Päivän kisasaldona 10 ja hylky. Nuusku kulki molemmat radat kuin ajatus, mutta valitettavasti minulla oli ajatus välillä kateissa. Pulkkisen radat olivat haastavat vaikeine estekulmineen ja houkuttimineen. Nuusku meni ensimmäisen radan upeasti, mutta valitettavasti minä tunaroin kolmanneksi viimeisellä esteellä. Jossain mielenhäiriössä vetäisin Nuuskun pois keinulta, joten virhepisteitä napsahti. Toisella radalla Nuusku eteni aivan mahtavasti kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, mutta sitten olin käännön kanssa myöhässä ja Nuusku leiskautti ylimääräisen hypyn. Yritin kyllä epätoivoisesti kääntää irtoavaa koiraa ulisemalla kurkkuni kipeäksi, mutta eipä ollut tehoja. Ehkä se puuttuva SM-kisoihin oikeuttava nolla voisi tulla, jos kisaradoilta poistettaisiin kolmanneksi viimeinen este tai minä oppisin ohjaamaan vauhdin hurmasta nauttivaa koiraa. Tuo esteen poisto kuulostaisi helpommalta :)
Viikkoon ei ole sisältynyt erityisempää tai ihmeellistä. Rapsu pääsi tosin uhoamaan karvalehmille maalla piipahtaessamme. Muuten ollaan oltu hissukseen, nuuskuteltu keväisen metsän hajuja ja tavattu suloisia koiranpentuja.
lauantai 26. huhtikuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Rapsu juoksee
Alkoivathan ne vihdoinkin! Rapsun toisia juoksuja odolteltiin tovi jos toinenkin, sillä edellisistä juoksuista oli aikaa jo 16 kuukautta. Lopultakin tällä viikolla juoksut alkoivat. Ajoitus on kyllä sinänsä surkea, koska nyt jää kisadebyytti ensi lauantaina tekemättä ja osallistuminen toukokuisiin Lieksan kisoihinkin on siinä ja siinä. Mutta toisaalta, eiköhän nuita kisoja ole tulossa ihan tarpeeksi jatkossakin :)
Rapsu on ollut yllättävän lauhkea vaikka hänellä juoksuaika onkin. Ensimmäisten juoksujensa aikaan neiti oli ärhäkkyyden perikuva, mutta nyt tuo on ihan lammas. Ei taida tällä kertaa hormonit heilahdella niin rajusti kuin ensimmäisellä. Vaikuttaa hyvältä, sillä viikon päästä Nuusku ja Rapsu pääsevät lomalle maaseudun rauhaan omistajien lähtiessä viikoksi Prahaan moikkaamaan hamstereita ja on huomattavasti mukavampi jättää Rapsu hoitoon omana itsenänsä kuin että hän muistuttaisi talviunilta herätettyä karhua.
Kuluneen viikon kohokohtana on ollut Nuuskun mielestä auton renkaiden vaihto. Nuusku rakastaa "miesten hommia" ja kokee olevansa suurena apuna kaikenlaisissa työkaluja vaativissa puuhasteluissa. Erityisesti renkaiden ilmanpaineen mittaaminen oli huikeaa. Rapsun viikolle erityistä iloa toivat vanhojen ystävien yllättävät tapaamiset. Törmäsimme yllättäen Rapsun entisiin melkein naapureihin Äijään, Tytyyn sekä Patuun ja oli hauskaa. Tosin Rapsusta oli ehkä hieman yllättävää huomata Äijän ja Patun aikamoinen muodonmuutos pienistä sylikokoisista ajokoiranpennuista isoiksi köriläiksi.
Ai niin, meinasin unohtaa, että luultavasti molemmat nauttivat erityisen suuresti eilisestä salaisesta ja luvattomasta lohisopan syönnistä. Onnistuivat mokomat syömään sopantähteet, jotka oli tarkoitettu ihan muille eläimille kuin tollereille syötäväksi.
Rapsu on ollut yllättävän lauhkea vaikka hänellä juoksuaika onkin. Ensimmäisten juoksujensa aikaan neiti oli ärhäkkyyden perikuva, mutta nyt tuo on ihan lammas. Ei taida tällä kertaa hormonit heilahdella niin rajusti kuin ensimmäisellä. Vaikuttaa hyvältä, sillä viikon päästä Nuusku ja Rapsu pääsevät lomalle maaseudun rauhaan omistajien lähtiessä viikoksi Prahaan moikkaamaan hamstereita ja on huomattavasti mukavampi jättää Rapsu hoitoon omana itsenänsä kuin että hän muistuttaisi talviunilta herätettyä karhua.
Kuluneen viikon kohokohtana on ollut Nuuskun mielestä auton renkaiden vaihto. Nuusku rakastaa "miesten hommia" ja kokee olevansa suurena apuna kaikenlaisissa työkaluja vaativissa puuhasteluissa. Erityisesti renkaiden ilmanpaineen mittaaminen oli huikeaa. Rapsun viikolle erityistä iloa toivat vanhojen ystävien yllättävät tapaamiset. Törmäsimme yllättäen Rapsun entisiin melkein naapureihin Äijään, Tytyyn sekä Patuun ja oli hauskaa. Tosin Rapsusta oli ehkä hieman yllättävää huomata Äijän ja Patun aikamoinen muodonmuutos pienistä sylikokoisista ajokoiranpennuista isoiksi köriläiksi.
Ai niin, meinasin unohtaa, että luultavasti molemmat nauttivat erityisen suuresti eilisestä salaisesta ja luvattomasta lohisopan syönnistä. Onnistuivat mokomat syömään sopantähteet, jotka oli tarkoitettu ihan muille eläimille kuin tollereille syötäväksi.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Karvanlähtöä ja kavereita
Viime aikoina Nuusku ja Rapsu ovat keskittyneet karvojen tiputtamiseen. Karstailin tänään Rapsulta pari maitotölkillistä housukarvoja, käsittämätöntä miten paljon sitä karvaa riittää vaikka on jo viikkotolkulla irronnut. Kovin on kaljut lookit molemmilla, joten voi olla, että Joensuun näyttelyissä Rapsu on tosi hehkeä nahkatolleri :)
Tänään kävimme pitkästä aikaa Puntin kanssa lenkkeilemässä Jaamankankaalla. Huomasi, että yhteisistä leikeistä oli aikaa, sillä into oli valtava. Nuuskukin kirmaili pitkin hankia ja Puntti roikkui Rapsun korvissa minkä kerkesi. Koitettiin Hannelen kanssa kartottaa samalla uusia jälkimaastoja, jos kohta loputkin lumet sulaisivat ja pääsisi mejäilyn pariin. Kävimme viikolla myös pitkospuuseikkailulla Nipen kanssa. Kolmikko kahlaili hyisessä vedessä ja tutkaili pupujen jälkiä rantapusikoissa.
Agilityn saralta sen verran uutta, että Rapsun tilapäinen keinukammo on historiaa, kiitos tennispallon keksijälle :) Rapsulle on ihan sama mitä joutuu tekemään, jos palkaksi saa lentävä pallon, joten keinu menee taas reippaasti. Tätä rohkaistuneena ilmoitin Rapsun ensimmäisiin virallisiiin agilitykilpailuihin. HUI! Jännittävät hetket koittavat Joan kisoissa . Alkuperäisen suunnitelman mukaan kisakirja oli tarkoitus korkata vasta Lieksan kisoissa, mutta enhän minä jaksa odottaa sinne asti ... :) Tulin siihen tulokseen, että omilla tutuilla esteillä on helpompi aloittaa. Suuria tulostavoitteita Rapsun kanssa ei ole vaan avoimin mielin katsomme mitä tuleman pitää. Nuuskulle on toivomuksena esitetty viimeisen SM-kisoihin oikeuttavan nollan hankkiminen. Saa nähdä miten käy :)
Tänään kävimme pitkästä aikaa Puntin kanssa lenkkeilemässä Jaamankankaalla. Huomasi, että yhteisistä leikeistä oli aikaa, sillä into oli valtava. Nuuskukin kirmaili pitkin hankia ja Puntti roikkui Rapsun korvissa minkä kerkesi. Koitettiin Hannelen kanssa kartottaa samalla uusia jälkimaastoja, jos kohta loputkin lumet sulaisivat ja pääsisi mejäilyn pariin. Kävimme viikolla myös pitkospuuseikkailulla Nipen kanssa. Kolmikko kahlaili hyisessä vedessä ja tutkaili pupujen jälkiä rantapusikoissa.
Agilityn saralta sen verran uutta, että Rapsun tilapäinen keinukammo on historiaa, kiitos tennispallon keksijälle :) Rapsulle on ihan sama mitä joutuu tekemään, jos palkaksi saa lentävä pallon, joten keinu menee taas reippaasti. Tätä rohkaistuneena ilmoitin Rapsun ensimmäisiin virallisiiin agilitykilpailuihin. HUI! Jännittävät hetket koittavat Joan kisoissa . Alkuperäisen suunnitelman mukaan kisakirja oli tarkoitus korkata vasta Lieksan kisoissa, mutta enhän minä jaksa odottaa sinne asti ... :) Tulin siihen tulokseen, että omilla tutuilla esteillä on helpompi aloittaa. Suuria tulostavoitteita Rapsun kanssa ei ole vaan avoimin mielin katsomme mitä tuleman pitää. Nuuskulle on toivomuksena esitetty viimeisen SM-kisoihin oikeuttavan nollan hankkiminen. Saa nähdä miten käy :)
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Varkaudessa hylkyilemässä
Jos Nuuskulta kysytään, päivän kisaradat olivat tosi hauskat ja menivät nappiin :) Minulla on hieman erilainen näkemys, hauskat ne olivat, mutta paremminkin olisi voinut mennä.
Ensimmäisellä radalla Nuusku paineli hurmoksessa lujaa eteenpäin. Radalla oli haasteita, joihin emme kaatuneet, mutta sitten ilmeni taas näitä Heidin alkeellisia mokia eli juoksemisen sijaan hän jää radalle töröttämään ja ihailemaan Nuuskun putkeen sujahdusta, joten jatkossa ohjaus on myöhässä ja joudun seuraavassa vaikeassa tilanteessa tekemään paniikkiratkaisun Nuuskun hypylle kääntämiseksi. Nuusku yrittää parhaansa mukaan korjata aiheuttamaani tilannetta, mutta jos kulma on sellainen, että siitä ei hypyn yli taivu niin sitten siitä ei taivu vaan silloin rojahtaa mahalleen riman päälle. Vauhtia se ei kuitenkaan hidastanut ja laukkasimme tyylikkäästi maaliin kera ensimmäisen rimanpudostusvitosen.
Toinen rata oli sitten jotain ihan käsittämätöntä. Tiesin jo radalle mennessä, että tuo ei ole meidän rata, mutta en osannut aavistaa, että Nuuskulla oli noin vahva näkemys radan muokkaamisesta meille sopivammaksi. Nuusku tempaisi suurella innolla radalle parit lisäesteet mukaan ja hauskuutti sekä itseään että yleisöä. Ja itseasiassa myös minua, koska nykyinen Nuuskusta radalla paistava ilo ja riemu on sellaista, että hyvältä tuntuu.
Pitää nyt koettaa kehitellä toimivaa ohjausta tilanteisiin, joista voisin selvitä ottamalla Nuuskun tiukasti käpälään, mutta silloin menettäisin vauhdin ja Nuuskun hulvattoman hymyn. Joten sen sijaan, että muuttaisin Nuuskun kiitettävästi irtoavaa pyyhällystä takaisin varmaan hissutteluun, koetan nyt sitten kehittyä ohjaamaan moista vauhtihirmua. Mieluummin lujaa ja illoisesti kuin varmasti hiippaillen. Toivottavasti joskus mennään lujaa, iloisesti ja varmasti :)
Ensimmäisellä radalla Nuusku paineli hurmoksessa lujaa eteenpäin. Radalla oli haasteita, joihin emme kaatuneet, mutta sitten ilmeni taas näitä Heidin alkeellisia mokia eli juoksemisen sijaan hän jää radalle töröttämään ja ihailemaan Nuuskun putkeen sujahdusta, joten jatkossa ohjaus on myöhässä ja joudun seuraavassa vaikeassa tilanteessa tekemään paniikkiratkaisun Nuuskun hypylle kääntämiseksi. Nuusku yrittää parhaansa mukaan korjata aiheuttamaani tilannetta, mutta jos kulma on sellainen, että siitä ei hypyn yli taivu niin sitten siitä ei taivu vaan silloin rojahtaa mahalleen riman päälle. Vauhtia se ei kuitenkaan hidastanut ja laukkasimme tyylikkäästi maaliin kera ensimmäisen rimanpudostusvitosen.
Toinen rata oli sitten jotain ihan käsittämätöntä. Tiesin jo radalle mennessä, että tuo ei ole meidän rata, mutta en osannut aavistaa, että Nuuskulla oli noin vahva näkemys radan muokkaamisesta meille sopivammaksi. Nuusku tempaisi suurella innolla radalle parit lisäesteet mukaan ja hauskuutti sekä itseään että yleisöä. Ja itseasiassa myös minua, koska nykyinen Nuuskusta radalla paistava ilo ja riemu on sellaista, että hyvältä tuntuu.
Pitää nyt koettaa kehitellä toimivaa ohjausta tilanteisiin, joista voisin selvitä ottamalla Nuuskun tiukasti käpälään, mutta silloin menettäisin vauhdin ja Nuuskun hulvattoman hymyn. Joten sen sijaan, että muuttaisin Nuuskun kiitettävästi irtoavaa pyyhällystä takaisin varmaan hissutteluun, koetan nyt sitten kehittyä ohjaamaan moista vauhtihirmua. Mieluummin lujaa ja illoisesti kuin varmasti hiippaillen. Toivottavasti joskus mennään lujaa, iloisesti ja varmasti :)
perjantai 4. huhtikuuta 2008
Elämää Uunon jälkeen
Iloinen hännänheiluttaja matkasi tänään takaisin Rekivaaraan ja täällä tuntuu hyvin hiljaiselta Uunon lähdön jälkeen. Vaikka Uuno ei tosiaan ole mikään äänekäs kaveri, ennemminkin hipihiljainen hymypoika, on silti tyhjän oloista. Kun on kaksi tassuparia vähemmän sipsuttelemassa ympäriinsä, niin kyllä sen huomaa.
Nuusku ja Rapsu vetäytyivät Uunon lähdettyä syville päiväunille. Vaikka porukka osasi rauhoittua ja koisia kimpassakin, näyttää Uunon vierailu vaatineen normaalia elämää enemmän mehuja. Hauska oli havaita Uunon virkistävä vaikutus tytöissä, aamulenkeillä kirmattiin ihan eri tahtiin Uunon kera kuin kahdestaan. Nuuskukin intoutui viilettämään pitkin rinteitä ja hankia nuorison lailla. Huvittavaa oli myös huomata Nuuskussa ja Rapsussa pienoista kateutta Uunon päästessä kainaloon. Tytöt seisoivat tarkkana vieressä odottamassa Uunon rapsuttelun loppumista ja änkesivät heti sen jälkeen kimpassa syliin. Luulivatkohan reppanat Uunon tulleen valtaamaan lelukopan lisäksi emännän ja isännän. Mukava oli kokea elelyä kolmen koiran kanssa, kiitos Pialle siitä :)
Saa nähdä miten terhakka olo Nuuskulla on huomisissa kisoissa, minulla ainakin on sellainen fiilis, että voisin jäädä kotiin nukkumaan :) Muutama Uunon kuva lisätty galleriaan.
Nuusku ja Rapsu vetäytyivät Uunon lähdettyä syville päiväunille. Vaikka porukka osasi rauhoittua ja koisia kimpassakin, näyttää Uunon vierailu vaatineen normaalia elämää enemmän mehuja. Hauska oli havaita Uunon virkistävä vaikutus tytöissä, aamulenkeillä kirmattiin ihan eri tahtiin Uunon kera kuin kahdestaan. Nuuskukin intoutui viilettämään pitkin rinteitä ja hankia nuorison lailla. Huvittavaa oli myös huomata Nuuskussa ja Rapsussa pienoista kateutta Uunon päästessä kainaloon. Tytöt seisoivat tarkkana vieressä odottamassa Uunon rapsuttelun loppumista ja änkesivät heti sen jälkeen kimpassa syliin. Luulivatkohan reppanat Uunon tulleen valtaamaan lelukopan lisäksi emännän ja isännän. Mukava oli kokea elelyä kolmen koiran kanssa, kiitos Pialle siitä :)
Saa nähdä miten terhakka olo Nuuskulla on huomisissa kisoissa, minulla ainakin on sellainen fiilis, että voisin jäädä kotiin nukkumaan :) Muutama Uunon kuva lisätty galleriaan.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Uunon paluu, osa I
Komea kanadalainen saapui luoksemme eilen illalla. Rapsu oli hieman hämmästynyt, kun palasimme illalla treeneistä ja kotona odotteli Uuno. Molemmat tytöt ovat ottaneet Uunon vastaan hyvin ja Uunon rennosta olemuksesta huomaa, että paikka tuntuu tutulta, täällä on oltu ennenkin :) Nuusku ei ole näyttänyt sisällä yhtä hapanta kuonoa kuin Uunon viime vierailulla vaan on sallinut Uunon tulla viereensä oleilemaan.
Sisällä ollessamme Uuno on ahkeroinut Nuuskun ja Rapsun lelujen parissa sekä antautunut päivänokosille. Puruluiden päälle Uuno ei näytä perustavan vaan leikkii mieluummin sukilla ja tämä järjestely sopii ahneille talon karvakorville mainiosti. Nuusku ja Rapsu popsivat mieluusti ylimääräiset snacksit.
Ulkona olemme käyneet tutustumassa kanavanrannan peltoihin ja metsikköön. Aamulenkillä Uunolta meni tosin oravajahti ohi kuonon sillä Uunon mielenkiinto oli lumikinoksista löytyvissä merkkauksissa. Onneksi Nuusku ja Rapsu pitivät yllä tollerien metsästäjän mainetta. Iltapäivällä Nipe tuli hakemaan kolmikon ulkoilemaan ja kävimme Uunon viime viisitin tapaan leikkimässä lammashaassa. Ulkoilusta löytyy muutamia kuvia galleriasta.
Sisällä ollessamme Uuno on ahkeroinut Nuuskun ja Rapsun lelujen parissa sekä antautunut päivänokosille. Puruluiden päälle Uuno ei näytä perustavan vaan leikkii mieluummin sukilla ja tämä järjestely sopii ahneille talon karvakorville mainiosti. Nuusku ja Rapsu popsivat mieluusti ylimääräiset snacksit.
Ulkona olemme käyneet tutustumassa kanavanrannan peltoihin ja metsikköön. Aamulenkillä Uunolta meni tosin oravajahti ohi kuonon sillä Uunon mielenkiinto oli lumikinoksista löytyvissä merkkauksissa. Onneksi Nuusku ja Rapsu pitivät yllä tollerien metsästäjän mainetta. Iltapäivällä Nipe tuli hakemaan kolmikon ulkoilemaan ja kävimme Uunon viime viisitin tapaan leikkimässä lammashaassa. Ulkoilusta löytyy muutamia kuvia galleriasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)