Oih ja voih. Rähmä ja räkä. Kehveli sentään. Kovin korkeat eivät ole tunnelmat illan vepellyksen jälkeen. Tai no, tunnelma sinänsä on hyvä, mutta luottamus osaamiseen katosi. Lähdettiin ihan keskenämme ottamaan Höytiäiselle hieman tuntumaa pelastuspuuhiin, koska koeviikonloppu häämöttää eikä oikeita kimppatreenejä ole tarjolla ennen sitä. Yritettiin avoimen luokan liikkeitä, sillä niitä meitä kehoitettiin tekemään, jos vaikka lauantaina ykkönen napsahtaisi, niin ei ihan kuutamolla oltaisi sunnuntaina avoimessa. Noh, ei kyllä kovin luottavainen olo tullut, ei edes semmoinen, että mitään ykkösiä kannattaa alokkaasta odotella. Ihme räpeltämistä.
Alkuun Nupa teki vientejä maalla erilaisilla esineillä ja kaikki meni hyvin. Siirryttiin siis veteen. Tosin kun huomasimme, että toisessa kumiveneessä (huonommassa, johon raskii ottaa kynsikkään olion) ei oikein ilma pysy, niin treenattiinkin viennin sijaan ensin ne liikkeet, joissa koira on veneessä, jotta ei viimeisetkin ilmat kyseisestä paatista hupene ennen kuin niihin liikkeisiin päästään. Lähdimme siis Nuuskun kanssa seilaamaan jumalattomassa sateessa, tuulessa ja aallokossa lörtsöllä lasten paatilla, josta tuntui vajuvan ilmat vauhdilla ja kyytiin kertyvän vettä vähintäänkin samalla vauhdilla. Aika itsetuhoista puuhaa eikä sitä suinkaan helpottanut Nuuskun yritykset pelastaa airot samalla kun soudin niillä.
Päästymämme johonkin asti rannasta esittelin Nuuskulle veneessä kiinni olevan köyden, heitin sen veteen ja käskin Nuuskun hypätä veteen toiveena, että se nappaisi köyden suuhunsa ja hinaisi minut rantaan. Nuusku kuitenkin kuvitteli, että minä vahingossa tiputin köyden veneestä ja koetti avuliaana tyttönä kalastella sen vedestä takaisin veneeseen. Komiinen elukka roikkui takajaloilla kiinni pitäen laidan yli ja kauhoi köyttä ulottuvilleen. Ei siis auttanut muu kuin pyylätä kaveri yli laidan ja sukelluksista pintaan noustuaan Nupa tajusi heti jutun juonen, otti köyden suuhunsa ja kiskoi paatin rannalle. Toistohan siihen piti koettaa saada, jospa menisi paremmin. No ei mennyt, sama kuvio, joskin veto vaiheessa köysi irtosi veneestä ja sain soutaa rantaan ihan itse.
Nooh, sitten koetimme kahden veneen kuviota eli soutelimme Nupan kanssa kauas rannasta ja avustaja hillui toisella veneellä, sillä paremmalla jossa pysyi ilmakin, meidän ja rannan välissä. Lähetin Nuuskun kohti venettä ja Nuusku ui venettä kohti, mutta kääntyi välillä katsomaan, että mihin minä jäin. Nuuskun päästyä veneen tuntumaan lensi sieltä köysi veteen, jonka Nuusku heti halusi poimia ja lähti uimaan kohti rantaa venettä vetäen. Koska rannassa ei ollut mitään kiintopistettä mitä kohti Nupa olisi voinut uida, antoi se aaltojen kuljetella aikalailla eikä kyllä olisi osunut lähimaillekaan maalitolppia, jos semmoiset olisi ollut. Toistoa ei voitu ottaa, koska koiravene ei pysynyt enää pinnalla.
Tyhjennettyäni vedet kumppareista, tiristettyäni sukat kuiviksi ja todettuani, että olen kainaloita myöten vetinen, siirryimme vientiin. Oman esineen vienti on Nuuskusta kivaa, joten se meni vauhdilla. Damin vieminen on Nuuskusta kummallista, joten sitä Nuusku ei vienyt mihinkään vaan istui rannalla itseensä tyytyväisenä, koska hän oli saanut hienon damin minulle tuotavaksi. Niin, Nuuskun mielestä damia nyt ei vaan viedä vaan se tuodaan. Joten se siitä sitten, asiaa ei auttanut vaikka veneessä odotti nakkipaketti. Köyden, jossa oli poiju kiinni, Nuusku vei reippaasti.
Rapsun kanssa oli tarkoitus ottaa helppo veneennouto. Lähetettyäni Rapsun veneelle se kurvasikin rantaa pitkin horisonttiin kohti lelulaatikkoa ja herkkurasiaa. Rapsutin ajatteli hieman oikaista ja siirtyä suoraan palkkaan. Sama toistui, joten Rapsu sai lentävän lähdön järveen. Vene palautui hyvin, mutta koska aallokko oli hurja ja parempikin paatti vettä puolillaan, avustajalta loppui turnauskestävyys, joten toistojen sijaan Rapsutin sai tyytyä pelkkiin noutoihin vedestä. Tämä ei suinkaan Haperoa harmittanut sillä niistähän se tykkää :)
Mutta niin. Ei tullut Nuuskun kanssa semmoinen olo, että homma on hallinnassa. Pitää pohdiskella koettaisiko sitä hukuttaa itsensä vielä huomenna vai jättäisikö hautumaan ja lähtisi kokeeseen kuvitellen, että kyllähän se siellä osaa kerran se ei kotona osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti