Viime viikon valmennuksesta pieni video.
Tavoitteena oli hakea hyvää fiilistä Nurmeksen nurmikisoista ja... noh, miten sen nyt sanoisi... tämän kokemuksen perusteella arvostan suuresti jokaista yhteistyössä edettyä metriä ensi lauantaina!
Sipuliinihan juoksee edelleen ja hormonien vaikutuksen kyllä huomasi. Lenkeillä se kuikuili potentiaalisten isäehdokkaiden perään ja radalla oli vaihdellen oma itsensä ja jotain ihan muuta. Haasteellinen ohjattava!
Eka rata oli muuten bueno, mutta rima tuli alas, kun en osannut päättää miten ohjaan ja ohjasin sitten jotain sekamelskaa minkä seurauksena vielä keinullekin mentiin sivusta. Toinen rata oli aikamoinen hormonikatastrofi. Hauskan haastava alku meni loistavasti, mutta sitten kohdissa missä tavissisu toimii kuin unelma hormonisisu kaahotti ihan omiaan; paineli läpi ohjauksista ja flänkkäsi missä sattuu. Sen jälkeen koetettiin paluuta yhteistyöhön, mutta kelpisteri olikin muutaman sekunnin sisällä vaihtanut "moponi keulii"-asenteen "oon herkkä pikkukoira"-asenteeseen, jolloin yritykseni sopeuttaa tavissisun ohjaus mopokeulii-ohjaukseen oli myöhässä, koska pakasta olisi yllättäen pitänyt osata vetää herkkikselle sopiva ohjaus! Nooh, kolmannelle radalle yritin sitten lähteä kameleonttiohjausosenteella, mutta sielläkin rakas pieni murmeli oli hitusen outo ja reagoi eri tavalla kuin yleensä, joten huomasin kesken radan, että eipä se tulekaan ulos tuolta putken päästä vaan palaa sieltä mihin oli mennytkin. Mutta minkäs teet, toinen yritti, mutta jos kuuppa on sekaisin, niin se on sekaisin. Toivottavasti selkenee pian :)
Nuuskiksen petivalinta: perä pedillä, masu villasukalla ja polla tyynyllä.
Viime aikojen tokotreenit ovat jääneet vallan kirjaamatta, joten niistä hieman koostetta muistiin.
Seuraamisen treenaamisesta on tullut kivaa! Olen erilaisin leikein vahvistanut Sisulle oikean seuraamispaikan tarjontaa ja voi tytöt miten hienosti se sitä tekee! Läpsähtää oikeaan kohtaan mistä kulmasta ja vauhdista tahansa. Käännökset ovat kuitenkin molemmille vaikeat; minä käännyn kaikkea muuta kuin 90° ja Sisu käyttää käännöksissä vahvemmin etu- kuin takapäätään. Tässä meillä on nyt molemmilla kehonhallintakuurit menossa!
Liikkeestä maahan menemistä olen myös vahvistanut erilaisin leikein, paljon kivempi treenata hassutellen kuin koeliikkeet mielessä. Nopeus Lupsukalla on aina ollut kohdillaan ja nyt alkuaikojen maahanmenopaikkafiksaatiokin purkautunut! Kyllä, nykyään maahan voi mennä muuallakin kuin ohjaajan edessä tassut varpaita koskettaen.
Paikkamakuussa itsenäinen pötköttely menee levollisena, mutta seurassa Silakkaa jännittää. Se ottaa helposti häiriötä tuttujen ihmisten käskyistä ja saattaa "varmuuden vuoksi" reagoida niihin. Tätä pitäisi treenata enempi, mutta jostain syystä ei ole tullut tehtyä. Noh, syy lienee ohjaajan laiskuus.
Ruutua ollaan myös hurviteltu! Ruututreenissä Sisu hehkuu etevyyttä, sillä on vahva osaaminen oikeasta paikasta ja se painelee ruutuun sata lasissa. Ei ennakoi, ei himmaa, ei räpellä vaan tekee kerrassaan upeaa jälkeä. Toki taso on edelleen "juokse ruutuun, pysähdy ja käänny", mutta hiljalleen olisi tarkoitus hiloutua kohti versiota "juokse ruutuun, pysähdy, käänny, mene maahan ja napota siinä". Tätä on kauhean kiva treenatakin, kun aina saa onnistumisen elämyksiä. Mukavuusalueella pysyminen on ihan turhaan aliarvostettua, minä ainakin arvostan!
Tunnaria muistuteltiin muuan treenikerta, jolloin omaa palikkaa merkattiin haistellen ja lisättiin viereen toinen palikka, jolloin pikkukoira joutui haistamaan kahdesta omansa. Tässä paljastui vahva silmän käyttö! Kun ensimmäisellä kerralla se oma oli oikean puoleinen, niin siihen se sitten aikalailla jumiutui. Meni aina tovi ennen kuin alkoi haistella, että kumpi se nyt olikaan ja kun palikoita oli kolme, joista oma keskellä, niin Sisu sivuutti keskimmäisen haistelematta ja keskittyi nuuhkimaan reunimmaisia. Pitkä on tie! Toki se voisi olla lyhyempi, jos treenaisi asiaa useammin kuin kolmen vuoden välein...