sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Ja parhaan pääosan Lassie menee... Nuuskulle!

Jos Nuusku olisi ihminen, Nuuskuttimen kirjahyllyt ja takanpääliset pursuilisivat koiramaailman oscareita eli Lassie-pystejä. Niin on upea draamantaju ja näyttelijänlahjat tyttösellä. Pakkasen paukkuessa hyytävästi -20 ja alle, Nuusku ja Rapsu saivat aikapitkälti säädellä itse lenkkiensä pituuden. Jos vilu näytti yllättävän, lähdettiin kotia kohti. No Nuusku-ovelus ajatteli hyödyntää oppimaansa ihan näillä leudoilla -7 keleillä, joilla sitä ei todellakaan palele, mutta kukapa sitä tylsää hihnalenkkiä jaksaisi aina hiippailla. Joten ensimmäisessä mahdollisessa risteyksessä kotiinpäin Nuuskuli nostaa tassuja ilmaan ja väpättää surkeana. Kun sille sanoo, että höpöhöpö, ketään vielä palele, jatkuu matka reippaasti häntä heiluen ja penkkoja nuuskutellen, mutta taas seuraavan risteyksen kohdalla alkaa sama show. Huvittava olio.

Muita viikon kohokohtia ovat olleet pitkät metsälenkit omalla porukalla sekä seurassa. Alkuviikosta päästiin taasen Akun ja Ellan kanssa Jamiskalle hillumaan. Pitkästä aikaa on törmäilty myös muihin koiratuttuihin Noljakan maisemissa, oikein mukavaa sosiaalista eloa on siis vietetty,

Rapsutin pääsi treenaamaan näyttelykäytöstä tollereiden näyttelytreeneihin. Rapsu oli oikein taidokas ja onnistui yhtäaikaa ravaamaan etujaloilla ja laukkaamaan takajaloilla sekä toisinpäin. No saatiin kyllä ihan kaunista raviakin, mutta Rapsun kanssa on ongelmana liian hyvä kontakti. Rapsuli tapittaa minua koko ajan juostessaan, jolloin etuliikkeistä tulee kauhovat ja vähemmän edustavat. Koetetaan siis harjoitella ravaamista ilman kontaktia. Niin ja sitä seisomista, jostain syystä R oli sen oloinen kuin ei olisi seisomisesta koskaan kuullutkaan. Tullaan siis loistamaan Tuusniemellä :)

Näytelmäharjoitusten jälkeen suuntasimme Nupan ja Rapun kanssa Pyhäselän jäälle, mutta hurjasta tuulesta johtuen reissu jäi hiukkasen torsoksi. Tällä kertaa Nuusku ei esittänyt kylmään kuolevaa vaan oli porukan innokkain. Nuusku rakastaa jäällä hiippailua, koska siellä on niin esteetön näköala ja tuuli tuo mukanaan kivoja tuoksuja. Heikoin lenkki olin minä, pitäisi varmaan saada jotain jääkarhunkarvasiirrännäisiä naamaan.

Nuuskuli kävi myös treenimässä hieman agilitya teemalla kuuliaiset korvat ja vauhdikas irtoaminen. Epäilin tosin, että teema muuttuisi irtoaviksi korviksi ja vauhdikkaaseen kuuliaisuudettomuuteen, mutta ilokseni epäilin turhaan. Alla treenipätkä, jossa oli pommeja ja irtoamista vaativia osia. Nuusku oli aivan loistokas, kaarteet olivat pienet, korvat terässä ja irtoaminen hulppeaa. Ihan mahtitreeni ja Nuuskulla uskomaton fiilis :) Nuusku huusi ennen radalle pääsyä, se oli täysin kisafiiliksessä ja sehän tarttui itseenkin. Voi kun kaikki treenit olisi tämmöisiä :) Otettiin lopuksi vielä pari irtoamissuoraa tyyliin hyppy-putki-hyppy namialustalle.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Ohjaajan pitäis treenata tosi paljon

Pakkasrallin sunnuntai alkoi kolmosluokan kisoilla. Radat olivat melkolailla haasteelliset, mutta Nuuskutin tykitti ne aivan upeasti. Nuuskun korvat pelasivat ihan käsittämättömällä tavalla, ikinä koskaan ennen Nupa ei ole osoittanut moista kuuliaisuutta radoilla, joissa väärät esteet nakottavat kirsun edessä ja vauhtia löytyy hirveästi. Senpä vuoksi harmittaa suunnattomasti omat pienet sössimiset molemmilla agilityradoilla, sillä Nuusku olisi ansainnut niin paljon parempaa ohjausta.

Molemmat agilityradat kuhisivat pommeja. Ekan radan munasin kolmannella estellä sijoittamalla valssini aivan päin honkia. Valssi oli selkeästi rapsuvalssi eikä nuuskuvalssi, joskin rapsuvalssiksikin kohtalaisen kehno. Törötin käytännössä vuorossa olevan putken edessä ja työnsin Nuuskun hypylle. Muuten rata oli molemmilta tiukkaa etenemistä ja Nupalta niin kaunista :)

Toisella agiradalla oli aivan järkyttävä hyppelypätkä keinulta kepeille, josta olin valmiiksi ihan paineessa. Minusta kyse ollut enää edes kolmosluokan radasta vaan nelosluokan. Seiskahypylle tarvittava veto jäi lyhyeksi; Nuusku oli jo kiihkeästi tulossa juuri sieltä mistä pitikin, mutta hosuin siinä sitten ja työnsin sen takaisin väärälle puolelle hyppyä. Omaa tumpelointiani lukuunottamatta rata oli aivan mahtava. Nuusku oli niin liekeissä että ei mitään rajaa. Nupatsu painoi täysillä eteenpäin, tuli käteen heti kun käskin eikä ajatellutkaan roiskia kontakteja. Niin mahtava elukka.

Hyppyrata sisälsi kovin paljon pommeja enkä uskonut siitä tulevan yhtään mitään, mutta koska tiesin Nuuskun olevan iskussa, sain ruoskittua itseeni kunnon vireen. Yllätyksekseni en pilannut rataa vaan saatiin hieno nolla! Jiihaa. Nyt pitää toivoa, että Nuuskuli ei kadota Junkohallin kupeesta löytämiään agilityhirmun korviaan, vaan pitää ne toiminnassa kauan.

Iltapäivällä Rapsu pääsi päärooliin. Rapsu oli myös oikein mainiossa iskussa. Rapsuttimessa ei näkynyt jälkeäkään Kaamosrallin lahnasta vaan Pakkasralliin mukaan oli lähtenyt kunnon tiikeri. Mutta valitettavasti sössin myös Rapsun hienot radat.

Ensimmäinen agirata oli uskomattoman tiukkaa ja nopeaa menoa. Rapsu viiletti häntä sojossa minkä kerkesi ja napsi kontaktit varmasti. Mutta sitten unohdin minkä koiran kanssa radalla oikein olenkaan ja tein Rapsulle Nuuskulle suunnatun haltuunoton. Hoh hoh. Rataan tutustumisessa oikein taoin kaaliini, että tässä kohdassa en hutiloi vaan otan sen haltuun hypyn jälkeen. Just joo. Rapsu oli ponnistamassa hypylle, mutta kääntyi salama luokseni nimensä kuultuaan eli kielto tuli. Sensitiivinen keltavahvero nyt vaan on niin herkkä, ja minun tehtäväni olisi ohjauksessa ottaa se huomioon. Tsempattiin kuitenkin nopeasti sama syke takaisin ja vedettiin rata huikean upeasti loppuun saakka. Rapsulla oli kaasua niin paljon, että sain unohtaa kaikki valssit radalta, aivan parasta :) Rapsuttimen ohjauksessa toimii parhaiten vekeillä linjaus, silloin se menee ihailtavan itsevarmasti. Rapsuli sijoittui vitosella toiseksi ja kartutti palkintosaalistaan.

Toinen rata oli hyppyrata, jolle en saanut omaa fiilistä oikein kuntoon. Rapsu myös otti hieman itseensä edellisen radan mokasta, ilmassa oli pientä varmistelun tuntua mikä näkyi muurilla. Rapsukka kyseli, mutta puolessa välissä sain sen tsempattua takaisin tappomeninkiin ja sittenhän se lähtikin ihan totaalisesti lapasesta koko elukka. Rapsu irtosi tyylikkäästi omilleen, mutta se ei haittanut, koska Rapsun asenne oli hyvä. Rapsukka on niin kuuliainen radalla, että sille sikailu on suotavaa :)

Viimeinen rata koetteli jo omaa kisakuntoani. Aivot ei toiminut enää olleenkaan ja Rapekin alkoi olla hieman väsynyt. Väsymys ei kuitenkaan näkynyt vauhdin puutteena tai liitohaluttomuutena vaan enemmänkin päättömänä kohelluksena. Alku lähti napsakasti, mutta sitten olin tahmea ja myöhässä enkä linjannut Rapsu kepeille. Siinä oli Rapsun taidoille liian hankala avokulma ja tuli aloitusvirhe. Sitten toinen. Ja kolmas. Eli hylly. Sitten pienestä kehoituksesta Rapsu napsautti aivonsa toimintaan, haki kepit hyvin ja rata alkoi sujua komeasti. Hyvät kontaktit, irtoaminen, kuuliaisuus ja vauhti.

Reissu oli oikein mainio, paljon parempi kuin tulokset antaisivat ymmärtää ;) No omat tumpelointini olivat luokattomia ja niitä ruodin keskenäni varmaan viikon, mutta punaturkit näyttivät parastaan. Typyjen asenne vetosi myös yleisöön, sillä niin tutut kuin tuntemattomat tykkäsivät molempien menosta ja olemuksesta. Laittelen ratapiirroksia kunhan jaksan muistella miten ne radat oikein menivätkään.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Pitäs treenata enempi

Kemin pakkasrallin ensimmäisenä kisapäivänä Rapsu kisasi kolme kakkosten rataa, joissa oli tuomareina Harri Huittinen, Anne (?) Huittinen ja Jarmo Jämsä. Radat menivät varsin mukavasti ja olen niihin tyytyväinen, joskin parantamisen varaa toki jäi. Parasta oli se, että Rapsu oli reipas, innokas ja kuuliainen.

Rapsun eka rata oli hyppyrata, jonka onnistuin möhlimään omalla sijoittumisellani toiseksi viimeisellä esteellä. Jäin jostain syystä eri puolelle keppejä kuin olin suunnitellut eikä Rapsu kestä sitä, että edistäisin kepeillä, joten keppien jälkeiseen putkeen Rapsu sai sellaisen etumatkan, että oma myöhässä ollut liikkeeni veti Rapsua putkea seuraavan hypyn linjan ohi. Rapsu korjasi tilanteen hienosti, mutta vitonenhan siitä napsahti ja toiseksi sijoituttiin.

Toisena Rapsuttimella oli agilityrata, josta luulin, että saatiin puhtaat paperit, mutta vitonen tuli. Koska se ei ollut rima eikä kielto, sillä meno oli sujuvaa, niin oletan, että kontakti. Vaikka minusta se otti ne hyvin, mutta ilmeisesti ei. Jokatapauksessa ihan sairaan mellevä rata, jolla sijoituttiin kolmanneksi.

Kolmas rata oli myös agirata ja siinä Rapsutin mokoma yritti livistää kepeiltä kesken. Tämähän tapahtui myös Lappeenrannassa, joten vaikka pujottelu on ollut mallikasta, niin pitää ottaa kaaret käyttöön treeneissä pariin viimeiseen väliin ja vahvistaa loppuun asti pujotteua vaikka ihanuuksia olisinkin näköpiirissä. Rapsu hujautti myös puomin kontaktin yli, niukasti, mutta kuitenkin selvästi eikä olleenkaan siten miten olisi pitänyt. Tällä kympillä mentiin toiseksi.

Nuusku kipitti kolme kolmosten rataa, jotka tuomaroi Huittiset. Eka rata oli hyppis ja Nuuskun meno aivan aivotonta, korvatonta ja eufoorista. Ohjaus meni perinteiseen "Nuusku, Nuusku, NUUSKU!!" tyyliin ja sain käännettyä irtoilevan elukkani haluamilleni urille, mutta sitten sorruin samaan mokaan kuin Rapsun kanssa eli en pysynyt suunnitelmassani vaan toikkaroin väärälle puolelle keppejä, jäin jälkeen suoralla putkella enkä ehtinyt loppusuoran takaakiertoon ohjaamaan, joten Nuuskis loikkasi hypyn vikaperin ja pari hyppyä vielä lisää. Hauska hylly se oli :)

