Vain pakki puuttuu

Katoavat lumet ovat vapauttaneet lenkkimaastot. Ollaan tepsuteltu metsissä aivan innoissamme, niin Noljakan ryteiköissä, Lykynlammella kuin Stokiksellakin. On vapauttavaa talssia muualla kuin kapeilla poluilla ja hupaisaa seurata pentukoiraa, jonka maailma avartuu päivä päivältä. Maailma ei olekaan valkoinen vaan värikäs! Tassujen alla ei olekaan pelkkää lunta vaan hiekkaa, mutaa, heinää, sammalta, kanervikkoa ja vaikka mitä! Käpyjä! Kaarnaa! Linnunlaulua! Ulkoilujen lomassa on Sisun kanssa harjoiteltu lisää luopumisia. Tuulessa lentelevät lehdet ja pelloilla loikkivat räksät ovat tosi kiehtovia. Pyöräilijöitä tai autoja Sisu ei enää edes huomaa, mutta hyväntuoksuiset kävelijät saavat pään kääntymään. Nuusku on ihan samanlainen, ne molemmat aina nuuskuttaa hyväntuoksuisten perään, joten kannattaa olla otettu, jos kaksikko katsoo jälkeesi.

Keskiviikkona talkoiltiin Riitan luona, jonne Sisu lähti mukaan. Aluksi Elena oli vähän sitä mieltä, että tuommoinen ei kyllä meille tule, ja Zorro puolestaan tainnut edes huomata Sisua vaan tiiraili tuomiamme herkkukasseja. Tovin koiraportin läpi toisiaan nuuskuteltuaan Elenakin heltyi ja aloitti Sisun kanssa painit ja hippaset. Hauskaa oli seurata, kun Ellu juoksi lelu suussa kelpi perässään.

Torstaina Sisu ja Iita lähtivät kaupungille. Tepasteltiin perussettiä kävelykadulla, ilosaarisillan alla, puistoissa, torilla, pyöräteillä. Lisähöystönä oli torinlaidalla katusählykisat, joita myös katseltiin. Sisu oli oikein reipas, vähän höristeli korviaan sillan alla ja ihmetteli äänekästä sähly-yleisöä, mutta rohkeasti se kohtasi uudet asiat. Kävelyn jälkeen hurautettiin vielä pesiskentälle painimaan. Alla hieman leikkivideota.

Torstai-iltana oli Nuuskuttimen shaping-kurssin käytännönkerta. Nuuskun temppunahan on miun ympäri peruuttaminen ja kotona se on edennyt siihen, että Nuusku peruuttaa miusta poispäin olohuoneessa 5-6 askelta, makuuhuoneessa noin 3-4 askelta. Suuria peruutusaskelia en hallissa odottanut, mutta kyllä se ihan kohtuullisia pakituksia esitteli. Treenikerran tärkeintä antia oli kuitenkin Katjan ohjeet siitä miten edetään. Nyt miekin osaan nähdä tulevaan. Itselle muistiin ennenkuin unohdan: olohuoneessa peruutuksia kohti kirjahyllyä, ensin miusta poispäin, sitten Nuusku saa toistaa samansuuntaista peruutusta, mutta mie käännyn asteittain selin, jolloin sille tulee illuusio selän taakse peruutuksesta. Siitä alan sitten kikkailemaan palkan suunnalla, jotta saan sitä peruuttamaan oikeaan suuntaan mm. kun oon Nuuskuun selin ja se pakittaa taakseni niin palkka tippuukin miun eteen, jolloin voisi jopa käydä niin, että se lähtisi tarjoamaan edestä taakseni peruutusta. Hauskaa, hauskaa!