torstai 30. kesäkuuta 2016

Sydämelle vahvistusta

Rapsu kävi eilen Kirsin tutkimuksissa yleisen väsymyksen ja totaalisen helteellä hyytymisen vuoksi. Ennestään kuikelo oli laihtunut entisestään vaikka ruokaa ei ole vähennetty. Hengitysäänet olivat korostuneet, sydämestä kuului loiskuntaa ja sivuäänen pumpsuttelua. Veriarvot ja imusolmukkeet olivat normaalit, mutta poisluettiin syöpä ottamalla keuhkoröntgen. Koska puoli vuotta sitten poistetut nisäkasvaimet eivät löytäneet tietään patologille, piti varmistaa, että ne eivät olleet jättäneet asukkaita keuhkoihin. Eivät olleet, kovin oli söpöt ja puhtaat keuhkot. Sydämen koko oli myös normaali, joten sydämen tila ei ole vielä hälyttävä. Aloitettiin kuitenkin sydäntä vahvistava lääkitys.

Viikkotreeneissä liideltiin Sisun kanssa Gibsonin Leetä ja Utriaisen Heidiä. Ratapiirros ja rataantutustuminen nosti vähän semmoista "onpahan lyöty kaikki maailman haasteet radalle peräkkäin ja lapiolla päähän"-fiilistä ja sen vuoksi olikin ihan huikea tunne, kun kaikki onnistui :) Treeni oli loppupeleissä niin hauska, antoisa ja ohjaajan aksasydäntä vahvistava, että pitää varmaan jossain vaiheessa jakaa sama riemu omille koulutettavillekin.

 ©HeidiUtriainen

Keppien täydellinen aloitus ei yllättänyt, Sisu osaa erottelut ja mie osaan rytmittää kiireettömässä kohdassa. Keppien täydellinen lopetus yllätti positiivisesti, loppuun asti paahtoi pikkukelpi vauhdilla viiksikarvat vastassa olevaa putkea viistäen enkä miekään alkanut mitään räpeltämään. Luulin pimeän putken (8) leijeröinnin olevan vaikeakin juttu, mutta eipähän tuo. Putki-puomi-erottelu (12) oli lähtökohtaisesti mielestäni treenin helpoin kohta ja se onnistui. Myös poispäinkäännöissä (13) ollaan kehitytty, onnistuivat toistuvasti, tosin koettaessani toistoa ilman vauhtia ihan vaan kohtaktilta lähtien rytmitykseni oli jostain hornasta, mutta osana ratasuoritusta meni hyvin :) Illan isoin oppi oli se, että katso sitä koiraa, kun se tulee putkesta. Hirveen vaikea muistaa, mutta aika hyvin muistin! Superhyvät treenit ja meillä on ihan paras koutsi :)

Seniorit olivat mukana nauttimassa Pärnän lenkkimaastoista vaikka lämppälenkillä sadattelinkin Nuuskun intoa laiduntaa joka puskassa. Jäähdyttelylle saatiin seuraksi Jumpe, Uffe ja Pokka. Sopuisasti kuusikko metsässä hillui.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Mökiltä hallille

Keskikesän juhlaa vietettiin perinteiseen tapaan mökillä teemalla "joka päivän ja joka ikisen yön, mie lettuja syön...". Kokkoa, soutelua, jotkut ui, toiset ei, yksi tipahti veneestä, hyviä yöunia aitassa, jalkapallon em-kisoja radiosta. Niistä on hyvät kesäpäivät tehty. Säät suosivat.

Kaupunkiin kuitenkin palattiin Rapsukan huomista lääkärikeikkaa varten. Helteillä Rapen liikkuminen on ollut ponnetonta, ei jaksa kulkea, laahustaa, juo paljon. Viileämmillä ilmoilla se kuitenkin kirmaa kuin nuorukainen. Rapsukallahan on todettu lievä sydämen sivuääni jo ekassa rokotuksessa, joten voi olla, että se on alkanut nyt iän myötä kuumilla ilmoilla ilmoitella olostaan edellä mainituin tavoin, joten tutkitaan onko kyse siitä vai voiko esimerkiksi allergeenit vaikeuttaa hengitystä helteellä vai mistä kiikastaa. Toivottavasti huomenna ollaan viisaampia ja matkalla kohti helpompia helteitä.

Ennen Juhannusta ja jälkeen ollaan Sisun kanssa käyty Hullu-Mapen kaverina treenaamassa tavoitteena Varkauden kisat.

Hyppy nro 7 mentiin toisin päin.

Yllä oleva sujui varsin jouhevasti, mitä nyt hyppy 12 oli Silakan mielestä sellainen, että sen ali oli kiva tulla. Ilman omaa liikettä pystyin lähettämään sen sinne kaukaa ja onnistuneesti, mutta miun liikkeen kanssa siitä tuli liian kiireistä eikä se millään ehtinyt hypätä. Jätettiin se kohta sitten muhimaan ja haettiin hyvä fiilis radan muista osista.

Alla olevassa sen sijaan oli turhan haastava aloitus. Eihän se pikkulisko mitään ohjausta malttanut kepeille katsella vaan ryysi menemään. Helpotettiin hieman lähestymiskulmaa avokulmemmaksi ja alkoi paremmin pelittämään. Muilta osin ihan superhienoa tekemistä, varsinkin, kun rata kuhisi potentiaalisia rimanalituspaikkoja ja yli mentiin!

Este nro 2 heitettiin huitsinnevadaan.

Jaa, Nuusku? Se voi mainiosti.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Reeniä, läksyjä ja penkkiurheilua

Noljakan kaunottaret Aavarannan ilta-auringossa.

Viime keskiviikon treeneissä liideltiin alla olevaa vauhdikasta rataa. Muuten meni kivasti, mutta ohjaukseni kiireentuntu kirvoitti  Sisun kirmaamaan rimojen (4, 6) ali. Tuo nelonen ei yllättänyt, kun onhan Lupsu ennenkin siivekkeenkierroissa ryysinyt perään, mutta tuo kutonen oli uutta. Tosin sekin loppui kuin seinään, kun olin rauhallinen hötkyämisen sijaan. Rauha tulikin läksyksi ja ne läksyt käytiin lauantaina tekemässä menestyksekkäästi.

©HeidiUtriainen

Viikonloppu oli varmaan nelijalkaisista vähän outo, kun tuijotin telkkaria koko ajan. Agilityn SM-kisat katsokaas ja netin livestream. Huikeasti veti Sisun sisarukset ja seuratoverit, oli ilo fanittaa!

Väsynyt fanittaja.

Maksien finaaliradan innoittamana piti lähteä laittamaan keppi-putki-erottelu-kuntoon. Hyvin sujui! Ensin putki (vaalea) oli suorana, koska onnistumisten kautta on aina kivempi aloittaa, ja molemmin puolisten onnistuneiden lähetysten jälkeen käänsin putken (tumma) suut törölleen. Pieni ruskea lohikäärme ei edes katsonut kiusauksia vaan teki molemmin puolin täydelliset setit. Siihen olikin hyvä lopettaa ja käydä uimassa.

Takaakiertona eka hyppy.

Nuuskuli kävi nautiskelemassa kuukausihuollostaan Helillä. Olin myös havainnut pientä turvotusta Nuuskun ulkosynnyttimissä sekä satunnaista vuotoa, joten tämä aamu aloitettiin elukkalääkärissä. Kirsi ei ollut paikalla, joten käytiin Soilella ja hyvin hoitui homma. Emätintulehdusta epäili, joten antibiootit ja kontrollikäynti kuurin jälkeen. Nuuskutin hurmasi taas koko klinikan ja onnistui haalimaan itselleen aimo annoksen herkkuja.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Lapin kesä

Edellinen viikko aloitettiin karttojen esiin kaivamisella, vaelluskenkien pyyhkimisellä pölyistä ja rinkkojen pakkaamisilla. Lappiin! Norjaan! Koska on kivaa pitää retki rentona ja suunnitelmat elävinä, pakattiin mukaan karttoja kattavasti, jotta saa suunnata sinne minne mieli kulloinkin mielii :) Passit ja kisakirja tosin unohtuivat kotiin, joten pohjoisen aksaskabat jätettiin väliin, mutta ulkomaille kuitenkin sujahdettiin salaa.

Retken ensimmäinen etappi oli Hattusaari, jossa edistettiin hieman kesämökin maalausurakkaa ja maalattiin samalla tikkaiden alla nukkuvaa kelpietä, nautittiin erinomaisesta grilliruuasta ja hyvistä unista aitassa. Toinen etappi oli Nunnanlahti, jossa suunniteltiin lisää reissua, syötiin lisää ja pakattiin mukaan evästä, tavattiin ihmisiä ja pelattiin petankkia Nuuskun serenadin säestyksellä.

Ja sitten päästiin reissuun! Kolmas etappi, Oulangan kansallispuisto kuhisi itikoita (olivat kuulemma tulleet edellisenä päivänä…) ja hiippailu karhunkierroksella ei ollut mitään nautintoa nähnytkään, vaan se oli etenemisen suorittamista verenhukkaan kuolemisen pelossa. Teltan pystytys oli yhtä helvettiä ja ihmiset sekä koirat peittyivät verenimijöihin hetkessä. Ennen nukahtamista totesimme, että "joo, lähdetään huomenna pohjoisempaan, sinne missä itikat eivät ole vielä heränneet". Sisun elämän ensimmäinen telttayö sujui hyvin, mitä nyt ensi alkuun makuupussissa olo oli tyhmää ja sieltä piti muutamaan otteeseen ryömiä pois nuuhkimaan jotain yöelukoita. Jossain vaiheessa yötä Nuuskunkin kirsu puhisi siihen malliin, että ohi taisi viilettää poro. Rapsu uinui kuin oravainen.

Aamulla itikoita uhmaten suuntasimme pienelle karhunkierrokselle. Välitön lähtö olisi tuntunut luovuttamiselta, joten ajateltiin, että mennään edes pieni kierros, koska sieltä pääsee tarvittaessa nopeasti pois. Kannatti uhmata kohtaloa, koska tuuli sen verran, että siivekkäät eivät lennelleet. Upeat maisemat, suloisia poroja ja elukat jaksoivat päiväretken hyvin.

Hurja koski.




Suolla oli kaikenmoisia lintuja pesimäpuuhissa.

Puuttomat tunturit mielessämme jatkoimme matkaa pohjoiseen Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Lämpötila laski nollaan, satoi ja tuuli. Pipokauppojen jälkeen päätimme majoittua hohdokkaaseen kelomökkiin, niin ei tarvitse seniorikoirien (tää on niin hyvä tekosyy omalle mukavuudenhalulle!) kylmässä teltassa hytistä. Erinomaisesti nukkuneina (ja saunoneina) lähdimme huiputtamaan Luostoa. Kerrassaan upeat maisemat, joiden karuutta kylmä tuulisuus puki. Paikoin maasto kohosi louhikkoisena, joten Nuusku matkasi sylikyydillä, jotta ei rasittaisi itseään liikaa. Omasta mielestään se olisi kyllä ollut louhikkokelpoinen, mutta sitä ei kuunneltu. Rapsu loikki rinnettä ylösalas nuoren koiran innolla, Sisu huiputti tunturin useampaan kertaan ja ilokseen löysi maastosta juustovoileivän.

Trio kelomökin lämmössä.

Sylikyydillä.

Eväshetki Luostolla.

Nuusku ja luostolainen tanskandyynikorva.

Seuraava kohde oli Urho Kekkosen kansallispuisto, jossa majoituimme jälleen mökissä pari yötä. Yllättäen hyisessä vesisateessa teltan pystytys ei houkuttanut. Se oli hyvä veto, koska säät suosivat päiväretkiä; kun naamaan paiskautuu vaakasuorassa räntää ja lunta, haluaa mennä iltaisin saunaan. Huiputimme Kiilopään ja seikkailimme Luulammen kierroksen. Säävaihtelu oli hämmentävää; yhdessä hetkessä aurinko paistoi, toisessa pyrytti lunta, kolmannessa tuuli niin, että poskia koristi paleltumavammat. Maisemat huikaisivat ja seurana pyörähti riekko.

Väsyneet reippailijat Kiilopäällä räntäsadetta paossa.




Meijän retkikunnan kivikasa.

Tunturista löytyi Rapsulle piehtarointilunta.

Matkalla Luulammelle.




Lumen paksuuden vertailukohtana istuva kelpie.

Matkalla Norjaan kävimme kurkkaamassa tulevaisuuden vaelluskohdetta, Kevon reittiä. Ihan huikea! Tällä kerralla reittiä ei sisällytetty ohjelmistoon maistiaisia lukuunottamatta, koska se on maastollisesti turhan rankka Nuuskulle eikä rotkolaaksoon tuohon aikaan vielä saanut edes mennä. Kevyet maistiaiset käytiin kuitenkin tepastelemassa ja saamassa vahvistus sille, että tänne tullaan vielä useamman yön vaellukselle.



Norjan visiitti ei ollut pitkä, mutta onneksi se ei päätynyt autovarkauteen vaikka kovasti autoa koetimmekin norjalaisille tyrkyttää. Kannattaa lukita auton ovet, mutta jättää yksi sivuovi auki ja lähteä reippailemaan!

Yksi reissun mukavimmista yllätyksistä oli Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Vaikka kiipeilyä edeltänyt yö oli vähäuninen, kiitos telttaan jokea pitkin raikuneen keskeytymättömän koiran räkytyksen, jaksoi maisemista, kurjenkanervista ja poroista nautiskella. Tapasimme myös ehta-aidon poroukkelin, joka työporokoiran omistajana osoitti kiinnostusta kolmikkoon ja niiden käyttötarkoituksiin.

Puut kylpivät naavassa.

Lakat kukassaan.



Laskeuduimme alas kohti Oulua ja viimeinen yö hujahti Aavasaksan maisemissa missä aamulla sai harmitella sitä, että auton lumiharja tuli jätettyä KESÄretkeltä kotiin. Yöllä auto oli peittynyt kymmensenttisen nietoksen alle. Onneksi lumet eivät jääneet tielle vaan pääsimme turvallisesti perille Ouluun. Kolmikko oli mielissään mummon tavatessaan ja Sisu oli kuulemma asettunut rennosti taloksi kaksijalkaisten painellessa kylille kauppoihin. Seuraavana Oulun päivänä Sisu pääsi treffaamaan Tarmo-veljeään ja reippailemaan Tarmon kanssa lähisaarilla. Kotimatka sujui myrskynsilmässä ja rattiin nukahtamattomuudesta piti huolen niin ukkosmyrskyt kuin raekuurotkin.

Mukava reissu ja hienot retkikoirat!