Toinen rata oli agilityrata, joka oli täynnä pommeja Nuuskuttimelle. Olin varma, että hylly tulee jo kolmosesteellä, mutta ei se vielä siinä. Järkytyksekseni radalla oli pöytä. Nuusku edes tunnista pöytää, me sitä ikinä harjoitella ja sen huomasi. Nupa lähestyi pöytää ihmetellen, kiersi sen, hyppäsi sille, lurahti puoliksi alas... oih voih. Kannattaa lähteä Kemiin asti kisamaan ennen kuin opettaa koiralleen kaikki esteet. Siitä tuli ehkä 100 virhepistettä ja ote hiukkasen herpaantui, joten tuli joku ylimääräinen loikkakin, mutta muuten rata oli aivan mahtavaa menoa. Nuusku oli löytänyt jostain itselleen korvat ja oli kuuliainen käsittämättömissä paikoissa eikä haksahdellut Nupalle tyypillisiin ansoihin. Parasta agiliitoa aikoihin.

Kolmas rata oli ahdistusta aiheuttavan vaikea agilityrata, jonka Nuusku suoritti teräskorviensa kanssa niin maan perusteellisen upeasti. Tein itse mokan ja vedin sen välistä kun olisi pitänyt takaakiertää (tässä vaiheessa olin jo lopullisesti ihan sekasin mitä milläkin radalla pitää tehdä) enkä jaksanut sitä edes yrittää korjata vaan annoin palaa täysillä. Parempi fiilis Nuuskulle, kun se saa kuvitella, että ohjaajansa pysyi kerrankin kartalla ja meni ihan mielettömän upeasti :)

Oikein kiva kisapäivä. Joskin huomenna voisi tulla joku kunnon tuloskin.

torstai 21. tammikuuta 2010

Tossut - turhakkeet vai tyttöjen parhaat ystävät?

Pakkanen on paukkunut huikeissa lukemissa, joten treenaaminen on jäänyt väliin ja ollaan vaan lenkkeilty sekä hengailtu. Tosin hyisimmillä keleillä, mittarin laskiessa -25 asteeseen tai alle, Nuuskun ja Rapsun tassut ovat lenkeillä palelleet ja lenkitkin alkaneet käydä lyhyiksi. Huomaa, että entinen Nuusku the jääkarhu on menettänyt pakkasen kestoaan iän myötä. Nuorempana Nuuskun tassut kestivät lenkeillä hyvin, mutta nyt alkaa kolmijalkashow aika äkkiä, jos pakkasmittarin lukema alkaa kakkosella.

Rapsulla puolestaan on aina ollut herkät räpylät eikä se nauti kylmän maan kosketuksesta. Yhdellä metsälenkillä Rapsu koki kelin niin kylmäksi, että 10 metriä kuljettuaan Rapsu päätti nostaa kaikki neljä tassua ilmaan. Rapsu kekotti maassa kyljellään kuin kuollut harakka ja teki varsin selväksi, että heti kotiin. Koska pakkasille ei näytä tulevan loppua, saivat typyt tossut pahimmille pakkasille tassuihinsa, jotta niiden elämä ei vallan eläinrääkkäystä olisi.

Olin valmistautunut siihen, että Nuusku nakkaa tossunsa nurkkaan ennen kuin edes ulos ehditään ja Rapsu syö omansa, mutta kuinkas kävikään? Nuusku suorastaan nauttii tohveleistaan pakkaskelissä. Myös Rapsu otti tohvelit jalkaansa tyynesti, mutta halvaantui kun piti liikkeelle lähteä. Rapsutin könötti jalat harallaan keskellä lattiaa ja näytti lähinnä bambilta liukkaalla jäällä. Ulos päästyään Rapsu koetti riehua, piehtaroida ja kiskoa tossut koivistaan. Huomattuaan, että eipä ne mihinkään lähde, alistui Pikku-Kaveri kidustusvälineiden käyttöön. Seuraavilla lenkeillä Rapsu on joko tajunnut, että tossut on kivemmat kuin pakkanen anturoissa tai sitten se on vaan kiltti. Joka tapauksessa tohvelit ovat toimineet loistokkaasti ja ulkoilu on taas kivaa :)

lauantai 16. tammikuuta 2010

Lomalta liitelemään

Nupsu ja Rapsu viettivät vajaan viikon etelässä lomaillen. Ohjelmaan sisältyi pötköttelyä, lenkkeilyä ja fasaanin ihmettelyä. Akkunsa ladanneet pikkukoirat pursuivat siis energiaa illan tolleriagilitytreeneissä.

Nuusku huiteli alla olevan pätkän vaaleat palleroiset 1-15. Suunnittelin kyllä alunperin tekeväni tämän pätkän Rapsun kanssa ja tuon toisen Nuuskun kanssa, mutta otin jostain syystä Nuuskun tätä tekemään. Tämmöiset treenit ei sovi Nuuskulle ollenkaan, kun ei se treeneissä noita tee yhtään hyvin, lähinnä koheltaa ilman aivoja. Tiesin, että Nuuskulle hyppy 9 tuottaa ongelmia, ja niin se meinasikin, mutta homma toimi hienosti kun otin Nuuskun haltuun ennen hyppyä 8, jolloin N ei huiskaissut suorilla ysiä vaan tuli nätisti välistä ja taittui puolisylkkärillä ysille. Takaakierto kympille aiheutti myös harmaita hiuksia, koska Nuusku rakastaa tuommoisessa tilanteessa sivulla olevia hyppyjä. Taas haltuunotto siis. Loppu meni simpsakasti ja N irtosi nätisti putken jälkeisille hypyille vaikka jäin puomi toiselle puolen.


Rapsun kanssa loikittiin alla olevan kuvion kaikki palleroiset ja neliöiset. Koetin saada hommaan livakkaa ja irtoavaa liitoa kunnon sivuttaisetäisyydellä, mutta aika koetukseksi jäi. Tavoitteena olisi ollut jäädä tuon keskellä nakottavan hypyn vasemmalle puoliskolle vaaleissa palleroissa/ neliöissä ja oikealle puolelle tummissa, mutta kyllä minun piti sen hypyn linja jonkin verran ohittaa. Hiukkasen oli läheisriippuvaista menoa, mutta ei äärimmäisen vahvasti. Muuten meni kivasti, kesti jopa ennakoivan valssin ja kurvit oli tiukat.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Pakkasenkestävä liitokoira

Rapsu kirmaili Lappeenrannan pakkassäässä kolme starttia. Iltapäivä sujahti odotettua rivakammin, koska moni kakkosluokkalainen oli säikähtänyt pakkasta ja jäänyt kotiin. Onneksi Rapsu on rautaa, omaa hienoja asusteita kerrospukeutumiseen sekä kisakoslana on nopeasti lämpiävä ja lampaantaljoilla vuorattu kottero. Ketään ei kylmänyt, paitsi minua.

Ensimmäinen rata oli Berglundin hyppäri ja meni minulla aika huurussa. Rataantutustuminen oli käynnissä kun saavuimme paikalle, joten hiukkasen puolivillainen olo oli ohjaamaan lähtiessä. Ehkä se oli hyväkin, koska tulokseksi saimme puhtaan radan ja teimme sen nopeiten. Nollavoitto ei kuitenkaan tullut kovin kummoisella suorituksella: Rapsu oli hieman tahmea, minä etsin numeroita radalta sitä mukaa kuin etenimme ja ohjauslinjavalintani olivat mielenkiintoisia jopa omasta mielestäni.

Toinen rata oli Topran agilityrata ja vaikutti oikein kivalta ja Rapsulle sopivalta. Meillä menikin varsin kivasti, kontaktit oli hienot jne. mutta Rapsuli humpsahti putkiansaan ja hyllyhän se tuli. Olin myöhässä putkeen ohjauksessa ja R oli lukinnut jo toisen pään ja ampui sinne täysillä. Rapsuhan on tuommoisessa tilanteessa vielä käännettävissä, mutta olen tehnyt päätöksen olla korjaamatta ohjausvirheitäni Rapsun irtoamisen kustannuksella, joten annettiin palaa. Se kannatti, koska jatkon hyppyhässäkässä Rapsu toimi varmasti eikä varmistellut minulta mitään. Jos olisin korjannut putkella, olisi tuo kohta luultavasti mennyt plörinäksi, koska R olisi ollut epävarma osaamisestaan.

Kolmas rata lähti vauhdila käyntiin ja kaatui yhtä vauhdilla kepeillä. Rapsu lähti liian aikaisin täysillä kohti keinua. Korjattiin sitä noin 100 kertaa ja saatiin lopulta malttia kaaliin, mutta se maltti ei siellä kauaa pysynyt vaan R veti lentokeinun. Katsoin parhaaksi ohjata kaistapääni parin hypyn kautta suorinta rataa ulos riekkumaan, koska oli ilmeistä, että turnauskestävyys oli loppunut ja kierrokset nousseet jonnekin sfääreihin. Pitää taas treenata aktiivisemmin keppejä kontaktihoukuttimella, koska sehän Rapsuttimelle on tehnyt ennenkin tiukkaa.

Kivaa oli! Erityisen parasta oli Rapsun fiilis molemmilla agiradoilla. Se oli niin tohkeissaan, menopäällä ja varma itsestään. Nyt pitää vaan muistaa ja malttaa tukea tuota intoa eli olla korjaamatta niitä omia mokiaan ja antaa toisen painaa häntä ojossa. Kunhan Rapsun kisaitsetunto asettuu kunnon mittoihin ja irtoaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, voidaan alkaa tähdätä niihin kunnon ratoihin.

Hyvä reissu, tosin Nuusku oli kyllä sitä mieltä, että senkin olisi pitänyt päästä radalle. Yöpuulle käydessään Nuusku valtasi rehvakkaasti Rapsun lempiunipaikan (lampaantaljalla sisustettu kevythäkki) ja teki siten selväksi kenen säännöillä täällä elellään vaikkei kuningatar aina liitämään pääsekään.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Pienet sudenpennut

Nuusku ja Rapsu muistuttavat välillä enemmän tai vähemmän pienia puuhakkaita partiolaisia, joten pitäähän aidoilla sudenpennuilla olla sudenpentujen nimet. Sudenpentukenraaliarvonimigeneraattori antoi tyttölöille seuraavat hienot ja oikein kuvaavat partiolaisnimet:

Nähtävästi Uhmakas Uimahyppääjä ja Sensaatiomaisen Kapinallinen Uneksija

Rakastettavan Avulias ja Perin Säteilevä Urheiluhullu

torstai 7. tammikuuta 2010

Treenihirmu ja kisahirmu

Taas sain huomata, että minulla on yksi treenihirmu ja yksi kisahirmu, mutta ei yhdistettyä treeni- ja kisahirmua. Nuuskun kanssa kisoissa on maailman parasta olla, kun se tykittää sata lasissa ja mahtiasenteella, mutta treenit nyt menee miten menee. Tänään ei kyllä mennyt yhtään mitenkään. Tosin osin tämä johtuu omasta asenteestani, sillä kisoissa olen ihan täpinöissäni mistä N imee lisävirtaa itseensä ja treeneissä olen aika lahna mikä ei inspiroi Nuuskulia mihinkään. Rapsu taas on treeneissä puhdasta kultaa, mutta kisoissa lähtee minun jännitykseen mukaan ja tuloksena on kultakimpaleen sijaan ruostunut rautakanki.

Alla töherrys paikan päällä tiimityönä kehitellystä päivän treenistä, jossa ei ollut mitään teemaa. Kunhan fiilisteltiin. Mentiin ensin pallerot 1-8. Nuuskun kanssa homma oli ihmeellistä säätämistä, se keekoili ihan omiaan ja olisi joutanut rukkasiksi koko elukka. Rapsu liiti hyvällä sykkeellä ja eikä siinä ollut mitään heikkoa.

Kakkospätkänä oli hieman haasteellisempi eli neliöt 1-14. Nuusku kaasutti hirmu kyydillä ja ilman korvia. Putkesta kepeille kääntyminen oli työn ja tuskan takana eikä siitä kummoista tullut vaan kaarros kohti rengasta oli ihan hirmuinen. Loppu oli simppeli ja N haki hyvin putken 12. Rapsulilla oli suuria ongelmia hahmottaa hyppyä 6. Rapsu painoi toistuvasti keinulta suoraan putkeen ja haki hyppyä vasta kun ohjaukseni siinä oli todella liioiteltu. Kaarros putken 7 jälkeen oli Nuuskun kurvia pienempi ja loppu meni kivasti, joskaan putkea 12 Rapsu ei hakenut ilman, että olisin ohittanut hypyn 11 linjan.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Sipistelyä

Tulevan lauantain kisat saivat minut ja Rapsuttimet suuntaamaan hallille hieman sipistelemään puomia kuntoon. Aloitettiin taas puomin alasmeno pöydän päällä. Oikein kaunista, tarkkaa ja vauhdikasta. Sitten nostin alasmenon paikoilleen ja pöydän alasmenon viereen siten, että Rapsu pääsi siitä suoraan alasmenolle. Kuvittelin, että sillä säilyisi silloin sama tuntuma treeniin ja olin oikeassa. Nyt R pystyi samaan tarkkaan ja nopeaan työskentelyyn. Lopuksi siirryttiin koko puomiin ja siinä Rapsu hieman alkoi passailla vauhtia alasmenon lopussa, joten pitää jatkaa vielä tuota pöydän kautta puomille metodia, koska silloin R ei ennakoi vaan antaa mennä suoraviivaisella asenteella.

Koska halusin nähdä pelittääkö kontakti yhtään kun radalle päästään, otettiin alla olevaa simppeliä kuviota.

Ymppäsin siihen mukaan pimeä putkikulman, kepit siten että ihana putki siintää horisontissa, takaaleikkaus putkella ja siitä puomille. Ja niinpä vain Rapsuliini kykeni hienoon alastulon kontaktiin vaikka vauhtia oli melkoisesti. Jee jee. Nyt ei ahdista vaan on hyvä kisafiilis :)

Muuten ei olla puuhailtu ihmeempiä. Pakkanen on paukkunut sellaisissa lukemissa, että hakutreenit on jääneet välistä. Onneksi nyt on lauhempaa, joten edes pidemmät lenkit metsässä ja jäällä onnistuvat mukavasti.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Uuden vuoden pakkasliitoa

Vuosi vaihtui mukavasti maaseudun harvoja paukkuja kuunnellen. Onneksi Nuusku ja Rapsu eivät olleet paukutteluista moksiskaan. Nuuskutinhan on ilotulitteita nuorempana pelännyt, mutta pari kolme viime vuotta on mennyt mukavasti D.A.P.-haihduttimen feromoneja hengitellessä. Ilo on ollut katsoa toisen nukkua tuhisevan tyytyväisenä panikoimisen sijaan. Muutos on ollut valtaisa ja muutama vuosi sitten luulimmekin, että Nuusku on tullut kuuroksi, mutta kai se vaan on uskottava, että "emokoiran nisienväliaromit" rauhoittavat :) Rapsu puolestaan ei ole koskaan ilotulitteita edes huomannut.

Pötköttelyn ja lumihangessa hillumisen jatkoksi suuntasimme tänään liitelemään punaturkkisessa seurassa. Tai Rapsu suuntasi ja Nuusku jatkoi kauneusuniaan. Menin paikalle hieman ennen treenien alkua ja otettiin Rapsun kanssa puomin alastulon kontaktia siten, että alastulo oli jonkun minkälie palikan päällä. Rapsu teki nopeita ja varmoja kosketusalustan painalluksia ja lähti räjähtävästi alustalta eteenpäin. Mutta nostettuani puomi alastulon paikalleen, R alkoi varmistella, hidastaa, epäröidä. Hidasta on, mutta jospa se siitä.

Ensimmäisenä treeninä kipittelimme alla olevan kuvin vaaleat pallerot 1-10. Pakkasta oli melko mukavasti, joten rimat olivat melkein maassa. No problemos, hyvin meni. Tai no en kyllä ehtinyt suunnittelemaani persjättöä tekemän aan ja hypyn väliin vaan tein takaaleikkauksen puomille. Sen jälkeen otettiin neliöt 1-10. Näppärää ja vauhdikasta oli meno. R irtosi suorilla eikä himmaillut minun kanssa.


Lopuksi otettiin alla olevaa kieppumista siten, että minä en saanut mennä ristikkoalueelle. Aluksi R koetti hypätä hypyn putken 2 jälkeen, mutta helpotettuani treeniä menemällä hypyn toiselle puolelle R alkoi hakea putkea 3 hienosti. Saatiin lopulta koko kuvio toimimaan etäisyyden kanssa varsin tsäpäkästi, sain pysyä poissa ristikkoalueelta.