Tänään nautiskelimme vuoden ensimmäisistä oikeista vepetreeneistä. Kuivaharjoittelukertojahan on ollut muutama, mutta nyt päästiin vallan veden ääreen. Otin päivän teemaksi viennin.
Ekalla kierroksella otettiin Nuuskun kanssa vientiä omalla esineellä. Alun kaahotuksen jälkeen se meni oikein loistokkaasti, joskin Nuuskun ote oli melkoisen tiukka eikä se antanut roipetta avustajalle ilman "kiitosta". Tosin jos olisin ollut älykäs, olisin tehnyt siten miten kuivatreeneissä treenattiin eli huutanut itse "irti" (= Nuuskun kielellä "tule syömään"), mutta kukapa sitä heti osaisi oppimaansa siirtää käytäntöön. Palkkaus tuli avoimen luokan tyyliin rannalta; Nupatsun kääntyessä heitin sille lelun rantaveteen, muutoin Nuusku olisi jäänyt uiskentelemaan paatin ympärille.
Rapsun kanssa tehtiin aluksi vientiä ihan lyhyellä matkalla, jotta saataisiin onnistunutta suoritusta. Jouduin ensin kahlaamaan Rapsun kanssa enemmän, sitten vähemmän ja sitten en ollenkaan. Sain ohjeistuksesti lähettää Rapsun kauempaa rannasta, jolloin voin aluksi tukea sitä liikkumalla mukana ilman että minun tarvitsee mennä veteen ja se toimi tosi hyvin. Harmillisesti vaan onnistunutta toistoa hakiessamme rantahiekasta alkoi nousta ampiaisia ja Rapsun treenit olivatkin sitten siinä. Se meni ihan lukkoon, tuijotteli vaan ahteriaan ja odotti pistoa eikä pystynyt työskentelemään. Heitin Rapsulle lelun veteen ja sen se sentään pystyi hakemaan, joten tauolle päästiin kohtuullisen vapautuneessa tunnelmassa.
Toisella kierroksella koetettiin Nuuskun kanssa vieraan esineen vientiä, koska avoimessahan semmoinen tulee vastaan. Otettiin damilla ja kuvittelin, että se ei ole kummoinen homma. Mutta olipahan tuo. Nuusku oli ihan että täh? Miksi dami, joka aina tähän mennessä on pitänyt tuoda pitäisikin nyt viedä?! Olenhan minä aina tiennyt, että ainoat sanat mitkä Nuusku oikeasti ymmärtää ovat "herkku" ja "ruoka", mutta silti ehdin yllättymään siitä, että ei se oikeasti "vie" sanasta tajua mitään vaikka oman vientiesineensä aina viekin moitteettomasti. Luulin ensin, että se yrittää vetää minua höplästä, mutta jouduin sitten myöntämään, että reppana nyt ei vaan osaa. Nooh, lahjontahan auttaa aina kaikkeen, joten palkka veneeseen eikä rannalle, niin johan alkoi pelittämään.
Rapsun kanssa toisella kierroksella siirrettiin hieman lähetyskohtaa, jotta ampparit eivät muistuisi mieleen. Saatiinkin rapsuksi hyvä vienti, pystyin jäämään rannalle eikä edes varpaat kastunut. Sen jälkeen otettiin vauhdikas veneestä hyppy, jotta mieli jäisi oikein hilpeäksi.
Oikein kivaa oli vepeltää, mutta hiukkasen alkoi pelottamaan loppukuun koe. Nuuskutin kävi semmoisilla kierroksilla, että aivot eivät olleet mukana lainkaan, mutta toisaalta, jospa se ehtisi tasoittua, kun saadaan taas treeniä alle. Tai sitten ei. Mutta väliäkös hällä, onhan tuota kesää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti