Eilen oli Sisun tokoalkeet kurssin ensimmäinen käytännönkerta. Sisun ensimmäisellä rundilla käytiin läpi perusasentoa. Siinähän on vielä ohjausavut käytössä ja sain hyviä täsmäohjeita sekä päivitystä kymmenen vuoden takaisiin ohjeisiin mm. pidempi taka-askel, jotta koira oikeasti suoristuu, käsi alemmas, jotta on mahdollista pitää tassut maassa, ohjaajan ja koiran varpaat eivät tule samalle viivalle, jotta lapa pysyy pohkeessa. Lisäksi esittelin meidän maahanmeno-ongelman. Sisu osaa maahan-käskyn kotona, kykenee jopa istu-maahan erotteluihin, mutta hallissa ei pysty, ei voi, ei ymmärrä, ei auttanut käsiapukaan. Suskin neuvosta houkuttelin Sisun maahan jalkani alta ja sehän rupesi toimimaan. Nyt pitää ottaa semmoisia toistoja vähän kaikkialla ja siirtyä siitä sitten etiäpäin. Mietin, että miun olisi pitänyt siirtyä ensin tekemään sitä maahanmenoa muualla ja jättää ne erottelut myöhemmäksi. Taisin edetä väärässä järjestyksessä, mutta eiköhän tästä vielä urille päästä. Toisella rundilla otettiin luoksepäästävyyttä. Koin tämän tarpeelliseksi vaikka Sisuhan yleensä hönkii ihmisten lähelle, mutta kosketusta se väistää. Sama näkyi nytkin, mutta Suskin namitustekniikalla tilanne kääntyi nopeasti sellaiseksi, että Suski pystyi silittelemään Sisua jopa selänpäältä. Hyvät vinkit tuli tähän, tiesin toki, että namittaen tässä edetään ja niin on tehtykin, mutta senkin voi näköjään tehdä teknisesti paremmin kuin olen ihmisiä opastanut tekemään.
Bloggauksen otsikoksi olisi voinut laittaa myös Kirottu korva. Rapsuttimella oli korvan kontrollikäynti tänään ja uusi satsi antibioottia lähti mukaan. Tärykalvo on kasvanut kauniisti takaisin, mutta sen edessä on ärtymystä, iso punainen paise, bakteeritulehdusta ja ties mitä. Rape parka, sairasloma jatkuu. Viikon päästä on uusi kontrolli ja mahdollisesti uudet tropit. Muuten lääkärikäynti meni perinteiseen tapaan, mukanani oli vaakamannekiini. Hoitajan kanssa siinä rupateltiinkin, että Rapsu voisi tähdittää "kuinka eläinlääkärissä käyttäydytään"-opetusvideota :)
Nuuskutin kävi alkuviikosta Helin hellittävänä. Hieman oli jumia alaselässä ja siihen tuikattiin laseria. Muuten oli hyvässä kuosissa, silmät kiinni uinui muru. Arvelinkin, että selästä voisi jonkin verran jumia löytyä, koska metsäpolut ovat jäiset ja latupohjat sohjoiset, joten niillä liikkuessa joutuu luppakorva lihaksiaan jäkittämään, että tasapaino pitää. Ollaan kyllä keskitytty Nuuskun kanssa tepastelemaan sulilla väylillä, mutta ne ovat Nuuskun mielestä armottoman tylsiä reittejä, nenä vetää pusikkoon, joten mielenvirkistyksen vuoksi poukkoillaan välillä vaativimmillakin reiteillä. Ai Nuuskun sheippaus? Peruutus eli neljän tassun tepsuntepsun ja yhden askelen pakitus ei ole edennyt mihinkään. Ohjaaja on ollut laiska, mutta lupaa ryhdistäytyä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti