Lämpöön tottumattomat

Hauska oli huomata päivän Jamiskalle suunnatulla metsälenkillä, että Nuusku ja Rapsu muistivat vallan hyvin mihin pari viikkoa sitten jäljet tehtiin eikä niiden jäljestäminenkään tuottanut mitään ongelmia. Itse asiassa jäljistä suoriuduttiin melkeinpä paremmin, koska molempien jälkien kaikki makuut merkattiin erinomaisen upeasti. Jäljillä myös pysyttiin hyvin, minun oli helppo muistaa missä jäljet menivät, koska suunnistan aina koivujen mukaan... Me emme tosiaankaan harrasta vanhojen jälkien ajamista, mutta kun molemmat niin innoissaan kesken lenkin syöksyivät pöpelikköön, suuntasivat alkumakauksille ja lähtivät ekstaasissa nenut vipattaen sekä silmät loistaen jäljestämään, niin eipä siinä muuta voinut kuin kävellä perässä ja nauttia toisten ilosta.

Illalla oli ohjelmassa kuumaa iltaliitoa teemalla kepukat ja välistävedot ja jotain. Aurinko porotti antaumuksella ja varjossa asteita oli vajaat 23, joten aika lämmin oli. Lämmittelylenkillä Nupa kävi rypemässä ojissa ja Pielisjoessa, Rapsu puolestaan tankkasi voimaa kaikenlaisista maukkaista maan alta pursuvista versoista. Vedestä Nuusku sai hurjasti virtaa ja Rapsu ilmeisesti siirsi energiansa kasvisten märehtimiseen.

Alla olevilla treenipätkillä Nuusku oli jossain kuuta kiertävällä radalla. Nupatsu mm. sinkosi putkeen käskystä putken päälle ja juoksenteli iloissaan pitkin putken "kattoa". Jep jep. Muutenkin sen kierrokset olivat jotain ihan käsittämätöntä vaikka sillä oli niin kuuma, että hyvä, ettei kieleensä kompastunut. Yleensähän Nuusku helteessä hyytyy, mutta nyt se kiihtyi. Rapsu taas, joka palvoo aurinkoa ja yleensä helteessä porskuttaa onnellisena, oli melko pian hyytynyt.

Tummat 1-6 meni Nuuskuttimella hyvin. Testailin eri tapoja kepeille kääntämiseen ja kaikki se luki hyvin eikä edes kurkkinut tyrkyllä olevaan putkeen päin. Rapsuli puolestaan sujahti kolmoshypyltä täysillä putkeen. R muutenkin tulee tuommoiset hyppelyhommelit sen verran livakasti, että neloshypyllä olin auttamattomasti myöhässä eikä Rapsulla riitä taito lukea noita hyppyjä ilman tukea, joten hankalata oli. Rohmuamalla etumatkaa alussa sain siihen jotain kelvollista säätöä ja saatuani Rapsun neloselle kääntyi se kepeille vauhdilla joka ohjaustyylillä eikä yrittänyt hönkiä putkeen.

Vihrut 1-9 olivat Nuuskun kanssa pelkkää tuskaa. Lähetin sen pimeään putkeen, mutta Nuusku loikki pitkin putkea, seisoskeli sen päällä, juoksi sen päällä, hyppi yli, oli ihan sekopäinen ja huusi kuin hinaaja.  Ei mitään tolkkua. Putkeuduttuaan se ei kovin hevillä meinannut välistävetoihin taittua. Olisin tarvinnut enemmän sivuttaisetäisyyttä, Nuuskua ahdistaa tulla välistä noin ahtaasti, mutta tuli se sieltä, kun omat käpäläni pysyivät tarpeeksi lähellä kehoa enkä huiskinut niillä miten sattuu. Rapsulla sama pätkä oli lastenleikkiä, se vääntyy välistävetoihin niin helposti.

Nuo siniset pallerot 1-5 ja keltsut 1-6 olivat vaan keppirallia ja menivät molemmilla varsin jees. Tosin Nupa pitää muistaa hakea läheltä putkea, muuten se posottaa aika kaarrosta. Lisäksi otin keinun ja puomin toistoja, jotka olivat Nuuskulla oikein mallikkaat, mutta Rapsulla ihan kököt. Vasta keinu meni Rapsulla täpäkästi, mutta nyt ei ja puomista nyt kannata puhuakaan. Kovin ponnetonta ja muutenkin poskellaan.

Ilokseni sain kuulla, että mahduttiin Nuuskun kanssa Jyväskylän vesipelastuskokeeseen toukokuun lopussa! Täytyy viimeistään ensi viikolla kaivella kumivene esille :) Alkoi taas vepeinto nostaa päätään niin vahvasti, että pitää ihan miettiä onko minun räpylät isommat kuin siivet; lähteäkö agilityn SM-kisoihin vai suunnatako sittenkin samaan aikaa olevaan oman yhdistyksen vepekokeeseen.