Viimeisimpiin puuhasteluihin on kuulunut mm. aurinkoinen metsäretki kera Topin ja Viirun. Viisikko seikkaili mättäillä innoissaan, välillä juosta viipotti hiekka pöllyten ja välillä nuuskutteli nautiskellen. Eikä sovi unohtaa ihania hepan aarteita, joita mutusteltiin matkalla. Lisäksi on reippailtu metsässä jos toisessakin omalla kokoonpanolla ihailemassa kevääseen heräävää maailmaa.
Sisu on tällä hetkellä oikein etevä rusakoista ja jäniksistä luopuja. Kelpi huomaa pitkäkorvat ja katsoo niitä, mutta ei lähde perään vaan tulee luokse pyydettäessä. Tosin sen jälkeen Sisu tarkkailee tollerikaksikon reaktioita ja luulenpa, että jos luppakorvat viilettäisivät sujona rusakon perään, voisi pystykorvakin kadota. Tiedä häntä, en ole testannut. Ristiturpien kohtaamiset ovat sujuneet tyyliin Sisu bongaa pupun, jolloin miekin kiinnostun siitä mitä se katselee ja valikoin reitin, jossa pupuset jäävät tuulen alapuolelle, jolloin tollerit eivät huomaa niitä. Punaturkit eivät juuri ympäristöä katsele, ne nuuskivat. Yhden kerran lähti pitkäkorva nenän alta liikkeelle, jolloin Rape ampaisi perään ennen kuin ehdin tajuta, mutta Nuusku ja Sisu jättivät jahdin käskystä väliin ja Rapetsiinikin tuli vihellyksestä takaisin. Se oli kevään eka rusakko, taisivat oranssit salamat olla ruosteessa ja hämmentyneitä, kun noin kuuliaisilta vaikuttivat.
Sisu on myös löytänyt sisäisen kerrostalokyylänsä. Se tykkää tarkkailla naapuritalon parkkipaikan tapahtumia työtuolillani istuen ja etupihan kuvioita keittiön ikkunasta kyyläten. Välillä se tunkee päänsä tuuletusikkunasta, jottei ikkunalasi haittaisi vakoilua ja pystyisi myös analysoimaan hajuja. Ei se hauku eikä mekasta näkemilleen, se vain katselee kiinnostuneena.
Nuuskutin kävi eläinlääkärissä. Unski on samanlainen vaakahullu kuin Rapsukin, joten notkuttiin puntarilla ja käytiin vastaanottotiskin keksimaistiaiset useampaan kertaan läpi. Löytämäni kulmakarvauloke paljastui harmittomaksi muutokseksi. Se ei siis selittänyt silmän rähmimistä ja tassulla hinkkaamista vaan kutinan aiheuttajaksi paljastui silmätulehdus. Hyvä, että olin neuroottinen, niin tuli saatua salvaa silmätulehduksen hoitoon. Voiteen laittaminen on vain kovin sotkuista puuhaa; vaikka sitä tuubia ei yhtään purista, niin mönjää vaan tulee ja tulee ja Nuusku on tahmassa korviaan myöten. Mie en ymmärrä miten voiteenlaitto tehtäisiin siististi. Kai se olisi mahdollista, koska helpolta se eläinlääkärin tekemänä näytti. Nuusku on yhteistyöhakuinen, joten ilmeisesti minä vain olen surkea.
Sisun pentuagilityssa oli vapputauko, joten Sisu kävi tuuraamassa Rapsua viikkotreeneissä. Tehtiin Sisun kanssa helppoja toistoja yksittäisille esteille. Ekalla neljän minuutin pätkällä treenattiin suoran putken hakemista sekä pussia. Hyvin putki Sisua imee, se hakee sinne viistoista linjoista ja kaukaa ja ihan itse, ei tartte ohjausta ollenkaan ;) Toisella kolmen minuutin pätkällä jatkettiin pussin opettelua, jonka jälkeen otettiin hieman leikkimistä viereisellä kentällä toisen koiran tehdessä rataa. Pussiin Sisu myös hakee itse suoraan ja vinosta, mutta vielä tässä vaiheessa avustaja on kohottanut kangasta, joten umpipussia ei olla vielä menty. Kolmannella kahden minuutin pätkällä harjoiteltiin puomin kaltevaa osaa. Se on ihan helppoa kauraa, ei siinä ole oikeastaan treenaamista, mutta minä tykkään, että vahvistetaan paljon asioita, jotka jo osataan. Mukavuusalueella on aina niin mukavaa, se on hyvä alue se.
1 kommentti:
Hyvä että Nuuskun silmässä ei ollut sitä pahinta mitä pelkäsit :) Ja voin sanoa näin reilun kahden kuukauden kokemuksella silmävoiteen kanssa tuhrailussa, että se voiteen tursuaminen on raivostuttava. Nyt arvelen kyllä olevani jo aika pro sen laitossa :D
Lähetä kommentti