Tehtiin kaksi settiä, joista ensin oli vuorossa yllä oleva ohjaustreeni. Hypyt luonnollisesti ilman rimoja, lähdössä avustaja pitämässä mussukkaa ja palkkakupilla vahti. Palkkana oli lelun sijaan namikippo, koska Sisulla takahampaat heiluvat aikalailla enkä halua yhdistää treeniin mahdollista vetoleikin aiheuttamaa hampaiden irtoamiskipua. Putkien väliin (2-3) tehtiin vuorotellen valssi, persjättö ja perusohjaus, ja treeni luonnollisesti molemmin puolin kuten palleroista näkyy. Olin ihan käsittämättömän surkea ja kehnouteni kiteytyy tähän "Valssi oli hyvä. Tee nyt siihen väliin persjättö. -- Muuten hyvä, mutta teit valssin. Tee nyt persjättö. -- Muuten hyvä, mutta teit valssin. Tee nyt... x n" Olin jotenkin niin tohkeissani Sisusta, että en keskittynyt omaan tekemiseeni ollenkaan vaan valssia tunki kehiin koko ajan selkäytimestä. Mutta ei voi keskittyä muuhun kuin pennun ihailuun, kun se on niin hauska viipottaessaan!
Toisella kierroksella oli kaksi koiraa yhtä aikaa kentällä ja tehtiin kahta erillistä treeniä, joista ensimmäisessä harjoiteltiin lähtöjä eli Sisun kanssa paikalla istumista ilman mitään esteitä. Edistyneemmät tekivät haastavampia kuvioita, mutta meillähän ei ole istumisessa mitään kestoa kotonakaan, joten turha sitä on hallissakaan odottaa esteisiin yhdistämisestä nyt puhumattakaan. Yllätyksekseni Sisu istui hyvin, malttoi ja laittoi parastaan. Teki omalla tasollaan, jollei jopa hieman paremmin. Toisessa harjoituksessa kipitettiin puomin kaltevaa osaa ylös ja alas namikipolle. Helppoa kuin heinänteko. Sisu tykitti täysillä ja malttoi jäädä eväiden syöntiin vaikka jatkoin juoksua ohi.
Lopussa pohdiskeltiin mitä koulutus- ja suoritustapoja kukin on miettinyt kontakteille ja kepeille. Mie en niitä ole vielä lukkoonlyönyt, kun pieni on vielä kovin pieni, mutta onhan miulla niistä ajatuksia, jotka saattavat muuttua vielä monta monituista kertaa, koska eihän me näitä esteitä aleta treenaamaan ennen kuin kasvut on kasvettu. Kepit ajattelin opettaa samoin kun Rapsunkin pujottelun eli jossain määrin perinteisesti suorilla kepeillä, mutta omaan tapaani. En käytä kättä vispaamassa apuna vaan lähdetään kahdella kepillä liikkeelle ja keppimäärää kasvatan takaperin ketjuttaen. Vaihtoehtoinahan hallilla olisi ohjureita, verkkoja ja kujakeppejä, mutta tykkään omasta tavastani, koska se on nopea ja yksinkertainen tapa opettaa, mitään ei tarvitse häivyttää ja sillä saa koiralle nopeat kepit matalassa asennossa. Puomi on vielä mietinnässä, en tiedä opetanko kosketusalustalla vai suoraan alastuloasentoa. Ehkä opetan molemmat kotona molemmat ja katson kumpi kannattaa siirtää puomille. Pysähdyskontaktilla kuitenkin mennään, kun juoksukontaktin opettaminen vaatisi epärealistisen paljon aikaa ja perehtymistä, ja minä taidan haluta käyttää energiaani myös muihin koiraharrastuksiin ja lauman yksilöihin. A-este on aika auki, riippuu minkälainen viipotin tuosta kasvaa. Jos näyttää siltä, että kohtuullisella vaivalla saisi opetettua juoksemaan neljällä pompulla, niin sitten mieluummin se, koska se kuormittaa koiraa pysähdystä vähemmän. Minun makuuni koirien pysähdysasento A-esteellä on turhan kuormittava. Mutta jos liikkuminen ei ole luonnostaan sopiva rytmistä pommpimista tukeva, niin sitten mennään pysähdyksellä, koska on se kuitenkin aan harjalta loikkimisia turvallisempi. Keinusta haluan jotain muuta kuin nykytrendien mukaista, en halua kovaa tärähdystä tai jälkipotkua vaan mahdollisimman vähän kuormittavan. Onneksi tällekin pohdinnalle on vielä paljon aikaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti