille ja sen jälkeen suunnattiin seikkailulle Rääkkylään. Lossimatka sai kuskin pahoinvoivaksi, mutta muutoin makoisa reissu. Kerrassaan kaunis pitäjä, ainakin aurinkoisena päivänä :)

Rääkkylän Paksuniemessä retkellä.

Reissun jälkeen ojentauduttiin taas pienille (tai aika isoille) nokosille ennen illan kimppalenkkiä ja jälkitreenejä. Ja kylläpäs oli jälkimetsässä kivaa! Kolmikolla oli kirsut vireessä. Rapsutin on aina niin mahtava, Nuusku luotettava duunari ja Sisun makaustyöskentely vertaansa vailla. Ainoa miinus oli itikat, jotka natustelivat vuoroaan odottavia koiria siihen malliin, että pitää tuunata autoon hyttysverkot.

Pitää vielä hehkuttaa eilisen Ison Mertalammen kierron luontoihmettä: hormikossa käyskenteli kettu.  Tuuli liikkui ketulle suotuisasti eikä retkikunnan nelijalkainen osasto huomannut tyyppiä ollenkaan. Kaunis repolainen vilahti kymmenen metrin päässä ja lämmitti kaksijalkaisten mieltä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Nää on niin lomalla!

Viime viikkoihin on mahtunut kaikkea kivaa. Ihan huikeita treenejä, joista viimeisimpänä eilisillan tekniikkatreenit: pakkovalssia, saksalaista ja niistoa. Lohikäärme oli käsittämättömän hyvä, mahdottoman etevästi tuli ohjaukseen kuin ohjaukseen ja ohjaajansakin tsemppasi niin hyvin, että lohikäärmeellä oli yksiselitteinen ohjaus mihin tulla. Pakkovalssitreenissä aivan häkellyin siitä miten pystyin vetämään niitä neljä peräkkäin enkä edes kaatunut kuin yhdessä setissä kerran! Saksalaiset olivat meille eilen helpompia kuin osasin odottaa: Sisun irtoaminen takaakiertoihin oli ilmiömäistä, se tuli sisumaisen kuuliaisesti vetoihin ja mikä parasta, miun silmät eivät harittaneet vaan katse pysyi laskeutumispaikassa! Aika pähee. Hankalat olivat edelleen ohjaajan villit jalat niistoissa ja tämä villeys vaatii erityistä suitsimista vähintään neljännessä niistossa putkeen, mutta saatiin onnistumaan ja molemmin puolin. Aika voittajaolo! Meillä on huiput koutsit, jotka jaksaa vääntää ja tsempata ja paras treeniryhmä ikinä: oman onnistumisen riemun lisäksi treenikaverit hihkuu. Silloin jaksaa ylittää itsensä jopa tekniikkatreenissä. Tekniikkatreenien lisäksi on vedetty jokunen ratatreeni, joissa on yhdistynyt kokonaisuuden hallinta hurjassa vauhdissa. Rytmitys kunniaan jne. ja niissäkin on taottu Lupun kanssa niin hyvää settiä, että melkein tekee mieli laittaa kisailmo Varkauteen, mutta saa nyt nähdä houkuttaako riippumatto ja kirjapino enemmän.

Juhannuksen hujakoilla levättiin neljä yötä mökillä. Tai no itse lepäsin yön numero neljä. Ensimmäinen yö meni Sisun ripulissa, toinen yö Nuuskun ripulissa ja kolmas yö - kuka arvaa? Aivan oikein, Rapsun ripulissapa hyvinkin. Neljäntenä yönä oli mahat kunnossa ja nukuttiin aitassa autuaasti aamuun. Tosin hieman epäilen oliko Nuuskulla edes omalla ripulivuorollaan maha kuralla, koska se päätyi aina ulospyytämisen jälkeen rannalle istumaan ja katselemaan pää kallellaan usvavaipan alla lepäävää tyyntä Pielistä. Säät olivat suotuisat, itikat pysyivät aisoissa eikä juhannuskokossa kärähtäneet kenenkään viiksikarvat, joten juhannuslomaa voi pitää kaikin puolin onnistuneena. Sisu veteli nokosia rannalla, Rapsu retkotti mökin portailla ja Nuusku seurasi ruokapolitiikkaa grillikatoksessa. Perinteisellä soutureissulla entiseen rauhoitussaareen Rapsu oli oma täydellinen venekoira ja Sisu tuli perässä hyvänä kakkosena, Nuusku puolestaan oli eri kelpo veneilijä Nuusku-mittapuulla. Nuusku ja Sisu uiskentelivat, Rapsu tyytyi auringonottoon.

Hienoa oli huomata kotiinpaluun jälkeen pikkukoiran aikuistuminen. Vielä viime kesänä siitä hetkellisesti huomasi, kun palattiin korvesta kaupunkiin, mutta nyt se solahti takaisin kaupunkilaiselmään kuin kala veteen.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Parin viikon tiivistelmä

Lohikäärme Kalliojärven ilta-auringossa.

Kuluneen viikon kohokohta oli retki Kalliojärvelle. Mieli lepäsi Kalliojärven kierroksella ja nelijalkaiset nauttivat lenkkeilystä vaihtelevassa maastossa. Tulipa talviturkitkin oma-aloitteisesti heitettyä.

Eilen käytiin kisareissulla Varkaudessa Katrin & Martan ja Tiinan & Nessan kanssa. Meille kisareissulta ei tarttunut mukaan onnistumisen elämyksiä, ainoastaan tolleriporukkaan sopiva kirsun väri  (lue: ohjaajan kärähtänyt nenä) ja määrittelemättömän mittainen kisatauko. Matkaseuralaiset sen sijaan tarjoilivat iloa siitäkin edestä; Martalle hienoja kokonaisuuksia ja Nessalle menolippu kolmosiin!

Viime viikon huippuhetki oli neljän päivän loma mökillä. Aivan mahtavat kelit, aurinkoa, aaltojen liplatusta, lettuloihen paistoa ja leppoisaa menoa. Rapsutin tosin onnistui aiheuttamaan pientä draamaa katoamalla ja lopulta löytymällä saunamökin alta kiinni juuttuneena. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Rapsu pelastettiin pinteessä ehjänä ja ainoastaan saunamökki heitti veivinsä.

Viime viikolla viikkotreeneissä harjoiteltiin alla olevaa rataa ja vedettiin lohikäärmeen kanssa vallan hyvää settiä perusohjauksella ilman kummempia kommervenkkejä: peruspyöritys/ peruspyöritysmäinen hilluminen (2, 10, 16), vastaanottovalssi (5, 18) ja semmoinen omintakeinen linjaava heitto (8) millä kelpi kääntyy ihan törkeän hyvin. Täydelliset kepitykset ja kontaktit.

©SoiliMakkonen