Sosiaalinen viikonloppu

Aurinkoinen lauantai. Satu, Topi ja Viiru houkuttelivat seuraksi Lykynlammelle. Aluksi otettiin parkkipaikalla hieman treeniä, tai meiltä treenasi ainoastaan Nuuskutin, koska Sisulla on ollut treeniä jo pitkin viikkoa ja Rapsu väsyy lääkekuureistaan sen verran paljon, että pelkät metsälenkit ovat tarpeeksi. Nuuskun kanssa harrastettiin mukavuusaluetokoa :) Iloinen pieni elukkahan se on, maailman paras tokokaveri. Paikkamakuu Viirun kanssa, kaukokäskyt, seuraaminen, askelsiirtymät ja liikkeestä maahanmeno sujuivat hyvin, mutta liikkeestä seisominen oli Nuuskun mielestä jotain ihan uutta, ikinä ollut luppakorva sellaisesta kuullutkaan! Tokoilujen jälkeen lähdettiin tallustelemaan metsään, joka oli paikoin sula ja paikoin reippaan luminen. Mukava lenkki saatiin tehtyä hyvässä seurassa.

Loppu lauantaipäivä meni aikalailla koisiessa. Sisulla oli aivojen lepuutuspäivä, Nuuskulla rento eläkeläispäivä ja Rapsulla toipilaspäivä. Illalla lähdettiin kuitenkin vielä vähän metsään ulkoilemaan ja sillä reissulla Sisu heitti talviturkin. Seikkailtiin neljästään Noljakan metsien tulva-alueilla ja pieni kelpi halusi oma-aloitteisesti loikata reilun kolmimetrisen ojan ylitse. Ei ihan onnistunut vaan sinne se molskahti korviaan myöten veteen. Kylmää kokemusta seurasi armoton hepuli, aivan kuin Nuuskullakin keväällä 2004 ensimmäisen uintireissun jälkeen, ja kotvasen kuluttua pieni kelpi oli yrittämässä seuraavan ojan ylitystä. Ei onnistunut sekään vaan pentu löysi itsensä polskimasta kaulaa myöten sohjossa. Vastoinkäymiset eivät pientä otusta lannistaneet vaan loikat jatkuivat ja ehkä sitä voi pitää jopa fiksuutena, että se suuntasi hieman kapeammille ojille ;) Mutta oikein mukavaa on, että Sisu ei vettä pelkää eikä kuraa kainostele. Siitä kasvaa reipas retkikoira, tuntureiden valloittaja.

Sunnuntaina olikin vuorossa pentupainia! Sisulla vierähti aivan mahtava kaksituntinen Iita-koikkerin (9 viikkoa) ja Aikku-cockerspanielin (10 viikkoa) kanssa auringossa telkutessa. Videolla Sisu näyttää pitävän lampaitaan kurissa, mutta todellisuudessa porukan pomo on pikku Iita, joka aina selättää Sisun ensimmäisenä tavatessaan ja muutenkin sanelee kaapinpaikan, ja se näyttäisi sopivan Sisulle varsin hyvin. Tepasteltiin pentutreffeiltä kylän kautta kotio ja hauska oli tarkkailla miten eri tavoin paimen ja metsästäjä maailmaa tarkkailevat, Iita huomioi sen mikä nenän edestä kirsuun tulvii ja Sisu rekisteröi silmillään ja korvillaan kaiken.

Parin tunnin painit takasivat pennulle antoisat päiväunet, jolloin Nuusku ja Rapsu pääsivät parituntiselle ulkoilulle Akun ja Ellan kanssa. Reippailulla ei juuri riekuttu vaan heinä maistui ja kirsut kävivät. Rentouttavaa ulkoilla aikuisessa seurassa, jossa kaikki ovat rutiiniensa orjia eikä mitään yllättävää tapahdu vaan livutaan tutuilla uomilla, jolloin voi pitää omat aivot off-asennossa.

Fiksu nelikko: Rapsu, Nuusku, Ella ja Aku. ©KaisaJalava