torstai 30. huhtikuuta 2015

Salajuhlat kuusen alla

Aamukävelyllä lumettomassa maailmassa.

Viime viikolla tapahtui vaikka mitä kivaa! Tiistain aksat olivat lystikkäät ja pikkuruskea oli intopinkeänä. Haasteellista oli keppien (4) aloituksessa sekä vauhti että kulma ja toisella kerralla (16) lopetus seinän läheisyyteen. Muuten pieni murmeli veti taidokkaasti tukka tanassa ja saatiin nauttia vauhdin hurmasta.

©NiinaMononen

Torstai-iltana käytiin maastoretken tuoksinassa tempaisemassa ihan pienen pienet omat pikkuaksat, noin viiden minuutin sessio keppikulmia, jotka jäivät tiistailta kismittämään. Hyvin haki ja taipui mitä ihmeellisimmistä lähetyksistä, joten nämä nyt vaan vaativat treeniä osana rataa. Vauhdin noustessa sekä ohjaajan että koiran aivot lentää narikkaan, joten radalla keppikulmat ovat hankalampia kuin niitä asiakseen treenatessa.

Perjantaina koetti perusarjesta poikkeavaa myös seniorijaostolle, kun matkattiin naisissa Liperiin. Samoiltiin hyvässä seurassa sammalmetsän (ja lehmänkakan) tuoksuja nuuskutellen pari tuntia. Sisu iloitsi nuoresta ja nuorekkaasta paimenkoiralaumasta tollereiden nautiskellessa springeriseurasta. Vaikka seniorijaosto ei kimppalenkeillä rieku ja riehaannu, niin silti niistä huomaa, että ne tykkäävät välillä lenkkeillä kunnon jengillä. Kaikilla oli hauskaa paitsi minulla lenkin alussa, jossa ensin katosi Nuuskutin autiotalon taakse evästelemään jollain ruholla ja sen jälkeen piti etsiskellä Rapsutinta, joka oli sillä aikaa löytänyt kuusen alta kalanperkuut ja kompostijätteet! Pikkukelpi osasi ainoana kolmikosta käyttäytyä vierailulla vähemmän nolosti.

Viikonloppu olikin pelkkää riemua ja riehakkuutta pullollaan, koska Tampesterin suunnalta saapui vanhoja kavereita ja sukulaisia kulmille, joten piisasi treffejä ja treenejä. Nuusku ja Rapsu pääsivät vaihtamaan kuulumisia Ellan kanssa ja Sisu sai palautella mieleen pentuajan Iita-kaveriaan. Tollerikaksikon hännät heiluivat hilpeinä, erityisesti Rapsu iloitsi Ellan kanssa rinnakkain jolkotuksesta pitkästä aikaa. Taisi vetää vertoja jopa lumessa piehtaroimiselle! Kaiken kukkuraksi Sisu näki pitkästä aikaa Hinku-äitin laumoineen. Voi pienen kelpin sydämen sykettä, hyvä, että turkin alla pysyi! Ja olipahan itsekin mukava nähdä tuttuja ihmisiä koirineen ja vaihtaa kuulumisia. Kaisan napsimia kuvia viikonlopulta löytyy täältä.

Osallistuttiin luonnollisesti myös Katjan koulutukseen ja kauheen kivaa oli! Sisu kulki tiukasti ja antoi kaikkensa. Vähän kelpiä korpesi jäädä istumaan puomin viereen ja muutaman kerran sain kuulla painavan sanan ohjaustaidoistani, mutta pääosin yhteistyö oli hyvin nautinnollista. On sen kanssa vaan niin kiva tehdä! Kotiläksyksi tuli rytmitys (yllätys!!) kovasta vauhdista kääntävään ohjaukseen ja vippaus.

Tämä viikko on metsälenkkeilty, palauduttu viime viikon aktiviteeteista ja latauduttu loppuviikkoon. Kuka arvaa mitä hauskuutta on tiedossa vappuna? No kisat! Ja toiset kisat!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Lauantai-illan lieskat

Mitäpä sitä ihminen muuta lauantai-iltana tekisi kuin hurauttaisi parhaassa seurassa hallille reenaamaan keppikulmia. Koska en osaa harjoitella keppikulmia pelkillä kepeillä, kyhättiin eteen jokunen este, joilta keppilöille pääsi sujahtamaan eri kulmista. Kerrassaan mainiota työtä pikkukelpiltä! Suljetut kulmat olivat kakunpalaa ja Sisu haki niihin ihan itse, virheettä ja hurjassa vauhdissa. Minun käpälät ja silmämunat pysyivät aisoissa, osasin keskittyä siihen, että "antaa sen hakea, elä mene sähläämään".


Ysikympin avokulma oli hitusen haasteellinen, varsinkin, kun menin koiran linjalle seisomaan tai vaihtoehtoisesti käänsin kroppani jonnekin viidenteen väliin ennen kuin Sisu ehti aloitusta lukita… Ninka mukavasti ohjeisti minut järkevään toimintaan ja nyt, kolmennen koiran kohdalla (!!!), osasin yllätyksekseni liikkua oikein, jotta hauvelini pystyi aloittamaan hankalan avokulman. En sabotoinut vaan tuin! Aivan huikean hienoja toistoja saatiin.

Toiseen settiin en enää kepukoita halunnut ottaa, kun eka setti oli niin mainiota eikä siitä jäänyt mitään hiottavaa. Sen sijaan tehtiin puomille muutama asennetoisto siten, että kehun lisäksi pallopalkan sai vasta toisesta puomista (14). Hauska oli huomata, että pikkukoira tarjoasi vielä enemmän kiukkua suoritukseen, kun sosiaalista palkkaa isompaa ei tullutkaan.


Onhan Sisulle "palkattomia" puomeja tehty ennenkin, mutta siitä huolimatta olen havainnut, että kisoissa Sisu on toistuvasti tehnyt ekalla aksaradalla hienon puomin, mutta toisella vähemmän tulisen (ei kuitenkaan mitään matkalaukkua, mutta itse huomaan, että parempaankin olisi pystynyt), joten pitää nyt treenata sillä enemmän ja eri tavoin tuommoisia "ekasta suorituksesta ei tule kuin lämmintä kättä"-puomeja, että luotto omaan osaamiseen säilyisi toistoissa myös kisoissa. Nyt ei ollut minkäänlaista asenteen laskua, päinvastoin!

Tänä aamuna maa oli jälleen valkoinen ja erityisesti Rapsu oli siitä ikionnellinen. Pikkupakkanen takasi sen, että metsän lumiplänteillä oli hyvä luisto, joten piehtarointeihin sai kivaa liukua. Luonto oli niin kaunis ja ihan harmitti, kun ei ollut kameraa mukana, jolla olisin voinut ikuistaa lammikon yli lumen peittämia pitkospuita jonossa tepastelevan kolmikon. Näytti kerrassaan hyvältä!

Nuusku on päässyt vähän lihomaan, joten vinkkejä kevyestä, mutta mahan täyttävästä ravinnosta otetaan vastaan! Nykyistä annoskokoa ei voi enää pienentää, koska Nupa on muutaman kerran tyhjentänyt Sisunkin ruokakupin, kun omasta mielestään on niin nälissään. Kilttinä laumanjäsenenä Sisu väistää, kun valtiatar ryysii kupille, vaikka oman kupin puolustaminen olisikin sallittua.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Elastisen kanssa superlatiiveja elämään

Pyhitettiin viime sunnuntaiaamupäivä Mustosen Saijan koulutukselle. Aivan huikeat treenit!

©SaijaMustonen

Alussa Sisun lähetys takaakiertoon (2) oli lastenleikkiä ja saksalainen (3) onnistui, joskin olin aavistuksen myöhässä, mutta en niin pahasti, että Sisulla olisi palanut päreet. Sisun A-este oli makea, niin hurjan hieno, että koutsikin totesi, että eipä ole parempaa A:n suoritusta nähnyt. Lupukka veti myös ihan törkeän hienot kepit! Jumankauta missä vauhdissa se niihin taipuu. Miun piti keskittyä juoksemaan kohti seinää enkä saanut villeillä silmilläni vilkuilla mihinkään, niin olipahan itsevarmaa keppien hakua hurjassa laukassa. Valssi, linjaus, päällejuoksu, heitto johonkin jenkkityyliin (lue: kunhan nakkasin), takaaleikkaus putkelle (16) tuntui paremmalta kuin valssi, peruskäännös (20) tuntui omemmalta kuin niistopersjättö, viskileikkaus (24) oli ainoa sujuva vaihtoehto ja saatiin siihen joku hyväkin versio, mutta enhän minä niitä osaa osana rataa, putki-kontakti-erottelun (13, 26) pikkukelpi on toistuvasti osoittanut osaavansa opettamatta.

Haasteita treenissä aiheuttivat minun liian lujaa kiitävät ajatukset ja villit silmät. Toistoissa onnistuin ajoittamaan saksalaisen (3) nappiin, mutta sitten kriittisellä hetkellä heiluttelin silmämuniani kohti A-estettä ja Sisu reagoi siihen. Se on tarkka ja hyvä niin. Miun pitää olla vaan enemmän itselläni kontrollissa. Samoin kepeille (8) lähetyksessä onnistuin silmilläni saamaan elukan kääntymään kesken pituuden, mutta kun keskityin oikeaan asiaan enkä mielessäni juossut jo paria estettä edempänä, niin ei ollut mitään ongelmaa. Ja hypylle (10) linjauksessa onnistuin kääntämään sen ennen estettä, kun katse ei mennyt esteeseen asti. Joten kotiläksyksi tuli niistojen ja viskileikkausten lisäksi silmien kontrollointi.

Tiistai-illan treeneissä onnistumisen tunteet jatkuivat. Pieni elastinen eläin liiteli notkeana kuin pantteri ja teki hurjan hyvää työtä. Keskityin hanskaamaan silmäni minkä seurauksena paikoin kädet vähän villiintyivät, mutta ehkä joskus koittaa päivä, jolloin molemmat osiot ovat hallitut.

©SoiliMakkonen

Vauhdikas treeni, jossa päästiin juoksemaan ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja muutamiin kohtiin. Silakka liikkuu paremmin, jos itsekin liikun alussa sen sijaan, että vain heittäisin sen hypylle (2). Pysähdyksistä irtoaminen (2) ei ole Sisun juttu, kesken rataa samainen hyppy (15) sen sijaan oli hyvinkin lennokas ja liito olisi jatkunut mielellään muurille saakka. Peruspyöritys (4) on meidän juttu, valssi (6) oli toistuvasti kökkö, keppien (9) haku priimaa, persjättö (16), johon en uskonut ikinä ehtiväni oli kivempi kuin päällejuoksu. Perinteistä poiketen tästä treenistä on jopa videomateriaalia, joten jos jaksan ryhdistäytyä, niin vinhaa liitodokumenttia on tulossa.

Jotenkin kuvittelin, että kevätauringon sulattamat maastot imisivät verijäljen tekoon, mutta ei. Aksa on tällä hetkellä niin hauskaa, että en taida malttaa mennä metsään kuin lenkille. Lenkkimaastoja onkin laajennettu talven jäljiltä kotimetsiä sekä Pärnää kauemmaksi ja kipaistu pari kertaa Lykynlammen harjuilla hiippailemassa. Kohta pitäisi taas vallata Jamiska ja Selkie, joten jos kaipaat metsäretkiseuraa kokoonpanolla superseniori, wannabejuniori, mutta oikeasti seniori ja aitojuniori, niin myöhän tullaan!

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Reenit muistiin

Tällä viikolla Huiiii miten vaikee!! -ennakko-odotukset tuntuivat ekalla kierroksella muuttuvan todeksi, mutta toisessa setissä sain itseni liikkeelle siihen malliin, että tehtiin huikean hauskaa settiä. Keppikulma (3) oli aivan liian vaikea pienelle kelpille, joten lähdettiin kolmoselta liikkeelle. Mitään ongelmia ei ollut putki-kontakti-erottelussa (4-6) vaan kelpukka syöksi tulta juuri oikeaan paikkaan. Hieman olin ekassa setissä paineessa päällejuoksussa (7), mutta koutsin piiskatessa liikkeelle, lähdin lopulta ajoissa, en ihaillut vaan liikuin ja ohjasin koko pätkän (6-9). Lopputulos oli täydellinen eikä tuntunut edes kiireeltä tai paniikilta.

  ©IitaKuiro

Toinen setti (5-18) oli pelkkää juhlaa, joskin jouduttiin aina aloittamaan A:n alastulolta, jotta ohjaajan onnistuminen ei olisi tuuripeliä vaan töitä piti tehdä. Sisu lähti uljaasti takaakiertoihin (7, 9, 10, 12, 14) ja pyöri villisti valsseilla (9, 10), kääntyi tiukasti vauhtia kadottamatta ja tuli ohjaukseen kuin unelma. Tuntui ihan aksalta! Yhteistyöltä! Minun pitää vaan muistaa olla ihan hirmuisen rohkea ja liikkua, niin ollaan samalla radalla.

Viime viikon treenit olivat myös aikamoista hunajaa, treenipiirros alla. Hieman olin vastaanottovalssissa (2) myöhässä, mutta lohikäärme oli yllättäen armollinen ja katsoi sitä läpi varpaiden! Aivan huikean hieno kontakti-putki-erottelu (5), jäin vain taakse ja annoin hakea. Onko me näitä joskus harjoiteltu? En muista, mutta se osaa ne. Poispäinkääntö/sylikääntö/mikälie (9) vaati minulta ajattelua, mutta Soilin ajettua idean sisään aivoihini saatiin hienoja toistoja. Isoin hankaluus oli välillä 14-16, jossa kelpi paineli valssista (15) läpi minkä kerkesi vaikka miten ennakoin, sylivekkasin ja suhisin, mutta sitten kun tein vaan merkkauksen (15) niistotyyliin niin kerpele kun toimi! Enpä olisi itse valinnut moista, kun miusta on tuntunut, että jään vaan tielle ja Lupu ottaa kiellon, mutta onneksi minua koulutetaan, niin saan huomata, että en jää tielle eikä ota kieltoa! Eihän semmoinen ohjaus omalta tunnu, mutta on laitettava tuntumaan, koska Lupun kanssa toimii hyvin.

©SoiliMakkonen

Tolleriloilla pyyhkii hyvin. Nuusku on saanut nauttia oman aamulenkin nuoriso-osaston kipittäessä omansa. Nuuskutin ei ole koskaan ollut aamueläjä, joten nyt se on vapautettu pakkopullasta ja se saa vetää lonkkaa Rapsun ja Sisun reippaamman aamulenkin ajan. Sen jälkeen pääsee Unski omalle raukealle nuuskintareissulle lähimetsään. Se on siitä niin iloinen, että nauraa vaan jolkottaessaan.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Makuuhaavat repee!

Kylläpäs saatiin riemastuttava päätös sairasviikolle. Kartturi virittäytyi kisoihin makaamalla kolme päivää peiton alla sisälmyksiään ulos yrjöten ja oli luonnollisesti iskussa kisapäivänä. No ainakin koomassa. Mutta onneksi ohjaajan kooma ei lohikäärmettä hyydyttänyt vaan napattiin mukaan hieno (jos ei huomioida ohjaajan loppusuoran "en oksenna, en oksenna, en kaadu, en oksenna..."-huojuntaa) nollarata ja makea hyllytys.

Arvoin kauan, että lähdetäänkö itsetuhoiselle retkelle, mutta koska olo oli kuitenkin kohentunut (pysyin hereillä kolmen tunnin settejä enkä edes oksennellut enää) ja edellisten kisojen jälkeiset treenitkin menivät aivan huikea hyvin, niin ajattelin sitten, että JOO!

Muotka oli suunnitellut huikean hauskat radat ja kaiken lisäksi ne olivat ilmoitustaululla näkyvillä ennen rataantutustumista, lystiä! Olisi saanut mennä paniikkiin hyvissä ajoin ennen rataan tutustumista, jos olisi halunnut, mutta radat olivat sopivat haastavia eli ei aihetta paniikkiin enkä kyllä olisi jaksanut panikoituakaan olemattomilla energioillani. Eka rata oli meiltä oikein hyvää tekemistä loppusuoraa lukuunottamatta missä nousi yrjö kurkkuun, huippasi ja meinasin kaatua. Hieman vaikutti miun hyytyminen lentoliskon tekemiseen ja pää kääntyi minua kohti ennen loppusuoran joka estettä mikä näkyi loppusuoran vauhdissa. Taistellen kuitenkin nollalla maaliin. Loppusuoran hyytymisestäni suivaantuneena piiskasin itseeni asennetta tauolla; jos on kerran lähdetty, niin sitten juostaan vaikka henki menisi. Niin! Tauolla venyttelin makuuhaavani ja kehitin hyvää asennetta. Toinen rata olikin superhienoa tykitystä aina neljänneksi viimeiselle esteelle saakka, jossa yhdistyi ohjaajan kooma ja hauvelin keskittymisen herpaantuminen. Tarjottimella ollut nolla napsahti ohi suun, mutta kokonaisfiilis oli aivan huikea. Sisu on niin hieno pieni eläin ja tekee hurjalla asenteella :)

Oma kooma oli kyllä aikamoinen. Mitään muista kenen kanssa edes puhuin vai puhuinko kenenkään (joten kaikille vaan moi, jos jäi sanomatta) ja lähtiessä meinasin rysäyttää autollakin jonkun kotteron kylkeen, että ehkä kuitenkin ensi kisoihin pitää koettaa lähteä ilman salaista ohjausasetta.