Naks naks

Nuuskun Shaping-kurssin teoriakerta sai aivot raksuttamaan ja suunnittelemaan kaikkia kivoja koulutettavia juttuja. Käytiin läpi shapingin teorian lisäksi kurssilaisten treenisuunnitelmia ja ne motivoivat minuakin hankkimaan tunnarikapulat, ihan vaan aivojenkäyttötreeniksi kaikille kolmelle, ja tuskin maltan odottaa, että pääsen opettamaan niille ohjattua noutoa. Teoriakerran käytännön osio, jossa saimme pienryhmissä lainakoiria naksutella, oli myös innostava. Tosin rohkenen epäillä, että Nuuskuttimen sheippaaminen etenee ihan testikoiran livakkuudella, koska lähtökohdat sheippaukseen ovat otuksilla hieman toisenlaiset, mutta intoa ei ainakaan puutu. Muokkasin alkuperäistä ympyränkiertosuunnitelmaani siten, että saavin sijaan lähden opettamaan Nuuskua peruuttamaan minun ympäri, kiitos Kaisalle tästä ajatuksesta.

Touhutorstaina aloiteltiin Nuuskun peruuttamisen opettelu. Paljoa Nuuskun kanssa ei olla temppuja naksuteltu, mutta hieman on tokoliikkeitä naksulla merkkaamalla hiottu ja jotain takajalkojen laatikkoon laittoa sheipattu. Nuusku tykkää naksuttelusta kovasti ja nytkin Nuuskutin tarjosi toimintaa hyvin ja pääsin pakitusta poimimaan. Nuuskun tarjoaminen ei ole koskaan ollut kovin harkittua vaan aikamoista räpeltämistä. Tälläkin kertaa Nuusku tarjosi kaikki tokoliikkeet läpi ja sen jälkeen alkoi hilluminen, josta pääsin nappaamaan peruutusaskeleen. Aika pian olin ketjuttanut kuvion: neljän tassun steppaus ja oikean takajalan peruutusaskel. Mutta tänään jatketaan, jospa saataisiin steppaus pois :) Rapsun ja Sisun kanssa harjoiteltiin perusasentoa. Rapsulla jäi perä hieman ulospäin vinoon, joten suoristaa yritin ja saatiin hyviä toistoja, mutta ei vielä pysyvää muutosta. Sisulla puolestaan perusasento on vielä aivan vaiheessa. Takaapäin lähestyessä Sisu hakee paikkaa hyvin, mutta edestä tullessa tarvitsee käsiohjauksen. Perusasennon paikka on hyvä, lapa sääressä kiinni ja suorassa istuu, ainakin minun näkövinkkelistäni.

Puuhaperjantaina lähdettiin Topin ja Viirun kanssa hallille tokoilemaan ja agiliitämään. Hitusen epäilytti oman kolmikon jaksaminen, kun päivälevot olivat jääneet väliin Sisun ja Rapsun painiessa pitkin olohuonetta ja Nuuskun keskittyessä poliisin tehtäviin, jotta ei toisilla liian hauskaa olisi vaan käytös pysyisi a_s_i_a_l_l_i_s_e_n_a. Tolleriloihen treeniteema oli ruutu. Nuusku haki ruudusta hyvin paikkaa, vallan hämmästyin miten Unski muisti tehtävänsä vaikka viime ruututreenistä on aikaa aimo tovi. Rapsu hakeutui hyvin ruutuun, mutta räpelsin sille ekan palkan oikean etutörpön tuijotuksesta, joten sen jälkeen Rape hakeutui siihen törpön viereen notkumaan. Vaihdoin lähetyssuuntaa ja asia korjaantui, mutta Rapsulta puuttui selkeä paikan hakeminen ruudusta, se jäi ruutuun hillumaan, kun Nuusku puolestaan hakeutui määrätietoisesti keskelle takareunaa. Mutta eihän tässä nyt oikeasti mitään supersuoritusta olisi voinut odottaakaan koiralta, joka ei ole ruutua muutamaa kertaa useammin treenannut, joten loistavasti meni siihen nähden. Menisi varmasti vielä paremmin, jos opettaisin sille sen paikan mihin sen haluan ;) Sisun kanssa aloitin kontaktilla ja sitä Sisuliini tarjosi hyvin. Siirryttiin siitä sulavasti istumistreeniin ja niihinkin Sisu keskittyi mainiosti vaikka viereisellä kentällä Viiru treenasi tokojuttuja. Virittäytymisen jälkeen siirryttiin esteille, jossa Sisu tarjosi innoissaan suoraa putkea, juosta viipotti hullunmoista kyytiä. Lisäksi tarkoitus oli kerrata viimeisintä pentuagilitytreeniä Satun ollessa namikupin vahtina, mutta aika pian Sisu joko väsähti tai oli liian nälkäinen, koska Sisun kirsu alkoi kyntämään hallin pohjaa ja siellähän oli paljon kaikkea hyvää namia jaossa. Toisella kierroksella tehtiin pari toistoa putkesta putkeen rallia ja sen jälkeen vinolähetyksiä suoraan putkeen. Myös tolleriinit pääsivät tekemään pentutreenin, yhtälailla ilman rimoja, ja voi sitä oranssien kuonojen riemua. Junioripunaturkin kanssa tosin jätettiin siivekkeet pois, koska se ei osannut pelkästään juosta siivekkeiden välistä vaan ponnisti kuvitteellisen hypyn ja hyppyminen ei ollut toivottua toimintaa korvatulehduksesta toipuvalle.

Nyt kun säät ovat muuttuneet peruskevätkeleiksi eli vettä tulee, on kylmää ja kaikinpuolin ankeaa, on ollut ilahduttavaa havaita, että pikkukelpi on säänkestävä epeli siinä missä tolleritkin. Ihan sama mitä vettä tai räntää taivaalta tulee, Sisu haluaa maailmaa tutkimaan. Lätäköitä ei kierrellä eikä liejua väistellä vaan kaikki mömmöt kohdataan reippaasti. Mielenkiintoista on seurata muuttuuko tämä joskus, koska oransseillahan on jo mukavuudenhalu korvannut turhan innokkuuden ja tympeillä keleillä ulkoiluinto on selkeästi laimennut. Unskin ja Hapen kohdalla on selkeästi käynyt niin, että mitä enemmän ikää, sitä enemmän mukavuudenhaluisuutta, eikä niiden mielestä lyhyt ulkoilu vesisateessa ole ollenkaan huono vaihtoehto. Käypikö niin myös Sumpille? Aika näyttää.