Sisun tokokurssilla ensimmäisellä kierroksella leikittiin. Leikki sujui varsin rattoisasti kahdella narupallolla. Vinkiksi sain härnätä Sisua enemmän ja se toimi kivasti. Hauska otus!
Toisella kierroksella tehtiin maahanmenoja. Sisun maahanmenot ovat olleet nopeita ja teknisesti kauniita heti alusta alkaen, mutta taidon siirtyminen olohuoneen ulkopuolelle toi haastetta johtuen lähinnä liian harvoin harjoittelevasta ohjaajasta. Nyt oltiin hieman tsempattu ja se näkyi: Sisu teki aivan loistokkaita maahanmenoja myös treenihallissa. Taito toimii siis kotona, pesiskentällä, raviradalla ja treenihallissa. Ihan parasta!
Kolmas kierros sisälsi seuraamista. Siinäkin on paikka hyvä, vire hyvä, kaikki palaset kohdillaan, nyt vain minun pitää rohjeta edetä. Suski kehoitti siirtymään imuttamaan pidempiä askelluspätkiä, miehän olen imuttanut vaan askel askeleelta ja siinä ei pennulla paljoa perä nouse. Toimi hyvin useampikin askel ja Sisu seurasi hyvällä paikalla. Lisäohjeeksi tuli käden häivytys ja siihen sain myös oivat neuvot. Uskon, että tästä tulee vielä tosi hyvä!
Neljäs kierros oli ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys. Sisulla oli ollut aivan superhauskaa läpi treenin ja tässä vaiheessa se näkyi aikamoisena intona. Ei päässyt Suski kosketusetäisyydelle vaan Sisu olisi halunnut loikata pussailemaan. Mutta parempi se näin päin on kuin että haluaisi pakittaa. Eiköhän tämäkin hanskata, kunhan vähän aivot kasvaa.
Aivan mahtihyvät treenit, Sisun kanssa toko on vähintään yhtä nautinnollista kuin Nuuskunkin. Molemmissa asuu vinkeä tokoeläin, jonka vapauttaminen on hulvattoman hauskaa. Tahtoo lisää!
torstai 30. toukokuuta 2013
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Maailman paras kolmikko
Viikonlopun vipellyksiin sisältyi päivä mökillä. "Jiihaa, taas täällä, vihdoinkin, jee!" hihkuivat tollerit ja pikkukelpie tutustui kesänviettopaikkaan elämänsä ensimmäistä kertaa, joskin meno oli sen mukaista, että olisi luullut sen viettäneen siellä kesän jos toisenkin. Ohjelmaan kuului mm. rantavedessä peuhaamista, metsässä talvensa viettäneen puruluun nakerrusta ja luu suussa hipparallin vetoa, rantaheinien laidunnusta, tontin tutkimista ja epämääräistä seikkailuja, veneen päällä kiipeilyä, kellarin tutkintaa, puusavottaa, siivousapulaisena toimimista, kirsun kuvien painelua juuri pestyihin ikkunoihin, grillimestarina toimimista ja haravoitujen lehtikasojen levitystä. Rapsu malttoi kolmikosta ainoana ottaa päiväunet rantahiekalle käpertyneenä, mutta Nuusku ja Sisu vipelsivät taukoamatta minkä ehtivät. Tekivät luultavasti paljon kaikkea muutakin mitä en ehtinyt näkemään, koska aidatulla tontilla ne saavat viipottaa miten huvittavat ja olen niiden olinpaikoista tietoinen yleensä ruokintahetkinä. Koska unohdin Nuuskun kahdesti vuorokaudessa tursotettavan silmävoiteen kotiin, palasimme viikonlopunvieton sijaan illalla takaisin, jotta ei silmätulehduksen parantuminen viivästy.
Sunnuntaina kolmikkoa ei juurikaan näkynyt vaan ne nukkuivat kuin tukit päikkärivelkojaan pois. Sisun herättyä käytiin hieman JoA:n kisoissa kuulutuksia kuuntelemassa, mutta kisapaikkaan sosiaalistuminen jäi lyhyeksi, sillä melkein heti saavuttuamme törmäsimme Riimi-aussiepentuun, jonka kanssa suuntasimme metsään leikkimään. Hirmuisen hyvin tulivat pennut juttuun ja leikkivät iloisesti keskenään, olivathan he ikätovereita. Oulussa asuva Riimi on Sisun Tarmo-veljen kavereita. Pienet on piirit :) Sisu ei kyllä mitään omiin kisoihin sosiaalistamista kaivannut, ei noteerannut kuulutuksia tai vieraita koiria ihmisineen mitenkään, se olisi vain halunnut halliin tekemään yhdessä juttuja.
Tiistaina päästiin pitkästä aikaa pentuagilityyn ja olipahan taas lystiä. Sisu oli aivan mahtava otus niin kuin aina! Sen kanssa on aina niin hauska tehdä, kun se on vaan niin kiva :) Tehtiin kaksi pätkää, joista ensimmäisellä harjoiteltiin alla olevia ohjauskuviota.
Ensin pentu käännettiin perusohjauksella kakkoshypyltä takaisin. Tein ensin nuo punaiset esteet ja onnistuin kääntämään Sisun esteen edestä, mutta saatiin siihen lopulta hyppykin mukaan. Vihreillä sama kuvio onnistui ekalla yrityksellä. Käännösten jälkeen huitaistiin pari hyppy-hyppy-putki suoraa. Hulluttelun jälkeen tehtiin kakkoshypyn käännös valssilla. Punaisilla esteillä Sisu kaarratti kohti putkea (luuli varmaan, että aiempi rallittelu jatkuu), mutta vihreillä esteillä käännös oli maailman hienoin ja siihen olikin hyvä lopettaa. Toisella kierroksella juostiin kujakeppejä, jossa otettiin leveämmällä kujalla hieman helppoja aloituskulmia ja kapeammalla pelkkää suoraa. Loistokkaita toistoja teki Sisu. Treenin jälkeen lähdettiin pienellä pentuporukalla, Sisu, Arvo-veli, Ursula-bc ja Aikku-cockeri, metsänpuolelle hieman hipattamaan. Pikkukelpi oli maailman onnellisinta koiraa päästessään pitkästä aikaa kirmaamaan pentuseurassa.
Sunnuntaina kolmikkoa ei juurikaan näkynyt vaan ne nukkuivat kuin tukit päikkärivelkojaan pois. Sisun herättyä käytiin hieman JoA:n kisoissa kuulutuksia kuuntelemassa, mutta kisapaikkaan sosiaalistuminen jäi lyhyeksi, sillä melkein heti saavuttuamme törmäsimme Riimi-aussiepentuun, jonka kanssa suuntasimme metsään leikkimään. Hirmuisen hyvin tulivat pennut juttuun ja leikkivät iloisesti keskenään, olivathan he ikätovereita. Oulussa asuva Riimi on Sisun Tarmo-veljen kavereita. Pienet on piirit :) Sisu ei kyllä mitään omiin kisoihin sosiaalistamista kaivannut, ei noteerannut kuulutuksia tai vieraita koiria ihmisineen mitenkään, se olisi vain halunnut halliin tekemään yhdessä juttuja.
Tiistaina päästiin pitkästä aikaa pentuagilityyn ja olipahan taas lystiä. Sisu oli aivan mahtava otus niin kuin aina! Sen kanssa on aina niin hauska tehdä, kun se on vaan niin kiva :) Tehtiin kaksi pätkää, joista ensimmäisellä harjoiteltiin alla olevia ohjauskuviota.
Ensin pentu käännettiin perusohjauksella kakkoshypyltä takaisin. Tein ensin nuo punaiset esteet ja onnistuin kääntämään Sisun esteen edestä, mutta saatiin siihen lopulta hyppykin mukaan. Vihreillä sama kuvio onnistui ekalla yrityksellä. Käännösten jälkeen huitaistiin pari hyppy-hyppy-putki suoraa. Hulluttelun jälkeen tehtiin kakkoshypyn käännös valssilla. Punaisilla esteillä Sisu kaarratti kohti putkea (luuli varmaan, että aiempi rallittelu jatkuu), mutta vihreillä esteillä käännös oli maailman hienoin ja siihen olikin hyvä lopettaa. Toisella kierroksella juostiin kujakeppejä, jossa otettiin leveämmällä kujalla hieman helppoja aloituskulmia ja kapeammalla pelkkää suoraa. Loistokkaita toistoja teki Sisu. Treenin jälkeen lähdettiin pienellä pentuporukalla, Sisu, Arvo-veli, Ursula-bc ja Aikku-cockeri, metsänpuolelle hieman hipattamaan. Pikkukelpi oli maailman onnellisinta koiraa päästessään pitkästä aikaa kirmaamaan pentuseurassa.
maanantai 27. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
Jälkipedot ja tokoapina
Raipen keskiviikkoinen korvakontrolli paljasti korvan olevan paranemaan päin, mutta edelleen siellä on punoitusta ja jotain ilkimysbakteereita, joiden nimeä en muista. Hoito jatkuu ja seuraava kontrolli on parin viikon päästä. Siihen saakka aktiviteetit ovat metsäisiä, hyppelyhommiin ei lähdetä ennen kuin korva on ok.
Torstaiaamuna punaturkit pääsivät jäljestämään. Makaustreenit, noin 12 tuntia muhineet, nuuskuteltiin hyvin. Molemmilla oli alkumakaus, suoralla oli namitettu makaus, 90° kulma, suoralla namitettu makaus, kulmassa makaus, suoralla makaus ja kaadolla herkkuja. Nuuskun ysikymppikulma oli maailman hienoin! Pyörryttää vieläkin se taidokkuus. Makaukset merkkasi hyvin. Rapsu veti 90° kulman hitusen pitkäksi, mutta kaarsi nopeasti takaisin jäljelle. Hyvät makaukset silläkin. Ensi viikolla pitää vetää molemmille pidemmät, mutta hyvin tapahtumarikkaat jäljet, ja pikkukoiralle joku pikkukoirien jälki.
Sisun perjantai-illan tokot raviradan parkissa sujuivat, noh, laidasta laitaan. Aluksi ruutuun lähetyksiä siten, että avustaja taputtaa ruudussa kohtaa, johon otuksen haluan. Ensimmäinen yritys oli hyvä, Sisu hakeutui oikeaan kohtaan, mutta hillui siitä sitten jo nauhan yli, kun olin hidas palkkaamisen kanssa, mutta toisella kerralla Sisu hakeutui täydelliseen paikkaan ja minäkin onnistuin palkkaamisessa. Siihen olikin hyvä lopettaa eka kierros. Toinen kierros alkoikin sitten vähemmän mairittelevasti. Pikkukelpi oli kerännyt kierroksia Viirun ja Topin suorituksia katsellessa, joten malttoiko se pysyä autossa ja odottaa poistumislupaa? No ei, vaan oven avatessani kelpistä ei näkynyt kuin peräkarvojen viuhahdus. Karkaaminen oli kyllä maailman tyylikkäin: Sisu juoksi täysillä parkkipaikan toisessa laidassa olevaan ruutuun ja meni sinne maahan. Täydellinen ruutu. Sen jälkeen pentu sai hepulin ja laukkasi ympäriinsä heikkopäisenä. Olisi varmaan nolottanut, jos en olisi asunut tollereiden kanssa kohta kymmentä vuotta. Toisella kierroksella tehtiin vaihteeksi onnistuneita maahanmenoja muuallakin kuin kotona. Hienoja toistoja, nopeita maahanmenoja. Kestoa ei olla vielä treenattu, varmaan pitäisi aloittaa. Lisäksi otin pysähdyksiä/ seisomisia, joissa ei olla edistytty, mutta ei taannuttukaan. Sisällä ovat täpäkät, ulkona hieman löysät, mutta siihenhän ei auta kuin harjoittelu.
Torstaiaamuna punaturkit pääsivät jäljestämään. Makaustreenit, noin 12 tuntia muhineet, nuuskuteltiin hyvin. Molemmilla oli alkumakaus, suoralla oli namitettu makaus, 90° kulma, suoralla namitettu makaus, kulmassa makaus, suoralla makaus ja kaadolla herkkuja. Nuuskun ysikymppikulma oli maailman hienoin! Pyörryttää vieläkin se taidokkuus. Makaukset merkkasi hyvin. Rapsu veti 90° kulman hitusen pitkäksi, mutta kaarsi nopeasti takaisin jäljelle. Hyvät makaukset silläkin. Ensi viikolla pitää vetää molemmille pidemmät, mutta hyvin tapahtumarikkaat jäljet, ja pikkukoiralle joku pikkukoirien jälki.
Sisun perjantai-illan tokot raviradan parkissa sujuivat, noh, laidasta laitaan. Aluksi ruutuun lähetyksiä siten, että avustaja taputtaa ruudussa kohtaa, johon otuksen haluan. Ensimmäinen yritys oli hyvä, Sisu hakeutui oikeaan kohtaan, mutta hillui siitä sitten jo nauhan yli, kun olin hidas palkkaamisen kanssa, mutta toisella kerralla Sisu hakeutui täydelliseen paikkaan ja minäkin onnistuin palkkaamisessa. Siihen olikin hyvä lopettaa eka kierros. Toinen kierros alkoikin sitten vähemmän mairittelevasti. Pikkukelpi oli kerännyt kierroksia Viirun ja Topin suorituksia katsellessa, joten malttoiko se pysyä autossa ja odottaa poistumislupaa? No ei, vaan oven avatessani kelpistä ei näkynyt kuin peräkarvojen viuhahdus. Karkaaminen oli kyllä maailman tyylikkäin: Sisu juoksi täysillä parkkipaikan toisessa laidassa olevaan ruutuun ja meni sinne maahan. Täydellinen ruutu. Sen jälkeen pentu sai hepulin ja laukkasi ympäriinsä heikkopäisenä. Olisi varmaan nolottanut, jos en olisi asunut tollereiden kanssa kohta kymmentä vuotta. Toisella kierroksella tehtiin vaihteeksi onnistuneita maahanmenoja muuallakin kuin kotona. Hienoja toistoja, nopeita maahanmenoja. Kestoa ei olla vielä treenattu, varmaan pitäisi aloittaa. Lisäksi otin pysähdyksiä/ seisomisia, joissa ei olla edistytty, mutta ei taannuttukaan. Sisällä ovat täpäkät, ulkona hieman löysät, mutta siihenhän ei auta kuin harjoittelu.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Nipo, antikapinoija ja toipunut
Kävellessä selkää korventava aurinko tuntuu hyvältä kylmän talven jälkeen, mutta elukoista huomaa, että eivät ole vielä tottuneet moiseen. Nuuskun kanssa on aivan turha lähteä ulkoilemaan kuumimpaan aikaan vaan pidemmistä seikkailuista nautitaan varjoisissa metsiköissä aamuisin ja iltaisin ilman ollessa viileimmillään. Nuuskutin muistutti myös olevansa melkoisen ronkeli juomaveden suhteen. Nuuskutinhan ei reissussa juo missä tahansa pullossa säilöttyä vettä. Aivan sama montako kertaa limpparipullo on pesty, siitä annettu vesi suorastaan kuvottaa Nuuskua. Pullotettua lähdevettä tai kraanavettä vesipullossa sen olla pitää, tai sitten rapavettä suoraan lätäköstä, mutta ei kraanavettä pestyssä virvoitusjuomapullossa.
Sisun autokapina päättyi lyhyeen. Yksi toisto siten, että livistävä ja kuulovammainen pentukoira napataan kainaloon ja nakataan autoon. Toinen toisto siten, että ennaltaehkäistään livistys kytkemällä pentu ajoissa, viedään hallitusti ja kehuen autoon ja namitetaan autossa olemista ihan höpelönä. Kolmas ja sitä seuraavat toistot ovatkin menneet samaan malliin kuin ennen autokapinaa eli pentu juoksee täysillä autoon ja lipoo matkalla herkut mielessä huuliaan.
Sisun kanssa on tehty pieniä settejä tokokurssin kotiläksyjä. Kävin viime viikon torstain kurssikerralla kuunteluoppilaana ja katselemassa muiden suorituksia & kuuntelemassa Suskin vinkit niihin. Aloiteltiin kotona Sisun kanssa noutokapulaan tutustuminen. Sisu osoitti siihen heti intoa, tökki kuonollaan ja hamusi suuhun, joten sain vahvistettua kapulan huomioimista ihanaksi asiaksi. Noutajia ei ole tarvinnut opettaa noutamaan ja Sisukin palauttaa viskotut lelunsa mallikkaasti käteen asti, mutta tokon ylempiä luokkia ajatellen ajattelin tehdä kapulahommelin kuten Suski sanoo, jotta ei sitten tarvitse joskus 15 vuoden päästä huomata, että "olis muuten silloin pitänyt...", koska Suski nyt on vähintäänkin megapätevä tokonainen. Maahanmenoja on myös koetettu siirtää kotoa muualle ilman mainittavaa menestystä.
Sisustania kävi eilen jäljestämässä. Koska kaksi aiempaa lyhyttä jälkeä menivät hyvin, ajattelin suoraan hypätä kohti haasteita. Kaareva 18 tunnin ikäinen jälki, jossa alkumakaus, keskellä namitettu makaus ja lopussa kaatona herkkurasia. Alku meni vähän harakoille johtuen typeryydestäni. Sisu oli Jytinän jäljestyksen aikana kerännyt kierroksia sen verran, että minun olisi pitänyt kävelyttää se paremmin ennen omaa jälkeä, koska kiihkeä pentunen oli hankkinut itselleen uudet pissi- ja kakkahädät. Alkumakaus nuuhkittiin ja lähdettiin jäljelle, mutta siitä koukattiinkin suoraan pissille. Uusi ohjattu aloitus alkumakaukselta, jotta ajatus palaisi tarpeista takaisin hommiin ja päästiinkin namitetulle makaukselle, jonka huudeilla tulikin kakkahätä. Noh, sen jälkeen makaukselta kaadolle jäljestys oli aivan valioluokkaa, huikean hienoa nenätyöskentelyä. Kaatoherkut maistuivat hyvällä ruokahalulla. Kyllä se vaan on eri etevä ja loistaisi Marsiin asti, jos ohjaaja ei koettaisi sabotoida suoritusta huonolla valmistelulla. Sinänsähän tuo tarpeiden teko mejäjäljellä ei ole mikään katastrofi, sillä ei sillä ole kokeessa mitään väliä, mutta koiran valmistelun näkökulmasta ohjaaja oppi, että pentukoira pitää näköjään käyttää tarpeilla sekä ennen oman vuoron odotusta että ennen omaa vuoroa. Jäljen ikä ei myöskään ollut ongelma, hyvin haistoi pentunen muhineet veret.
Kolmikon niskoihin lykättiin viikonloppuna punkkikarkoitteet. Noljakkahan on oikea punkkien paratiisi ja ilman karkoitetta tarkan punkkisyynin joutuu tekemään jokaisen ulkoilun jälkeen. Kolmen kanssa se on melko työlästä, joten päätin laittaa Frontline-litkut niskaan. Tuo on kuitenkin toimivista karkotteista parhaiten siedetty, Rapelollehan eivät sovi Exspot tai Scalibor, joten ei niitä silloin paini- ja unikavereillekaan voi laittaa, jotta Hape ei niille altistu. Toivotaan, että Frontline karkottaisi tehokkaasti pikkuötöt. Ainakin se on sopinut kaikille.
Rapsun korva vaikuttaa hyvältä. Yhtään Rape ei korvaa roikota tai ravista ja se näyttää omaan silmään oikein mainiolta, uusimmat tropit ilmeisesti tehovat bakteeriin. Huomenna on korvakontrolli, joten tuloksia odotellessa.
Sisun autokapina päättyi lyhyeen. Yksi toisto siten, että livistävä ja kuulovammainen pentukoira napataan kainaloon ja nakataan autoon. Toinen toisto siten, että ennaltaehkäistään livistys kytkemällä pentu ajoissa, viedään hallitusti ja kehuen autoon ja namitetaan autossa olemista ihan höpelönä. Kolmas ja sitä seuraavat toistot ovatkin menneet samaan malliin kuin ennen autokapinaa eli pentu juoksee täysillä autoon ja lipoo matkalla herkut mielessä huuliaan.
Sisun kanssa on tehty pieniä settejä tokokurssin kotiläksyjä. Kävin viime viikon torstain kurssikerralla kuunteluoppilaana ja katselemassa muiden suorituksia & kuuntelemassa Suskin vinkit niihin. Aloiteltiin kotona Sisun kanssa noutokapulaan tutustuminen. Sisu osoitti siihen heti intoa, tökki kuonollaan ja hamusi suuhun, joten sain vahvistettua kapulan huomioimista ihanaksi asiaksi. Noutajia ei ole tarvinnut opettaa noutamaan ja Sisukin palauttaa viskotut lelunsa mallikkaasti käteen asti, mutta tokon ylempiä luokkia ajatellen ajattelin tehdä kapulahommelin kuten Suski sanoo, jotta ei sitten tarvitse joskus 15 vuoden päästä huomata, että "olis muuten silloin pitänyt...", koska Suski nyt on vähintäänkin megapätevä tokonainen. Maahanmenoja on myös koetettu siirtää kotoa muualle ilman mainittavaa menestystä.
Sisustania kävi eilen jäljestämässä. Koska kaksi aiempaa lyhyttä jälkeä menivät hyvin, ajattelin suoraan hypätä kohti haasteita. Kaareva 18 tunnin ikäinen jälki, jossa alkumakaus, keskellä namitettu makaus ja lopussa kaatona herkkurasia. Alku meni vähän harakoille johtuen typeryydestäni. Sisu oli Jytinän jäljestyksen aikana kerännyt kierroksia sen verran, että minun olisi pitänyt kävelyttää se paremmin ennen omaa jälkeä, koska kiihkeä pentunen oli hankkinut itselleen uudet pissi- ja kakkahädät. Alkumakaus nuuhkittiin ja lähdettiin jäljelle, mutta siitä koukattiinkin suoraan pissille. Uusi ohjattu aloitus alkumakaukselta, jotta ajatus palaisi tarpeista takaisin hommiin ja päästiinkin namitetulle makaukselle, jonka huudeilla tulikin kakkahätä. Noh, sen jälkeen makaukselta kaadolle jäljestys oli aivan valioluokkaa, huikean hienoa nenätyöskentelyä. Kaatoherkut maistuivat hyvällä ruokahalulla. Kyllä se vaan on eri etevä ja loistaisi Marsiin asti, jos ohjaaja ei koettaisi sabotoida suoritusta huonolla valmistelulla. Sinänsähän tuo tarpeiden teko mejäjäljellä ei ole mikään katastrofi, sillä ei sillä ole kokeessa mitään väliä, mutta koiran valmistelun näkökulmasta ohjaaja oppi, että pentukoira pitää näköjään käyttää tarpeilla sekä ennen oman vuoron odotusta että ennen omaa vuoroa. Jäljen ikä ei myöskään ollut ongelma, hyvin haistoi pentunen muhineet veret.
Kolmikon niskoihin lykättiin viikonloppuna punkkikarkoitteet. Noljakkahan on oikea punkkien paratiisi ja ilman karkoitetta tarkan punkkisyynin joutuu tekemään jokaisen ulkoilun jälkeen. Kolmen kanssa se on melko työlästä, joten päätin laittaa Frontline-litkut niskaan. Tuo on kuitenkin toimivista karkotteista parhaiten siedetty, Rapelollehan eivät sovi Exspot tai Scalibor, joten ei niitä silloin paini- ja unikavereillekaan voi laittaa, jotta Hape ei niille altistu. Toivotaan, että Frontline karkottaisi tehokkaasti pikkuötöt. Ainakin se on sopinut kaikille.
Rapsun korva vaikuttaa hyvältä. Yhtään Rape ei korvaa roikota tai ravista ja se näyttää omaan silmään oikein mainiolta, uusimmat tropit ilmeisesti tehovat bakteeriin. Huomenna on korvakontrolli, joten tuloksia odotellessa.
lauantai 18. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
Nenäpunkkiskandaali
Nuuskuttimen silmäthän eivät ottaneet parantuakseen aiemmalla silmävoidekuurilla, joten mentiin näköelimiä uudestaan lääkärille näyttämään. Nuusku oli lääkärissä tosi reipas, innoissaan vaa'alla ja antoi tutkia silmiään venkoilematta. Siitä hyvästä mukaan lähti poronkorva kotimatkaevääksi. Silmien vilkkuluomet punoittivat ja niissä todettiin rakkulainen sidekudostulehdus. Syitä moiseen voipi olla monia, mutta Nuuskuttimella todennäköisimmäksi syyksi epäiltiin nenäpunkkia, koska Nuuskuttimella on esiintynyt myös vesimäistä vuotoa kirsusta sekä pientä niiskutusta. Senpä vuoksi silmiä hoidetaan nyt tujakamman voiteen ohella myös nenäpunkkien häätölääkkeellä ja samalle nenäpunkkien karkoituskuurille joutuivat myös Rapsu ja Sisu, koska potentiaalisen punkkikuonon kämppiksinä heillä voi olla salamatkustajia sieraimissaan. Droppien nauttimisen lisäksi kolmikko joutui karanteeniin eikä heillä ole asiaa kavereiden kanssa telkkuamaan tai treenaamaan ennenkuin lääkkeet ovat taltuttaneet mahdolliset loiseliöt.
Illan tokokoulutuksen sijaan käytiin Sisun kanssa pesiskentällä jokunen minuutti aivoja stimuloimassa. Ajoitus oli kyllä hieman huono, koska kaunis kuuma aurinkoinen päivä oli saanut kaikki muutkin ulkoilemaan ja häiriötä oli pennulle aikas paljon. Aluksi testasin onko kosketusalustan oppiminen siirtynyt makuu- ja olohuoneesta myös ulos ja olihan se. Muutamaan otteeseen Sisun keskittyminen herpaantui ja se tähyili lenkkipolulla kulkevia, mutta ilokseni pentunen pystyi kuitenkin siirtämään ajatuksensa takaisin alustaan ja tarjoamaan hienoja tassukosketuksia. Pienen tauon jälkeen otettiin muutama toisto seisomista/pysähtymistä, johon on saatu loistavia toistoja sisällä ja nytkin saatiin hyviä. Ihan ei ollut yhtä täpäkät stopit kuin sisätiloissa, mutta kyllä sillä ajatus oli ja toimi hyvin huomioon ottaen häiriön määrän. Hengähdystauon jälkeen koetettiin vielä maahanmenoa ulkona ja aluksi pidin siinä houkuttimen, mutta aika äkkiä Sisu alkoi sitä tarjoamaan. Tämähän on meillä ollut tähän asti hankalaa muualla kuin sisällä, mutta nyt maahanmenot olivat innokkaita, suorastaan loistavia.
Illan tokokoulutuksen sijaan käytiin Sisun kanssa pesiskentällä jokunen minuutti aivoja stimuloimassa. Ajoitus oli kyllä hieman huono, koska kaunis kuuma aurinkoinen päivä oli saanut kaikki muutkin ulkoilemaan ja häiriötä oli pennulle aikas paljon. Aluksi testasin onko kosketusalustan oppiminen siirtynyt makuu- ja olohuoneesta myös ulos ja olihan se. Muutamaan otteeseen Sisun keskittyminen herpaantui ja se tähyili lenkkipolulla kulkevia, mutta ilokseni pentunen pystyi kuitenkin siirtämään ajatuksensa takaisin alustaan ja tarjoamaan hienoja tassukosketuksia. Pienen tauon jälkeen otettiin muutama toisto seisomista/pysähtymistä, johon on saatu loistavia toistoja sisällä ja nytkin saatiin hyviä. Ihan ei ollut yhtä täpäkät stopit kuin sisätiloissa, mutta kyllä sillä ajatus oli ja toimi hyvin huomioon ottaen häiriön määrän. Hengähdystauon jälkeen koetettiin vielä maahanmenoa ulkona ja aluksi pidin siinä houkuttimen, mutta aika äkkiä Sisu alkoi sitä tarjoamaan. Tämähän on meillä ollut tähän asti hankalaa muualla kuin sisällä, mutta nyt maahanmenot olivat innokkaita, suorastaan loistavia.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Tiistaitreenit
Tiistaina pentuagilityssa jatkettiin agilityihmeisiin tutustumista. Uutuutena esiteltiin takaakierto. Pentunen lähetettiin siivekkeen taakse lelulle ja siitä sitten kutsuttiin hypyn yli leikkimään joko perusohjauksella tai valssilla. Sisun kanssa toimi paremmin lähetys siivekkeen taakse niin, että lelu oli minulla. Kun siivekkeen kierto (1) sujui, lisättiin perään suora putki (2), jonka jälkeen tuli heittopalkka. Oikein oli pätevä pikkukelpi.
Toisella kierroksella tutustuttiin kokonaiseen puomiin. Nousu- ja laskuosuudet olivat Sisulle tuttuja, joten ne suklaamurunen eteni nopeasti, mutta suoralla osuudella oli vähän jännempää, koska se oli uusi paikka korkealla yläilmoissa. Sisu kuitenkin rohkelikkona muuttui reippaammaksi toistojen myötä ja loppuun saatiin aivan superonnistuminen.
Lisäksi kuunneltiin keinun ääntä ensin pehmusteella vaimennettuna ja sen jälkeen ilman vaimennusta eikä pauke pentusta hetkauttanut mihinkään suuntaan vaan lihapullaa natustettiin hyvällä innolla. Äänen jälkeen otettiin hieman keinun liikettä, joka oli ehkä asteen verran jännää vaikka siinä se kiltisti nakotti heilumassa ja söi, mutta yritti kuitenkin hakea parempaa tasapainoa käymällä makuulle.
Keskiviikkona ei käytetty aivoja ollenkaan. Usein kolmikko tekee jotain pientä tokoa tai muuta höpöhommaa jokusen minuutin per päivä (enkä niitä jaksa edes muistiin päivitellä), mutta nyt tuli kaikkien aivoille ihan täysi vapaapäivä. Kohokohtana oli kimppalenkki Zorron ja Elenan kanssa Jaamankankaalla ja mukavaa siellä olikin.
Toisella kierroksella tutustuttiin kokonaiseen puomiin. Nousu- ja laskuosuudet olivat Sisulle tuttuja, joten ne suklaamurunen eteni nopeasti, mutta suoralla osuudella oli vähän jännempää, koska se oli uusi paikka korkealla yläilmoissa. Sisu kuitenkin rohkelikkona muuttui reippaammaksi toistojen myötä ja loppuun saatiin aivan superonnistuminen.
Lisäksi kuunneltiin keinun ääntä ensin pehmusteella vaimennettuna ja sen jälkeen ilman vaimennusta eikä pauke pentusta hetkauttanut mihinkään suuntaan vaan lihapullaa natustettiin hyvällä innolla. Äänen jälkeen otettiin hieman keinun liikettä, joka oli ehkä asteen verran jännää vaikka siinä se kiltisti nakotti heilumassa ja söi, mutta yritti kuitenkin hakea parempaa tasapainoa käymällä makuulle.
Keskiviikkona ei käytetty aivoja ollenkaan. Usein kolmikko tekee jotain pientä tokoa tai muuta höpöhommaa jokusen minuutin per päivä (enkä niitä jaksa edes muistiin päivitellä), mutta nyt tuli kaikkien aivoille ihan täysi vapaapäivä. Kohokohtana oli kimppalenkki Zorron ja Elenan kanssa Jaamankankaalla ja mukavaa siellä olikin.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Nuori kapinallinen
Se alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän ja enemmän tolleria. Tällä hetkellä Sisu on kuin nuori Rapsutin: maailma on niin ihana ja mielenkiintoinen, että kun ollaan lähdössä pois ulkoa, ei sisälle tai autoon haluta tulla vaan mieluummin pentu vilistää pitkin mättäitä. Rapsuhan tuli jätettyä pentuaikaan pari kertaa jamiskan metsään (tarkennuksena, että ei oikeasti vaan niin, että se parka luuli), varmaan pitää hylätä tuo kelpikin, jos pelkkä lähtemisen positiivinen vahvistaminen ei tuota tulosta. Koitellaan.
Sunnuntaina liideltiin pikkuiset iltalennot Arvo-veljen kanssa. Ensin tehtiin pallerotreeni, jossa muutaman suoran putken rallattelun jälkeen otettiin ohjausvaihtoehtoina työntö / takaaleikkaus / persjättö (1-2) ja veto / valssi / persjättö (2-3). Toistot pidettiin minimissä, joten samoja ohjauksia ei tehty molemmin puolin vaan vaihdeltiin uutta ohjausta seuraavaan toistoon. Neliötreenin ketjutin takaperin, palkkana oli namikippo paitsi viimeisessä toistossa lelu ja juoksin itse vierellä.
Lyhyiden ja hyvin onnistuneiden treenien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan Pärnän maisemiin ja sisaruksille leikki maistui. Sisusta oli parhautta käydä rypemässä jokaisessa vesilammikossa ja kalliota pitkin valuva & sammaleista roiskuava lähdevesi se vasta oivallinen suihku & juomapiste olikin.
Tänään lähdettiin Arvon kanssa outokumpulaiseen Kuppi & Tassu -kahvilaan, jonne koirat ovat tervetulleita ja jossa koirille on omat tarjoilutkin. Sisu nautiskeli kuoreita, Tassu-muffinssin ja siansaparon, ja sen ohella sai hyvää oppia siitä miten sivistyksen keskellä tulee käyttäytyä. Kahvittelun jälkeen lähdettiin kävelylle kaivosalueelle, jossa pennut pääsivät tasapainoilemaan riippusiltaa pitkin ja leikkimään isolla kentällä. Kotimatkalla Sisu nukkui autossa ja kotiin päästyä vain häntä & takajalat näkyvät sängynalta.
Sunnuntaina liideltiin pikkuiset iltalennot Arvo-veljen kanssa. Ensin tehtiin pallerotreeni, jossa muutaman suoran putken rallattelun jälkeen otettiin ohjausvaihtoehtoina työntö / takaaleikkaus / persjättö (1-2) ja veto / valssi / persjättö (2-3). Toistot pidettiin minimissä, joten samoja ohjauksia ei tehty molemmin puolin vaan vaihdeltiin uutta ohjausta seuraavaan toistoon. Neliötreenin ketjutin takaperin, palkkana oli namikippo paitsi viimeisessä toistossa lelu ja juoksin itse vierellä.
Lyhyiden ja hyvin onnistuneiden treenien jälkeen lähdettiin ulkoilemaan Pärnän maisemiin ja sisaruksille leikki maistui. Sisusta oli parhautta käydä rypemässä jokaisessa vesilammikossa ja kalliota pitkin valuva & sammaleista roiskuava lähdevesi se vasta oivallinen suihku & juomapiste olikin.
Tänään lähdettiin Arvon kanssa outokumpulaiseen Kuppi & Tassu -kahvilaan, jonne koirat ovat tervetulleita ja jossa koirille on omat tarjoilutkin. Sisu nautiskeli kuoreita, Tassu-muffinssin ja siansaparon, ja sen ohella sai hyvää oppia siitä miten sivistyksen keskellä tulee käyttäytyä. Kahvittelun jälkeen lähdettiin kävelylle kaivosalueelle, jossa pennut pääsivät tasapainoilemaan riippusiltaa pitkin ja leikkimään isolla kentällä. Kotimatkalla Sisu nukkui autossa ja kotiin päästyä vain häntä & takajalat näkyvät sängynalta.
Kuppi & Tassun tarjoilua.
Sisu nauttii Tassu-muffinssistaan.
Arvo ja Arvon muffinssi. ©EiniHiltunen
Nuuskun peruutustempun harjoittelu alkaa olla epätoivoista. Ollaan saatu jokunen hyvä toisto niin, että Nuusku peruuttaa minun selän takana, mutta ongelmahan on se, että Nuusku haluaisi peruuttaa niin, että minä katson ja ihailen peruutussuoritusta ja onnistuuko sen ihailu, jos Nuusku on siellä selän takana? No ei, joten Nuusku haluaa sijoittua näkökenttääni. Minulla on vielä muutama ratkaisuyritys hihassa, joten toivotaan, että auttaisivat. Epäilen kuitenkin vahvasti ja rohkenen luvata, että jos tästä tulee joskus valmista, niin minä lupaan lopettaa pullan syömisen.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Pieni Sisu = Suuri Jälkikoira
Sisun kirsusta on hyvää vauhtia kasvamassa mahtikirsu. Verijälki numero kaksi oli ensimmäisen jäljen kaltainen, jossa oli makupaloin rikastettu alkumakaus, noin kymmenen metriä pitkä muutamin makupaloin maustettu suora ja palkan sisältävä loppumakaus. Jäljen tekotapa oli tavanomaista eksoottisempi, sillä metsässä huomasin, että olin unohtanut kotiin veretyssienen eikä mukana ollut myöskään salaatinkastikepulloa, jolla olisin voinut tehdä edes ns. tippajäljen. Onneksi olen kasvanut MacGyverin kanssa, joten väsäsin sienen sammalesta ja siitä tuli oikein kelpo veretyshäkkyrä :) Tosin sillä virityksellä ei kiinnostanut verettää tollereille pidempiä jälkiä vaan ainoastaan tuo kymmenmetrinen pentujälki. Luppakorvat saavat jälkensä ensi kerralla.
Sisu jäljesti reippaasti! Ensimmäistä jäljestystä oli selkeästi työstetty aivoissa ja jäljestämään lähti konkarin oloinen kelpi. Alkumakuun Sisu nuuhki tarkkaan ja lähti omatoimisesti jäljelle. Jäljellä kelpin kirsu teki tarkkaa työtä, eteneminen oli hyvää, ainoastaan pari kertaa kuono nousi jäljeltä, kun kauempaa kuului epämääräisiä kolinoita, mutta mikä parasta, kuono laskeutui takaisin jäljelle oma-aloitteisesti ja jäljestys jatkui itsenäisesti loppumakuulle saakka, jossa pötkötellyt palkka vedettiin innolla kitusiin. Enää ei verenhaju jännittänyt pentua vaan loppumakuulla Sisu pystyi syömään ihan normaalin ahneesti. Jäljen päällä olleet palkat olivat turhia, ei Sisu niistä ollut kiinnostunut vaan jäivät napostelematta, Sisu halusi nuuhkia jälkeä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Sisu ei jäljestäessään tarvinnut sanallista rohkaisua, kannustusta tai kehoitusta vaan työskenteli rohkeasti, keskittyneesti ja itsenäisesti loppuun saakka. Ihan mahti pentu!
Sisu jäljesti reippaasti! Ensimmäistä jäljestystä oli selkeästi työstetty aivoissa ja jäljestämään lähti konkarin oloinen kelpi. Alkumakuun Sisu nuuhki tarkkaan ja lähti omatoimisesti jäljelle. Jäljellä kelpin kirsu teki tarkkaa työtä, eteneminen oli hyvää, ainoastaan pari kertaa kuono nousi jäljeltä, kun kauempaa kuului epämääräisiä kolinoita, mutta mikä parasta, kuono laskeutui takaisin jäljelle oma-aloitteisesti ja jäljestys jatkui itsenäisesti loppumakuulle saakka, jossa pötkötellyt palkka vedettiin innolla kitusiin. Enää ei verenhaju jännittänyt pentua vaan loppumakuulla Sisu pystyi syömään ihan normaalin ahneesti. Jäljen päällä olleet palkat olivat turhia, ei Sisu niistä ollut kiinnostunut vaan jäivät napostelematta, Sisu halusi nuuhkia jälkeä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Sisu ei jäljestäessään tarvinnut sanallista rohkaisua, kannustusta tai kehoitusta vaan työskenteli rohkeasti, keskittyneesti ja itsenäisesti loppuun saakka. Ihan mahti pentu!
Osteopatian ihmemaa
Rapsutin pääsi tänään osteopaatti Jerry Ketolan käsittelyyn. Alkukeskustelun jälkeen Jerry kävi matolla seisovan Rapsun läpi ja totesi, että muut raajat ujuvat joka suuntaan, mutta oikeassa takajalassa näkyy kireyttä edelleen. Siinä näkyi myös heikkoutta: vasemman etutassun kun ilmaan nosti, niin Rapsun tasapainossa näkyi notkahdus eli oikea takajalka ei pysynyt tasapainoilussa mukana.
Seisontatutkimuksen jälkeen siirryttiin tutkimuspöydälle, jossa Rapen hommaksi jäi kyljellään retkottaminen. Hieman mietin, että mitenköhän tuokin sähköjänis mahtaa eläinlääkärin tutkimuspöydällä tyynenä maata, mutta yllätyksekseni siinä ei ollut minkään valtakunnan ongelmaa vaan Rapsu pötkötti tyytyväisenä, silmät kiinni, olostaan nauttien ja välillä taisi jopa nukahtaa. Jerryllä oli varmat ja luotettavat otteet sekä rauhallinen olemus, joten Rapsulla ei ollut mitään syytä olla luottamatta tilanteeseen. Rapsun selkäranka oli joustava ja jumiton, lihakset pehmoiset, kaikkien muiden koipien liikeradat hyvät, mutta oikea takajalka vaati työstöä. Siinä tuntui edelleen myös lihasheikkoutta. Kauhean kipeä koipi ei kuitenkaan tainnut olla, koska Rapsua jalan vääntely, kääntely, venyttely, vetely, ärsyttäminen, vatkaus jne. ei haitannut ollenkaan vaan Rape nautti olostaan.
Lopuksi pöydältä siirryttiin lopuksi takaisin lattialle ja Rapsun jalka oli uudistunut. Tasapaino pysyi vaikka vasemman etutassun nosti ilmaan, piti sitä ilmassa kauan ja tuuppi samalla Rapsua kylkeen, jotta Rapsu joutuisi tekemään töitä tasapainossa pysymiseksi. Ei ollut ongelmaa enää vaan Rapsu tasapaino pysyi vankkumattomana.
Saatiin kotiohjeiksi päivittäin tehtäviä takajalan stimulointiharjoituksia ja niiden lisäksi pitää käydä vetämässä hidasta ylämäkitreeniä, jotta jalan lihakset laitetaan töihin. Aikalailla samoja harjoituksia on ohjelmassa mitä Nuuskun kanssa on tehty. Jerry oli sitä mieltä, että jalka on muuten kunnossa, mutta muita heikompi, koska Rapsu ei vain ole alkanut käyttämään sitä kunnolla, piuhat aivoihin ovat hieman heikenneet, joten ne pitää aktivoida takaisin ennalleen. Tätä aktivointiahan olen yrittänyt tehdä hitaalla porraskävelyllä, mutta toivotaan, että nyt tapahtunut jalan perusteellinen avaaminen ja lisääntyneet kuntoutusohjeet tuottavat tulosta. Pari viikkoa täsmäkuntoutusta koipeen ja sitten, jos hyvältä näyttää, olisi aika mennä aktivoimaan koipea lajitreeneihin, hitaasti rasitusta kasvattaen. Rapsusta tulee kuulemma vielä kelpo kisakoira ja Jerry hämmästelikin sitä miten Rapsussa ei muualla kropassa näy jalan käytön varominen, koska yleensä tuommoinen vetää jumiin vähintää etupään lihakset. Kumikana on siis kumikana vaikka vähän vammautuisin, mikä on hyvä, koska silloin ei tarvitse kuntouttaa kuin se rätky kohta.
Olin kyllä niin tyytyväinen Jerryn tapaan kohdata koira, käsitellä koiraa ja asiantuntemuskin oli vakuuttavaa, joten seuraavalle visiitille lähtee mukaan myös Nuusku. Keskustelinkin asiasta hänen kanssaan (ja olisinkin vienyt Unskin jo nyt sinne, jos olisi paikkoja ollut) ja hän oli sitä mieltä, että Nuuskun tapainen vammoistaan toipunut vanhempi koira hyötyy käsittelystä. Seuraavaa kertaa odotellessa.
Seisontatutkimuksen jälkeen siirryttiin tutkimuspöydälle, jossa Rapen hommaksi jäi kyljellään retkottaminen. Hieman mietin, että mitenköhän tuokin sähköjänis mahtaa eläinlääkärin tutkimuspöydällä tyynenä maata, mutta yllätyksekseni siinä ei ollut minkään valtakunnan ongelmaa vaan Rapsu pötkötti tyytyväisenä, silmät kiinni, olostaan nauttien ja välillä taisi jopa nukahtaa. Jerryllä oli varmat ja luotettavat otteet sekä rauhallinen olemus, joten Rapsulla ei ollut mitään syytä olla luottamatta tilanteeseen. Rapsun selkäranka oli joustava ja jumiton, lihakset pehmoiset, kaikkien muiden koipien liikeradat hyvät, mutta oikea takajalka vaati työstöä. Siinä tuntui edelleen myös lihasheikkoutta. Kauhean kipeä koipi ei kuitenkaan tainnut olla, koska Rapsua jalan vääntely, kääntely, venyttely, vetely, ärsyttäminen, vatkaus jne. ei haitannut ollenkaan vaan Rape nautti olostaan.
Lopuksi pöydältä siirryttiin lopuksi takaisin lattialle ja Rapsun jalka oli uudistunut. Tasapaino pysyi vaikka vasemman etutassun nosti ilmaan, piti sitä ilmassa kauan ja tuuppi samalla Rapsua kylkeen, jotta Rapsu joutuisi tekemään töitä tasapainossa pysymiseksi. Ei ollut ongelmaa enää vaan Rapsu tasapaino pysyi vankkumattomana.
Saatiin kotiohjeiksi päivittäin tehtäviä takajalan stimulointiharjoituksia ja niiden lisäksi pitää käydä vetämässä hidasta ylämäkitreeniä, jotta jalan lihakset laitetaan töihin. Aikalailla samoja harjoituksia on ohjelmassa mitä Nuuskun kanssa on tehty. Jerry oli sitä mieltä, että jalka on muuten kunnossa, mutta muita heikompi, koska Rapsu ei vain ole alkanut käyttämään sitä kunnolla, piuhat aivoihin ovat hieman heikenneet, joten ne pitää aktivoida takaisin ennalleen. Tätä aktivointiahan olen yrittänyt tehdä hitaalla porraskävelyllä, mutta toivotaan, että nyt tapahtunut jalan perusteellinen avaaminen ja lisääntyneet kuntoutusohjeet tuottavat tulosta. Pari viikkoa täsmäkuntoutusta koipeen ja sitten, jos hyvältä näyttää, olisi aika mennä aktivoimaan koipea lajitreeneihin, hitaasti rasitusta kasvattaen. Rapsusta tulee kuulemma vielä kelpo kisakoira ja Jerry hämmästelikin sitä miten Rapsussa ei muualla kropassa näy jalan käytön varominen, koska yleensä tuommoinen vetää jumiin vähintää etupään lihakset. Kumikana on siis kumikana vaikka vähän vammautuisin, mikä on hyvä, koska silloin ei tarvitse kuntouttaa kuin se rätky kohta.
Olin kyllä niin tyytyväinen Jerryn tapaan kohdata koira, käsitellä koiraa ja asiantuntemuskin oli vakuuttavaa, joten seuraavalle visiitille lähtee mukaan myös Nuusku. Keskustelinkin asiasta hänen kanssaan (ja olisinkin vienyt Unskin jo nyt sinne, jos olisi paikkoja ollut) ja hän oli sitä mieltä, että Nuuskun tapainen vammoistaan toipunut vanhempi koira hyötyy käsittelystä. Seuraavaa kertaa odotellessa.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Tavoitteena kolmikon ryhmäkuva
Perjantaina lähdettiin Topin ja Viirun kanssa metsään ja olipa taas mukavata. Nuusku nauttii silminnähden näistä reissuista, erityisesti Topin asiallisesta seurasta. Metsästä matkattiin suoraan Helille, koska vuorossa oli Nuuskun fysioterapia. Alaselässä oli hieman lihasjumeja, mutta ei niin pahoja, etteivätkö olisi pehmenneet käsittelyssä. Unskuli nauttii terapioistaan, omaa aikaa, hellintää, puhdasta nautintoa. Kolmen viikon hierontaväli pitää Nuuskuttimen hyvässä kunnossa, se jaksaa hillua muiden mukana ja ravi pysyy letkeänä.
Illemmalla oli tarkoitus käydä Sisun kanssa sosiaalistumassa mölliagilitykisoissa, koska mehän ei olla missään "massatapahtumissa" koskaan käyty, mutta lähtöhetken lähestyessä pikkukelpin silmiin sujahti unihiekkaa ja pentunen kömpi unille sängyn alle, joten sosiaalistumisreissu muutettiin matkaksi untenmaille. Sen sijaan höpönassun herättyä aktivoitiin aivoja tekemällä hieman kosketusalustan sheippaamista ja hirmuisen hienosti Sisu oivalsi jutun ja saatiin jopa toistuva tassukosketus alustaan. Eri etevä eläin! Pitää siirtää osaaminen nyt vaan makuuhuoneen ulkopuolelle. Rapsuttimen kanssa jatkettiin nopeiden maahanmenojen parissa ja vihdoin on päästy siihen, että maahanmeno on häikäisevän upeaa. Ihan alkoi poltella tokoliikkeiden hiominen höpötasolta koetasolle, mutta saapi nyt nähdä miten paljon tokoilla ehtii, kun metsät houkuttavat jälkientekoon. Hierottu Unskutin ei harjoitellut mitään vaan lepäili, vaikka omasta mielestään olisikin halunnut olla treenieläin.
Uninen pikkukelpi.
Illemmalla oli tarkoitus käydä Sisun kanssa sosiaalistumassa mölliagilitykisoissa, koska mehän ei olla missään "massatapahtumissa" koskaan käyty, mutta lähtöhetken lähestyessä pikkukelpin silmiin sujahti unihiekkaa ja pentunen kömpi unille sängyn alle, joten sosiaalistumisreissu muutettiin matkaksi untenmaille. Sen sijaan höpönassun herättyä aktivoitiin aivoja tekemällä hieman kosketusalustan sheippaamista ja hirmuisen hienosti Sisu oivalsi jutun ja saatiin jopa toistuva tassukosketus alustaan. Eri etevä eläin! Pitää siirtää osaaminen nyt vaan makuuhuoneen ulkopuolelle. Rapsuttimen kanssa jatkettiin nopeiden maahanmenojen parissa ja vihdoin on päästy siihen, että maahanmeno on häikäisevän upeaa. Ihan alkoi poltella tokoliikkeiden hiominen höpötasolta koetasolle, mutta saapi nyt nähdä miten paljon tokoilla ehtii, kun metsät houkuttavat jälkientekoon. Hierottu Unskutin ei harjoitellut mitään vaan lepäili, vaikka omasta mielestään olisikin halunnut olla treenieläin.
Ai kuka on kerrostalokyylä?
Ne istuivat kirsut kohti kameraa, mutta eivät istu enää.
Eivätkä enää, koska tuollakin on jotain!
Punaiset saa suurinpiirtein samaan kuvaan vaikka ei niitä linssiludeilu juuri kiinnostakaan.
torstai 9. toukokuuta 2013
Maalimies vai mörkö?
Kevään ekat tolleriloihen hakutreenit maastossa, seurana Topi & Viiru, Zorro & Elena ja 13 viikkoinen Emmu-saksanpaimenkoirapentu. Kahdeksasta koirasta jopa viisi tolleria, ei ollenkaan huonosti ;) Nuusku, Rapsu ja wannabetolleri-Sisu saivat jokainen kaksi maalimiestä ja jokaisella maaalimiehellä palkkoina olivat rasialliset herkkuevästä.
Nuuskun eka ukko oli keskilinjasta oikealla, piilossa kannon takana ja siihen oli irtorullailmaisu. Nuusku lähti ukolle erinomaisesti, toi tullan upeasti käteen saakka ja ampaisi näytölle ekstaasissa. Aivan nappisuoritus! Toinen ukko oli vasemmassa takakulmassa, jyrkästi alas kaartuvassa rinteessä, pressun alla katajapuskassa. Nuuskulle tuotti hieman vaikeuksia lähteä irtoamaan rinnettä alas ja jättää minut pois näköpiiristä, mutta lähdettyäni hieman käpöttelemää hakualueelle sai Nuusku rohkeutta ja katosi maalimiehelle. Pressun alta löytyvä maalimies oli uusi tuttavuus ja kysyikin Nuuskusta, että onko tämä pentu, kun on niin tämmöinen pikkuinen... :)
Sisun eka ukko meni katajapuskan taakse Sisun nähden ja Sisu ampaisi tohkeissaan perään. Puskalle tultuaan Sisun ilme oli, että "whaaat, tuollahan kykkii joku!?!" eikä sinne todellakaan voinut mennä vaan piti loikkia sivuloikkia vuhvutellen. Lähdin kävelemään maalimiehelle, koska ajattelin, että eihän pennun tarvitse pelottavuuksia itsekseen kohdata, jolloin Sisu rohkaistui ja meni maalimiehelle syömään rasian tyhjäksi. Toinen ukko oli ensin nouseva haamu, mutta koska Sisu ei hahmottanut sitä ollenkaan tehtiin siitä hilluva haamu, jonne Sisu ampaisi innoissaan ja meni perille asti, söi namit, pussaili maalimiehen, kiipesi hartioille ja pussaili lisää.
Rapsulla oli samanlaiset ukkelit kuin Nuuskullakin. Rapsulla meni ensimmäinen maalimies muuten aivan nappiin mitä nyt irtorullalla piti hieman leikkiä ennen palautusta. Toinen maalimies oli superhieno, ei tuottanut Hapsuttimelle mitään ongelmia irrota horisonttiin, koska kadonneillahan on aina niin hyvät eväät mukana :)
Olipas mukava hakuilla metsässä pitkästä aikaa. Vaikka vettä satoi ja tämä on minun kolmikollani ihan höpöhöpöhakua ilman mitään tavoitteita, oli se silti vallan lystikästä. Treenin jälkeen käytiin vielä hieman kävelemässä metsässä ja elukat pääsivät leikkiä rallattelemaan.
Nuuskun eka ukko oli keskilinjasta oikealla, piilossa kannon takana ja siihen oli irtorullailmaisu. Nuusku lähti ukolle erinomaisesti, toi tullan upeasti käteen saakka ja ampaisi näytölle ekstaasissa. Aivan nappisuoritus! Toinen ukko oli vasemmassa takakulmassa, jyrkästi alas kaartuvassa rinteessä, pressun alla katajapuskassa. Nuuskulle tuotti hieman vaikeuksia lähteä irtoamaan rinnettä alas ja jättää minut pois näköpiiristä, mutta lähdettyäni hieman käpöttelemää hakualueelle sai Nuusku rohkeutta ja katosi maalimiehelle. Pressun alta löytyvä maalimies oli uusi tuttavuus ja kysyikin Nuuskusta, että onko tämä pentu, kun on niin tämmöinen pikkuinen... :)
Sisun eka ukko meni katajapuskan taakse Sisun nähden ja Sisu ampaisi tohkeissaan perään. Puskalle tultuaan Sisun ilme oli, että "whaaat, tuollahan kykkii joku!?!" eikä sinne todellakaan voinut mennä vaan piti loikkia sivuloikkia vuhvutellen. Lähdin kävelemään maalimiehelle, koska ajattelin, että eihän pennun tarvitse pelottavuuksia itsekseen kohdata, jolloin Sisu rohkaistui ja meni maalimiehelle syömään rasian tyhjäksi. Toinen ukko oli ensin nouseva haamu, mutta koska Sisu ei hahmottanut sitä ollenkaan tehtiin siitä hilluva haamu, jonne Sisu ampaisi innoissaan ja meni perille asti, söi namit, pussaili maalimiehen, kiipesi hartioille ja pussaili lisää.
Rapsulla oli samanlaiset ukkelit kuin Nuuskullakin. Rapsulla meni ensimmäinen maalimies muuten aivan nappiin mitä nyt irtorullalla piti hieman leikkiä ennen palautusta. Toinen maalimies oli superhieno, ei tuottanut Hapsuttimelle mitään ongelmia irrota horisonttiin, koska kadonneillahan on aina niin hyvät eväät mukana :)
Olipas mukava hakuilla metsässä pitkästä aikaa. Vaikka vettä satoi ja tämä on minun kolmikollani ihan höpöhöpöhakua ilman mitään tavoitteita, oli se silti vallan lystikästä. Treenin jälkeen käytiin vielä hieman kävelemässä metsässä ja elukat pääsivät leikkiä rallattelemaan.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Bakteeri, bakteerimpi, bakteerein, Rapsun korva
Rapsuttimella oli illalla korvakontrolli ja tutkimukset paljastivat, että edelleen korvassa bakteerit jyllää. Hoitoa jatketaan, mutta suun kautta ei enää antibioottia anneta, koska kuureja on vedetty monen monta ja se näkyy Rapsun yleiskunnossa. Siispä Hapsukkaa lääkitään antamalla paikallishoitona antibioottia, korvatipoissa. Kahden viikon päästä kontrolli ja toivottavasti polonen on sitten kunnossa. Agilitytreenitauko jatkuu, mutta lenkkeillä saapi ja nenätreenejä voipi tehdä. Laukauksista pitää pysyä kaukana, koska eliöt ja aineet korvassa voivat aiheuttaa omituisia kuuloaistimuksia.
Klinikalla oli mukana koko lauma, koska mentiin sinne suoraan metsästä ja aurinko paistoi siihen malliin, että Nuuskua ja Sisua ei voinut jättää autoon notkumaan. Hyvin käynti onnistui vaikka olihan se välillä hieman kaoottista. Rapsusta parasta oli keksien syöminen vaa'alla, Nuuskusta oli kivointa syödä herkkuja minun taskusta ja Sisusta kaikki oli ihan mahdottoman riemukasta. Hoitohuoneessa Rapsu liisteröityi lattiaan, Nuusku näytti näkymättömältä, jotta ei vahingossakaan joutuisi tutkittavaksi ja Sisu nuuhki innoissaan ihmiset, ultraäänilaitteet, läppärit, lääkärin työtasot ja namikipot. Hoitopöydällekin Lupsu olisi tahtonut, mutta valitettavasti pystykorva sai tyytyä maskotin rooliin. Punnitsin pennun: painoa oli 11,4 kg ja Rapsulla 13,3 kg. Nuuskua en muistanut punnita, koska Unski hengasi niin vahvasti näkymättömyysviittansa alla, että ei sen olemassaoloa huomannut.
Klinikalla oli mukana koko lauma, koska mentiin sinne suoraan metsästä ja aurinko paistoi siihen malliin, että Nuuskua ja Sisua ei voinut jättää autoon notkumaan. Hyvin käynti onnistui vaikka olihan se välillä hieman kaoottista. Rapsusta parasta oli keksien syöminen vaa'alla, Nuuskusta oli kivointa syödä herkkuja minun taskusta ja Sisusta kaikki oli ihan mahdottoman riemukasta. Hoitohuoneessa Rapsu liisteröityi lattiaan, Nuusku näytti näkymättömältä, jotta ei vahingossakaan joutuisi tutkittavaksi ja Sisu nuuhki innoissaan ihmiset, ultraäänilaitteet, läppärit, lääkärin työtasot ja namikipot. Hoitopöydällekin Lupsu olisi tahtonut, mutta valitettavasti pystykorva sai tyytyä maskotin rooliin. Punnitsin pennun: painoa oli 11,4 kg ja Rapsulla 13,3 kg. Nuuskua en muistanut punnita, koska Unski hengasi niin vahvasti näkymättömyysviittansa alla, että ei sen olemassaoloa huomannut.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Maailman paras Sisu
Pieni liitokelpi oli tänään ilmiömäinen, jälleen kerran. Pentuagilityssa teemana oli takaaleikkaus ja tehtiin alle olevia kuvioita. Pääasiassa treenattiin suoraan juoksemista, koska pikkuotusta ei ole mielekästä alkaa kääntämään ennen kuin suoraan osataan mennä täysillä, mutta pieniä takaaleikkauksen alkeita istutettiin takaraivoon. Ensin tehtiin vaaleat pallerot ja sitten sama peilikuvana tummilla palleroilla. Siivekkeiden väli ei ollut enää tyhjää täynnä vaan sinne laitettiin pumpit.
Aloitettiin rakentamaan kuviota este kerrallaan siten, että lähetin Sisun hypyn (2) takana olevalle namikupille, sen jälkeen namikuppi siirrettiin suoraan linjaan hypyn (3) taakse, jolloin Sisu juoksi hypyt (2-3) evästelemään. Tämän jälkeen lisättiin hommaan putki (1) ja pentusen irrottua lennokkaasti hypyn (3) takana suoralla linjalla nakottavalle kupille, siirrettiin kuppia hieman samaisen hypyn siivekkeen taakse tarkoituksena ohjata pennulle käännöslinjaa ja mukaan otettiin takaaleikkausohjaus (siis ohjaajaa varten, pentu siitä mitään ymmärtänyt) hypylle (3) ja jatkettiin "rataa" siten, että kutsuttiin otus namikupilta viimeisen hypyn (4) yli leikkimään. Sisu oli niin etevä!
Takaaleikkaushan on perinteisesti kuulunut inhokkiohjauksiini, mutta hämmästyin, sillä nyt se ei oksettanut yhtään. Ei tuntunut turhalta, ei ollenkaan, vaan asialta, jonka haluan oppia tekemään hyvin ja jota tiedän tulevani Sisun kanssa tarvitsemaan. Ehkä tarve motivoi uudistumaan? Rohkenin myös ottaa pitkästä aikaa vetolelun palkaksi, koska hampaat ovat jo vaihtuneet. Puruote oli vielä hieman varovaisempi kuin mitä se oli parhaimmillaan ennen hampaiden vaihtumista, mutta hyvin Sisustin kiskoi ja tapporavisti. Panostin leluun ja tein muutaman oikein pitkän ja pehmeän (ja kauniin värisen) fleecenarun, joita kelpaa kiskoa. Parasta Sisussa on uskomaton intensiivisyys, se tekee niin täysillä! Heti tulee hiki, kun elukka menee niin tohkeissaan ja antaa kaikkensa. Hassu ja rakas :)
Aloitettiin myös kontaktien alkeet. Meillä se tarkoitti kosketusalustan opettelemista. Tämähän oli kotiläksynä, mutta vatkasin ja veivasin kontaktinopetusmetodin päättämisen kanssa (vaikka olevinaan tämänkin olin päättänyt jo marraskuussa, mutta kävin vielä säätämään ja lopputulokseksi tuli se sama minkä olin päättänyt jo marraskuussa...) ja jäi sitten opettamatta alusta ennakkoon, kun olevinaan ajattelin niin paljon. Hirveän hienosti Sisu tarjosi toimintaa hallissa ja saatiin hyviä toistoja alustalle. Naksutellen siis tehtiin ja pitää nyt ryhdistäytyä ja jatkaa tämä kuntoon kotona. Kehtaa mennä enää toista kertaa treeneihin läksyjä tekemättä. Treenien päätteeksi lähdettiin vielä jäähdyttelylenkille Arvon, Hinku-äitin ja Huuman kanssa. Sisu alkaa olla jo äitinsä kokoinen, ehkä aavistuksen pienempi, joten luultavasti kasvaa hitusen isommaksi.
Varsinaisten läksyjen sijaan ollaan ulkoilun ohessa ja välillä ihan asiakseenkin leikitty kuollutta lelua sekä haltuunottoja eli leluun tarraamista, kun juoksen pakoon ja kääntymisiä eli vastakkaisessa kädessä olevaan leluun tarrautumista, kun juoksen pakoon. Nämä toimivat Sisulla tosi hyvin lenkkipolulla ja pesiskentällä itsekseen ollessamme ja myös häiriössä (pyöräilevät lapset, lenkkeilijät). Näitähän on helppo tehdä muutamia toistoja ihan milloin vain ilman sen suurempia valmisteluja, joten niitä on tullut jopa jonkin verran tehtyä.
Nuuskuttimen kanssa ollaan naksuteltu peruuttamista ilman edistusaskelia, junnaa samassa missä viimeksikin eli peruuttaa hyvin, kun olen sivuttain, mutta kun siirryn selin, niin heikkenee. Jatketaan treeniä. Rapsuttimen kanssa on otettu hieman höpöhöpöolohuonetokoa, perusasentoja, seuraamista ja maahanmenoja. Iloisesti tekee ja kriteerit on löysät ;) Pääasiassa ollaan ulkoiltu, kun säät ovat olleet huikeita ja metsässä on niin mukavaa.
Aloitettiin rakentamaan kuviota este kerrallaan siten, että lähetin Sisun hypyn (2) takana olevalle namikupille, sen jälkeen namikuppi siirrettiin suoraan linjaan hypyn (3) taakse, jolloin Sisu juoksi hypyt (2-3) evästelemään. Tämän jälkeen lisättiin hommaan putki (1) ja pentusen irrottua lennokkaasti hypyn (3) takana suoralla linjalla nakottavalle kupille, siirrettiin kuppia hieman samaisen hypyn siivekkeen taakse tarkoituksena ohjata pennulle käännöslinjaa ja mukaan otettiin takaaleikkausohjaus (siis ohjaajaa varten, pentu siitä mitään ymmärtänyt) hypylle (3) ja jatkettiin "rataa" siten, että kutsuttiin otus namikupilta viimeisen hypyn (4) yli leikkimään. Sisu oli niin etevä!
Takaaleikkaushan on perinteisesti kuulunut inhokkiohjauksiini, mutta hämmästyin, sillä nyt se ei oksettanut yhtään. Ei tuntunut turhalta, ei ollenkaan, vaan asialta, jonka haluan oppia tekemään hyvin ja jota tiedän tulevani Sisun kanssa tarvitsemaan. Ehkä tarve motivoi uudistumaan? Rohkenin myös ottaa pitkästä aikaa vetolelun palkaksi, koska hampaat ovat jo vaihtuneet. Puruote oli vielä hieman varovaisempi kuin mitä se oli parhaimmillaan ennen hampaiden vaihtumista, mutta hyvin Sisustin kiskoi ja tapporavisti. Panostin leluun ja tein muutaman oikein pitkän ja pehmeän (ja kauniin värisen) fleecenarun, joita kelpaa kiskoa. Parasta Sisussa on uskomaton intensiivisyys, se tekee niin täysillä! Heti tulee hiki, kun elukka menee niin tohkeissaan ja antaa kaikkensa. Hassu ja rakas :)
Aloitettiin myös kontaktien alkeet. Meillä se tarkoitti kosketusalustan opettelemista. Tämähän oli kotiläksynä, mutta vatkasin ja veivasin kontaktinopetusmetodin päättämisen kanssa (vaikka olevinaan tämänkin olin päättänyt jo marraskuussa, mutta kävin vielä säätämään ja lopputulokseksi tuli se sama minkä olin päättänyt jo marraskuussa...) ja jäi sitten opettamatta alusta ennakkoon, kun olevinaan ajattelin niin paljon. Hirveän hienosti Sisu tarjosi toimintaa hallissa ja saatiin hyviä toistoja alustalle. Naksutellen siis tehtiin ja pitää nyt ryhdistäytyä ja jatkaa tämä kuntoon kotona. Kehtaa mennä enää toista kertaa treeneihin läksyjä tekemättä. Treenien päätteeksi lähdettiin vielä jäähdyttelylenkille Arvon, Hinku-äitin ja Huuman kanssa. Sisu alkaa olla jo äitinsä kokoinen, ehkä aavistuksen pienempi, joten luultavasti kasvaa hitusen isommaksi.
Varsinaisten läksyjen sijaan ollaan ulkoilun ohessa ja välillä ihan asiakseenkin leikitty kuollutta lelua sekä haltuunottoja eli leluun tarraamista, kun juoksen pakoon ja kääntymisiä eli vastakkaisessa kädessä olevaan leluun tarrautumista, kun juoksen pakoon. Nämä toimivat Sisulla tosi hyvin lenkkipolulla ja pesiskentällä itsekseen ollessamme ja myös häiriössä (pyöräilevät lapset, lenkkeilijät). Näitähän on helppo tehdä muutamia toistoja ihan milloin vain ilman sen suurempia valmisteluja, joten niitä on tullut jopa jonkin verran tehtyä.
Nuuskuttimen kanssa ollaan naksuteltu peruuttamista ilman edistusaskelia, junnaa samassa missä viimeksikin eli peruuttaa hyvin, kun olen sivuttain, mutta kun siirryn selin, niin heikkenee. Jatketaan treeniä. Rapsuttimen kanssa on otettu hieman höpöhöpöolohuonetokoa, perusasentoja, seuraamista ja maahanmenoja. Iloisesti tekee ja kriteerit on löysät ;) Pääasiassa ollaan ulkoiltu, kun säät ovat olleet huikeita ja metsässä on niin mukavaa.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Kani kidassa
Rapsun lyömätön kirsu bongasi metsästä jo parhaat päivänsä nähneen jänöjussin raadon. Veijari oli tunnistettavissa lähinnä valkeista takakoivistaan, muut osat oli jo syöty. Tai osa nahkasta ja sisälmykset oli jätetty, suolet olivat näivettyneet klimpiksi, jota Rapsutin koetti ahmia kitusiinsa, mutta sain kiskottua kimpin pois sen kidasta. Ajattelin, että sisuskalujen kunto oli sitä luokkaa, että edes teräsvatsalle ne eivät ole parasta apetta. Vähän pettyi tolleri.
Sunnuntai-iltapäivän kruunasi pentupainit kokoonpanolla Sisu, Arvo, Iita ja Aikku. Puolitoista tuntia hujahti nopeasti märässä metsässä. Alla Kaisan kuvia, joita löytyy lisää täältä.
Hieman videotaltiointia kasvaneista roikaleista.
Tytöt katselevat ojaa.
Sisu juomassa ja Arvon korvat.
Pikku-Iita painelee kelpieseuraan.
Arvo ja Sisu ihmettelevät pötköttävää Iitaa.
Sisu illistäen Arvoa karkuun juoksee.
Sisu koettaa purra veljeltään pään irti.
Tyttölöihen kuonot kasassa.
Tunnista perä!
lauantai 4. toukokuuta 2013
Kahden kevään ekat ja yhden elämän ekat verijäljet
Mejäkausi on avattu! Rapsutin lähti ensin jäljestämään eilen Heidin ja Katrin kanssa tehtyä L-kirjaimen muotoista jälkeä, jossa oli suorilla palkattomat makaukset ja kaatona evästä. Hienosti teki töitä pieni tolleri ja - mikä parhainta - kohellus puuttui. Otan siitä hieman kunniaa itselleni, koska valmistelin Rapsun (ja Nuuskun ja Sisun) onnistumisen hyvin: käytiin ennen jäljestystä metsässä lenkillä ja autokin oli sen verran kaukana jäljistä, että koiranhakumatkallakin suurin kohellus tippui kyydistä. Makaukset Rape merkkasi tarkasti, mutta kulma meni hieman pitkäksi, joskin ripeästi se sieltä viipotti oikeaan suuntaan. Seuraavalle jäljelle pitää laittaa enempi makauksia ja vaihteeksi katkokulma.
Koska olin eilen laiska, Nuuskutin sai mennä saman jäljen kuin Rapsu. Tosin väliä kului tovi, kun muut jäljesivät omia jälkiään siinä välissä. Nuusku teki tarkkaa työtä, joskin kulmaa Unski rengasti kuin katkoa ja toisen makauksen Nuusku ohitti aivan olemattomalla nuuhkaisulla. Hieman hämmästyin, koska viime kesänä makaustyöskentely oli Nupattimella aivan upeaa. Kokonaisuus oli kuitenkin hallittu ja tarkka, ja lupasin jo Unskille, että seuraavalla kerralla se saa ikioman puhtaan jäljen (vaikka ei sillä sille taida mitään merkitystä olla...), jossa on makauksia niin paljon, että saadaan ne taas kohdilleen.
En ole koskaan tuoreita jälkiä suosinut, mutta koska eilen käytiin tekemässä jäljet niin aikaisin, että jäljestä olisi tullut ensikertalaiselle turhan vanha, tein aamulla Sisulle lyhyen tuoreen jäljen. Sisun elämän ensimmäinen jälki oli lyhyt ja suora, pituutta noin 10 metriä ja ikää reilu tunti. Matkalla hieman nameja ja kaatona evästä. Sisu tutki alkumakausta hartaasti ja meinasi lähteä peräedellä jäljelle, joten ohjasin sen alkuun uudestaan ja lähdettiin yhdessä siitä eteenpäin. Sisu jäljesti hyvin, oli kiinnostunut verenhajusta ja teki tarkkaa työtä. Hieman oli ehkä hämillään välillä, mutta erinomainen suoritus pennun ekaksi jäljeksi. Seuraava jälki saapi muhia kauemmin. Jäljestys oli pennusta aika jännää, koska loppupalkkaahan se ei jäljen lopussa syönyt vaan vasta autolla maistui. Jäljestyksen jälkeen lähdettiin vielä omalla porukalla "nollauslenkille" metsään ja siellä Sisu riekkui Rapsun kanssa niin antaumuksella, että katosi jännitykset kirsusta hännänpäähän.
Hieman on tehty kotona tokoa ja shapingia. Rapsun ja Sisun kanssa nopeita maahanmenoja ja Nuuskun kanssa peruutusta. Peruutus on edennyt siihen, että voin olla Nuuskuun selin Nuuskun peruuttaessa. Silloin peruutusta ei kuitenkaan tule samalla innolla ja yhtä paljon vaan Unski on selkeästi epävarmempi. Sivuttaisasentoni se sietää yhtä hyvin kuin suorassa olemisen, joten ehkä pitää vielä palata helpompaan ja vahvistaa peruutusta helpommissa asennoissa, niin epävarmuus ei vahvistu.
Sisun säkäkorkeus on noin 43 cm ja painoa rapiat 11 kiloa. Jalkava kuikelo ja näyttää ilmeisesti valokuvissa itseään isommalta, koska livenä sen nähtyään yleinen toteamus on, että onpa se pieni! Miusta se on jo iso roikale :) Henkisesti Lupsu on pikkuruinen pentu ja omasta mielestään ilmeisesti myös fyysisesti, koska edelleen Lupatin änkeytyy päikkäreilleen sängyn alle vaikka sängyn alusen säkäkorkeus on 15 cm. Hyvin mahtuu kelpie koloonsa ja mielellään mönkiytyy perimmäiseen nurkkaan. Muistelen Nuuskun ja Rapsun lopettaneen kyseisen sängyn alle mönkiytymisen suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun sinne piti ihan oikeasti ryömiä. Tilavemmista sängynalusista ja muista koloista ne toki tykkäävät edelleen.
Koska olin eilen laiska, Nuuskutin sai mennä saman jäljen kuin Rapsu. Tosin väliä kului tovi, kun muut jäljesivät omia jälkiään siinä välissä. Nuusku teki tarkkaa työtä, joskin kulmaa Unski rengasti kuin katkoa ja toisen makauksen Nuusku ohitti aivan olemattomalla nuuhkaisulla. Hieman hämmästyin, koska viime kesänä makaustyöskentely oli Nupattimella aivan upeaa. Kokonaisuus oli kuitenkin hallittu ja tarkka, ja lupasin jo Unskille, että seuraavalla kerralla se saa ikioman puhtaan jäljen (vaikka ei sillä sille taida mitään merkitystä olla...), jossa on makauksia niin paljon, että saadaan ne taas kohdilleen.
En ole koskaan tuoreita jälkiä suosinut, mutta koska eilen käytiin tekemässä jäljet niin aikaisin, että jäljestä olisi tullut ensikertalaiselle turhan vanha, tein aamulla Sisulle lyhyen tuoreen jäljen. Sisun elämän ensimmäinen jälki oli lyhyt ja suora, pituutta noin 10 metriä ja ikää reilu tunti. Matkalla hieman nameja ja kaatona evästä. Sisu tutki alkumakausta hartaasti ja meinasi lähteä peräedellä jäljelle, joten ohjasin sen alkuun uudestaan ja lähdettiin yhdessä siitä eteenpäin. Sisu jäljesti hyvin, oli kiinnostunut verenhajusta ja teki tarkkaa työtä. Hieman oli ehkä hämillään välillä, mutta erinomainen suoritus pennun ekaksi jäljeksi. Seuraava jälki saapi muhia kauemmin. Jäljestys oli pennusta aika jännää, koska loppupalkkaahan se ei jäljen lopussa syönyt vaan vasta autolla maistui. Jäljestyksen jälkeen lähdettiin vielä omalla porukalla "nollauslenkille" metsään ja siellä Sisu riekkui Rapsun kanssa niin antaumuksella, että katosi jännitykset kirsusta hännänpäähän.
Hieman on tehty kotona tokoa ja shapingia. Rapsun ja Sisun kanssa nopeita maahanmenoja ja Nuuskun kanssa peruutusta. Peruutus on edennyt siihen, että voin olla Nuuskuun selin Nuuskun peruuttaessa. Silloin peruutusta ei kuitenkaan tule samalla innolla ja yhtä paljon vaan Unski on selkeästi epävarmempi. Sivuttaisasentoni se sietää yhtä hyvin kuin suorassa olemisen, joten ehkä pitää vielä palata helpompaan ja vahvistaa peruutusta helpommissa asennoissa, niin epävarmuus ei vahvistu.
Sisun säkäkorkeus on noin 43 cm ja painoa rapiat 11 kiloa. Jalkava kuikelo ja näyttää ilmeisesti valokuvissa itseään isommalta, koska livenä sen nähtyään yleinen toteamus on, että onpa se pieni! Miusta se on jo iso roikale :) Henkisesti Lupsu on pikkuruinen pentu ja omasta mielestään ilmeisesti myös fyysisesti, koska edelleen Lupatin änkeytyy päikkäreilleen sängyn alle vaikka sängyn alusen säkäkorkeus on 15 cm. Hyvin mahtuu kelpie koloonsa ja mielellään mönkiytyy perimmäiseen nurkkaan. Muistelen Nuuskun ja Rapsun lopettaneen kyseisen sängyn alle mönkiytymisen suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun sinne piti ihan oikeasti ryömiä. Tilavemmista sängynalusista ja muista koloista ne toki tykkäävät edelleen.
torstai 2. toukokuuta 2013
Synnyinlahjana ruutuunmeno
Tokotorstai eli Sisun tokon alkeiskurssikerta. Aluksi otettiin ryhmässä seisomisen ja pysähtymisen opettelua. Kaikki elikot olivat hallissa yhtäaikaa ja tehtiin harjoituksia itseksemme. Olin epäileväinen onnistumisestamme moisessa häiriössä, mutta epäilyt olivat turhia. Sisu keskittyi aivan upeasti, yhteistyö oli intensiivistä ja innokasta eikä sitä kiinnostanut muut koirat ollenkaan :) Tehtiin hienoja toistoja ja pysähtymisen käskysanaksi tuli "top" eli stop pohjoiskarjalaisittain. Toisena liikkeenä oli estehyppy. Sisu ei ollut ennen estettä nähnytkään, joten otettiin ensin ohjatusti ylimenoja ja sen jälkeen lähettelin sitä hypyn yli palkalle/alustalle. Reippaasti loikki ja sai selvästi hyvän otteen liikkeestä.
Lepotauon jälkeen vuorossa oli ruutu ja hyvänen aika sentään millaisia superhienoja ruutuja pentunen teki! Muutaman toiston jälkeen Suski totesikin, että pitää lopettaa, koska Sisu teki niin hyvin. Lähdin opettelemaan ruutua niin, että ensimmäisellä toistolla Suski kävi taputtamassa maata ruudussa ja lähetin Sisun sinne ja juoksin palkkaamaan. Seuraavat kaksi toistoa tehtiin ilman apuja ja sinne se meni hienosti oikeaan paikkaan, täysillä laukkasi. Niin hieno otus! Loppuun otettiin vielä ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys. Treenin jälkeen lähdettiin metsään hippasille Arvon kanssa, parhautta.
Lepotauon jälkeen vuorossa oli ruutu ja hyvänen aika sentään millaisia superhienoja ruutuja pentunen teki! Muutaman toiston jälkeen Suski totesikin, että pitää lopettaa, koska Sisu teki niin hyvin. Lähdin opettelemaan ruutua niin, että ensimmäisellä toistolla Suski kävi taputtamassa maata ruudussa ja lähetin Sisun sinne ja juoksin palkkaamaan. Seuraavat kaksi toistoa tehtiin ilman apuja ja sinne se meni hienosti oikeaan paikkaan, täysillä laukkasi. Niin hieno otus! Loppuun otettiin vielä ryhmäliikkeenä luoksepäästävyys. Treenin jälkeen lähdettiin metsään hippasille Arvon kanssa, parhautta.
Sisun ja Iitan vappuriehat
Yhteisellä kepillä.
Iita ja Iitan kaivaus.
Sisukin tahto olla arkeologi.
Kauheena kun juoksee, niin kuuma tulee.
Kivikiipeilijä.
Tuonne mie kiipeen!
Kukkula valloitettu!
Sisu ja Iita.
Lepakon ja mursun risteytys, vai hetkinen onko se Sisu?
Leskenlehtiä nuuskimassa (oikeasti nameja etsimässä).
Kuonotus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)