Kauhian laiska

Kehkoputkeen laajentunut flunssa hieman laiskistuttaa eikä olla harjoiteltu Sisun kanssa asioita ollenkaan siihen malliin kuin olin ajatellut. Agilitysta läksyksi tulleet leikkihommat ovat jääneet pariin lyhyeen kuolleen lelun treenaussettiin olohuoneessa, mutta niissä Sisulla on selkästi ajatus. Tuumailin, että sen on paljon helpompi tarttua ei-niin-kiinnostavaa-kuolleeseen-leluun olohuoneessa, jossa ei ole muita virikkeitä kuin treenihallissa, jossa ympärillä kuhisee kaikkea jännempää. Ajatus sillä siis on, mutta sitä pitäisi roimasti vahvistaa.

On muuten todettava, että jos flunssasta pitää positiivisia puolia etsiä, niin onpahan tullut selväksi Sisun suuri intohimo Carmolis-kurkkupastilleihin! Ahnehan se kaiken evään perään on, mutta Carmoliksia se yrittää kalastella suusta saakka, kirsu änkeytyy kitarisoihin asti ja karkkipapereitakin polo koettaa kitaansa hamuta. Nuuskutus on valtaisia, aromit selkeästi hivelevät pienen kelpin makuhermoja.

Loppuviikosta kävin yskimässä Sisun tokoalkeiden teoriakerralla. Suski oli jälleen niin innostava ja pätevä kouluttaja, että puhisen taas uutta tokoinnostusta. Teorian innoittamana ollaan harjoiteltu perusasentoa kaikkien nelijalkaisten kanssa. Sisulle ja Rapsulle perusasentoon tulemista eri kulmista ja pieniä askelsiirtymiä. Nuuskun kanssa sitten perusasentoon tulemisia ja enemmän askelsiirtymiä, tällä hetkellä erityisesti peruutusaskelia on otettu, kun niistä huomaa miten Nuuskun pitää oikein keskittyä, että perä pysyy hallinnassa.

Rapsun korvan viljelytulokset tulivat ja lääkkeiksi napsahti kahta eri antibioottia. Lisäksi vasempaan korvaan, joka on tähän asti ollut puhdas, oli kertynyt myös bakteeria, joten siihen tuli tippakuuri. Ja luonnollisesti kipulääkettä kuonoon. Rapsusta huomaa, että lääkkeet nukuttaa, aika väsynyt on reppana. Väsähtämisen huomasin ensimmäisen kerran viikonloppuna, jolloin käytiin Juuassa, reippailemassa aurinkoisella pelloilla ja jäällä. Innoissaan kolmikko viipotti, joskin Rapsu kuukahti ulkoilun jälkeen täydellisesti, joten täytyy sen lenkit pitää maltillisempina lääkekuurin ajan vaikka sillä itsellään menohaluja olisikin. Sisu oli oikein reipas kyläilijä. Aiemmilla kerroillahan se on ollut jännittynyt sisälle mentäessä ja ihmiset ovat sitä joutuneet namittamaan, mutta nyt se liikkui jo turhankin reteästi (piti nakata kerran tuulikaappiin rauhoittumaan) ja pusutteli iloisena.

Ai niin, käytiin me Sisun kanssa jossain välissä kaupungillakin käppäilemässä ja hienosti meni. Pää pyöri kuin väkkärä ympäriinsä, mutta kiepsahti aina lopulta minuun. Kirkonkellot saivat aikaan vinkumisen, mutta muuten oli aika äänetön reissu. Nähtiin tuttu lastensa kanssa ja lapset olivat epäilyttäviä. Muut kaupungin ilmiöt olivat kohtuu helppoja kohdata.