Triplanolla

Pikkukoiran palkintosaalis.

Päivän ohjelmassa oli neljä kisarataa ja tuloksena triplanolla! Noh, jos ihan rehellisiä ollaan, kyllä sieltä olisi voinut jokuselta kontaktilta käden nostaa, mutta ei noussut, joten ollaan iloisia ja palautetaan ensi viikolla kontaktit takaisin omalle tasolle (ps. kävin tästä jo Heidi siun kanssa päänsisäisen keskustelun, otin nuhteet vastaan ja lupasin, että ens kisoissa ei tartte hävetä!). Kolmesti myös päädyttiin podiumille, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Päivän tavoitteeksi olin asettanut hyvän fiiliksen, mutta ensimmäisessä rataantutustumisessa huomasin, että hyvän fiiliksen sijaan olin tavoittelemassa s-i-t-ä v-i-i-m-e-i-s-t-ä n-o-l-l-a-a. Olin niin paineessa, että en meinannut ymmärtää numeroita ja olin vähällä oksentaa kentälle. Toisille kilpaileminen sopii ja sitten on meitä toisia, joille sopii oman parhaan tekeminen ja oleminen iloinen siitä mihin se riittää. Ekalla radalla en haluamaani fiilistä tavoittanut vaan jännittyneenä ohjasin vähän mitä sattuu huonosti keskittyen ja keräsin 10 virhepistettä (keppien lopetusvirhe ja yksi kielto). Sisu yritti parhaansa ja tällä radalla teki hienot kontaktitkin. Seuraavilla radoilla ei enää ahdistanut, kiitos Iran, joka totesi, että jännitä vasta ensi viikolla Varkaudessa. Ajattelin, että siinäpä hyvä suunnitelma! Lopuillakin radoilla oli jalat vähän tukossa eikä juoksu kulkenut, mutta sain kuitenkin hyvästä fiiliksestä kiinni ja tunnelma vain kohosi päivän edetessä. Loppujäähdyttelyllä vesisateessa olin kovin onnellinen pienestä taitavasta kisakaveristani, jolle saattoi sattua tänään pieniä epätyypillisiä virheitä niin kuin vaikkapa lähdöstä varastaminen (!) ja kontaktien kriteerien unohtaminen (hups...), mutta kukapa sitä olisi täydellinen ja toisaalta, jos on niin hieno kuin pikkulupsutin, niin saa olla joskus myös tuhma.

Kauden tavoitteet ovat jo nyt ylittynyt enemmän kuin täysin. Kukapa olisi uskonut, että henkilökohtaisen valmentajan silmän alle päätymisen jälkeen ekoissa kisoissa tapahtuu kauan odotettu luokkanousu kolmosiin ja sen jälkeen tulosprosentti on noussut 21 prosentista 60 prosenttiin ja nollaprosentti 3 prosentista 36 prosenttiin. Takana on seitsemät kolmosen kisat ja nyt on hallussa matkalippu SM-kisoihin, kaksi tuplanollaa, yksi triplanolla, sijoitus lähes poikkeuksetta podiumilla ja sertejä taskut pullollaan. Ja mikä tärkeintä, lopputuloksena helppouden tunne radoilla juostessa ja yhteistyön nousu ihan uudelle tasolle :) Aivan käsittämätöntä!

Vaikka miun pää ei isoja kisoja (tai mitään kisoja...) kestäkään, niin silti, Lappeenrannassa tavataan!

Viimeistelytreeniä

Jos kolmikolta kysyttäisiin mikä oli parasta keskiviikossa, yhdestä suusta kuuluisi: ruokamatka! Päivä kului aikalailla ruokaillessa; ensin aamiainen kotona, iltapäivällä mökkirannassa palkintoluita, illalla täytettyä kongia ja herkkuja maalla ennen yöpalaa kotona.

Helatorstaina ilakoitiin Sisun kanssa SM-valmennusryhmän treeneissä. Työstettäväksi valikoitui Deiddan kisamittainen rata ja tavoitteeksi asetin nollan. Aluksi hieman räpellettiin keppien (4) jälkeen ja putken sekä puomin jälkeisillä hypyillä (13, 15) ja pystykorva räpsäytti jokusen riman alas, kun olin sen mielestä tiellä, mutta lopputuloksena riipaistiin tiukka nollarata.

©SandraDeidda

Treenin jälkeen hilppastiin jäähdyttelylle ja talviturkin heitolle Viirun ja Pikin seurassa. Sen lenkin jälkeen kipastiin seniorikaksikko kotoa kyytiin ja lähdettiin vielä Jamiskalle nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Ajoitus oli täydellinen, koska autoon takaisin kömmittyämme alkoi hirveä kaatosade rakeilla höystettynä ja kotipihaan ajettuamme paistoi taas aurinko. Ei kastunut nenänpäät.

Ansoja muka, hah!

Sisun kanssa treenattiin eilisillan viikkotreeneissä alla olevaa suunnitelmaani teemalla putken pään ohitukset, putkiin hirtot ja putkisääntö. Monet kohdat olisi voinut ohjata monin tavoin, mutta lähdin liikkeelle meille haastavimmista :)

Tiistai-illan putkiralli.

Aivan törkeän hyvää settiä, nautinnollista miten hyvin hirtot (3, 7, 13, 17) nykyää pelittää, ei tartte mitään hilavitkutuksia esitellä. Vahvistiin myön linjaan tuloja (4, 10, 18) onnistuneesti. Putkisääntö (11) on toiminut Sisulla aina, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Hypylle 14 koetin eri variaatioita, joista selkeästi takaakierto-persjättö oli ylivertainen. Toimi myös linjaan tulo, pakkovalssi ja japsi, mutta takaakierto-persjätössä sai oman liikkeen parhaaksi ja Sisu irtoaa takaakiertoihin niin hyvin, että siitä pääsi tosiaan liikkeelle. Keppien jälkeen olisi voinut hirttää, mutta halusin vahvistaa vedätystä persjätöllä. Kontaktit (23, 25) priimaa. Jäipä kertakaikkisen hyvä fiilis treenistä! Suunnitelmahan oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta käytännössä helposti sujui suunnitelma. Mukaovelat ansat ja mahdottomuudet eivät toteutuneet vaan lohikäärme syöksyi lieskat huulessa oikeaan kohteeseen :)

Nuusku ja Rapsu olivat mielissään päästessään treenin jälkeen jäähdyttelylenkille Sisun, Pokan, Morrisin ja Vapun kanssa. Nuuskulipuuskulin endometrioosi vaivaa taas sen verran, että toukokuinen Lapin reissu joudutaan jättämään välistä ja keskitytään lähialueen seikkailuihin. Huhtikuiset juoksut laukaisivat tulehdustilan, aktivoivat polyypit ja kudoksen liikakasvun, joiden seurauksena Nuuskutin popsii lääkekuurin. Mitään kipuja Nuuskuli ei tietenkään eläintohtorille paljastanut, mutta olen muun muassa isommissa nousuissa huomannut lievää liikkeen hyytymistä, joten silloin ei ole hyvä aika lähteä tuntureita valloittamaan. Unski oli elukkalääkärissä taas elementissään, maailman hienoin pikkuasiakas ja voi sitä pienen koiran nautintoa, kun se pääsi ultrattavaksi! Nuuskusta geelit masulla selällään rötköttäminen on pelkkää parhautta. Outo :)

Aksaa ja aurinkoa

Linjaan kuljetus.

Läksyt tehtiin perjantai-iltayöstä. Hurautettiin Sisun kanssa Pärnälle auringonlaskun aikaan treenaamaan läksyksi tullutta linjaan kuljetusta ja lisukkeena hieman irtoamista. Linjaan kuljetukset onnistuivat kertakaikkisen hienosti, hyvin tuli käteen ilman ihmeempiä vippaskonsteja, klik videoon, ja hienosti teki duunit vaikka palkkapallo tipahtikin molemmilla toistoilla kesken kaiken radalle.

Irtoamistreeniin hyödynsin koko hallin mitan: hyppysuoralta itsenäisesti kepeille ohjaajan jäädessä paikoilleen lähetyspaikkaan. Siihen ei toistoja yhtä enempää otettu, mutta jos Sisun toisto on hyvä, niin mitäpä sitä hinkkaamaan.

Kauniit kevätpäivät ovat houkuttaneet metsäretkille eri kohteisiin ja lisäksi Sisun kanssa on kaivettu aamujuoksulenkit naftaliinista.  Lupsukan kanssa on niin kiva juosta, kun sillä riittää menohaluja.

Tuplanolla

Valehtelisin, jos väittäisin, että viime lauantain kisapäivä ei olisi ollut paras päivä aikoihin! Noh, toki on vielä petrattavaa, että saavuttaa taas saman ohjausrytmin kuin ennen taukoa, mutta silti. Neljä rataa pelkkää parhautta!

Ensimmäisellä radalla minua jännitti ihan höpönä, koska a) takana kisatauko, b) takana oma loukkaantuminen, c) takana treenitauko, d) päällä Sisun valeraskaus ja e) pienenä paineena SM-nollien keruu. Jännitys näkyi vähän kehnona rytmityksenä ja hosumisena, johon Sisu reagoi muutaman kiellon arvoisesti ja hyllytin radan otettuani yhden hypyn uudestaan saadakseni oikean lähestymisen kieltohypylle. Kieltoja lukuunottamatta oivallista tekemistä, virheetöntä ja nopeaa menoa.

Toisella radalla ei jännittänyt enää yhtään, kun oli varmuus hyvästä Sisun tekemisestä (valeraskaus ei loistanut läsnäolollaan), kisa- ja treenitauko ei näkynyt radalla eikä oma jalka kipeytynyt. Vedettiin hyvällä kiukulla, harmillisesti kaksi rimaa tuli alas. Rimojen tiputus on epätyypillistä Sisulle ja analysoituani tilanteet tajusin, että olin käännöissä myöhässä ja Sisu koetti vastata muuttuneeseen ohjaukseen viime hetkellä, mutta ei enää pystynyt. Se oli lataamassa suoraan ja yritti viime hetkellä myöhästyneen ohjauksen mukaisesti koota hyppyä. Vaikka pikkukoira taitava onkin, niin ihan kaikkeen ei kukaan pysty.

Kolmas ja neljäs rata menivät nappiin molemmat. Puhtaasti vedettiin ja sijoituttiin ykköseksi ja kakkoseksi. Aivan huikeat vedot! Jotenkin mukava mennä radalle, kun tietää, että hauvelin taitotaso on sellainen, ettei tarvitse jännittää osataanko vaan voi vaan nauttia yhteisestä tekemisestä.

Tulkaa jo! ©KaisaJalava

Nuusku ja Rapsu olivat mukana kisamaskotteina ja molemmat olisivat halunneet jäädä halliin a) siivoamaan pohjaa nameista ja b) vähän aksaamaan. Metsälenkkeihin joutuivat reppanat tyytymään, mutta onneksi niihin saatiin sunnuntaina seuraa vanhoista kavereista, kun Ella ja Iita upouudella Inkalla höystettynä saapuivat huudeille.

Mie tuun! ©KaisaJalava

Ja mie! ©KaisaJalava

Maanantaina hurautettiin Kuopioon valmennukseen. Silakka oli eri pätevä ja tienasi pipon! Hienosti komppasi ohjaajan heikkouksia. Läksylistalle tuli linjaan kuljettaminen, joten sitä on luvassa loppuviikosta!

Pipolla kidutettu kelpie.

Harjujen taika ja läksyjen hauskuus!

Murmelit.

Alkuviikosta kutsui aurinkoinen Petkeljärvi. Patikoitiin kolmisen tuntia valloittavissa harjumaisemissa, osa Kuikan kierrosta ja Korkeasärkän polku. Nuuskutin oli riemuissaan ja veti letkaa korvakarvat heiluen. Loppumatkasta alkoivat mäkiset harjut kuitenkin vaatia veronsa ja Nuusku lepäsi sylikyydissä muutamat nousut. Rapsu ja Sisu laukkasivat innoissaan harjuja ylösalas eikä väsy vaivannut. Harjupolut olivat kivasti sulaneet, mutta metsäosuuksissa oli vielä rutkasti lunta. Hieman tallennettua häntien heiluntaa, klikkaa videoon.

Purmeli.

Viime viikolla muutaman kerran treenattiin. Ensin oli ohjelmassa keppiläksyt, se makein iltapala! Ihan huikeaa settiä vedettiin Lupukan kanssa muuan ilta Pärnävaaralla. Muutama toisto ja saatiin kuviota hienosti eteenpäin, klikkaa videoon. Seuraavaksi ohjaaja voipikin treenata pallon heittoa :D

Sunnuntaina päästiin Sisun kanssa pitkästä aikaa mukaan SM-valmennusryhmän treeneihin. Ohjelmassa oli espanjalaisia kuvioita, joista selviydyttiin Lupun kanssa kunnialla. Alussa minulla oli muutamassa kohdassa vaikeuksia rytmin löytämisessä, mutta vedettiin treeni lopuksi nollana läpi. Siitä tarttui mukaan huippufiilis huomisiin kisoihin.

Kuhasalon kuningatar.

Kevätkoirat

Kaverikuva.

Kolmikko on nautiskellut sulaneista metsistä ihanissa kevätsäissä. Nuusku piehtaroi antaumuksella vuoroin viimeisissä lumilänteissä ja vuoroin jäkäliköissä. Tämän kostealla turkilla kuivakkaan pöpelikköön -metodin seurauksena hevilettimittoihin kasvaneisiin korvakarvoihin kertyy kivasti maastoa kotiin vietäväksi. Aamulenkit ovat Nuuskun mielestä taas mukavia ja se hilppasee mukisematta pidemmän kaavan mukaan. Selkeästi seniori ei ole enää talvikoira. Rapsu puolestaan nautiskelee lumen alta paljastuneista kepeistä, sammaleisiin painuneiden hirvenjälkien tuoksuista ja sulien luonnonvesien raikkaudesta. Fyysinen kunto on loistava ja seniori kirmaa mättäät pöllyten tutkimusretkillään. Sisu on sama vauhdikas ja onnellinen pikkukoira vuodenajasta riippumatta. Kaikki kiinnostaa aina, kaikessa ollaan mukana ja kaikki on kivaa!

Koska jalka kesti tiistaina valmennuksessa juoksentelun, intouduin Sisun kanssa ilmoittautumaan kotikisoihin. Toivottavasti kinttu kestää. Eilen koipi tuntui tiistaista vähän kipeytyneen, mutta tänään se oli taas ihan tavis. Eiköhän sillä viikon päästä painele :)

Juosten!!!

Tiistainen valmennus tuntui pitkästä aikaa ihan oikealta agilitylta rohjettuani laittaa jalalla juoksuksi! Tarkoitus oli ainoastaan vähän hölkkäillä, mutta treenin edetessä hölkkä muuttui huomaamattani juoksenteluksi. Ja olipas meillä mukavaa!

Kotiläksynä päällejuoksu kepeillä ©ProPerro

Sisulin kanssa onnistui aikalailla kaikki. Treenillä oli mittaa 30 estettä ja meidän eka ja ainoa läksy tuli kohdassa 28-29, jossa piti tehdä kepeillle rohkea päällejuoksu ja vastaanliikkuminen. Sisu haki pujottelun aloituksen hyvin, joten pystyin valmiiksi jäämään putken tuntumaan, liikkumaan päällejuoksuun ja tulemaan vastaan, kun Silakka oli vielä puolessa välissä keppejä. Saatiin siihen muutama aivan huipputoisto suorapalkan avulla, ja tämä nyt sitten vaan haltuun ilman suorapalkan apua :)

Treenissä huomasi jälleen kerran Sisun hyvän lukutaidon; niin radan kuin ohjauksen. Kiitos viime aikojen kävelyaksan, Sisun irtoaminen ja itsenäinen esteosaaminen on kehittynyt huisiin mittoihin. Tuntui upealta päästä yhdistämään oma liikkuminen ja Sisun tekninen taitavuus, oli hunajaista havaita, että pystyttiin treenissä ihan mihin vaan ja voitiin lennellä teknistä osaamista vaativat hässäkät ihan millä tekniikalla vain. Sano vaan, niin me tehään!