Jäähyväiset tärykalvolle

Hyvä oli yksiö Kivuttomalla, kun unille ei meinannut tulla loppua.

Kuten kuvasta voi päätellä, Rapsuttimen oikea korva ei tullut lääkityksellä kuntoon vaan Rapsutin jouduttiin eilen tainnuttamaan tärykalvon puhkaisua varten. Sisäkorvasta löytyi eritettä ja mätää jos jonkinlaista ja perjantaina tulee lopulliset viljelyn tulokset. Lääkitystä Rapelo sai pistoksina klinikalla ja tänä aamuna pistin sille vielä antibioottia sekä tungin kuonoon kipulääkettä. Huomenna sitten katsellaan mitä muuta hoitoa ja troppia otetaan ohjelmistoon. Toivottavasti korva tulisi nyt kuntoon ja Rapsutin pääsisi katsomaan maailmaa pää suorassa sekä viettämään kivutonta elämää.

Rapsuttimella alkaa olla korvanhoitokiintiö täynnä, sitä pelotti jo autossa, kun se huomasi mihin pihaan ajettiin. Odotushuoneessa tosin fiilis hieman nousi, koska siellä oli aina yhtä rakas vaaka. Hoitohuoneeseen Hape piti kantaa ja onneksi aika pian sen jälkeen Rapsutin saikin painua unten maille. Aika tiheään luppakorvaa on nyt rauhoitettu ja tällä kertaa uni oli aiempaa syvempää, koska hyvin herkkää paikkaa operoitiin. Herääminen oli hankalaa kuten aina, mutta kyllä se sieltä vähitellen virkosi. Sen verran oli tokkurassa vielä kotiin tullessaan, että laittaessani Rapsun lattialla olevalle pedille, ei Rapsussa elonmerkkejä näkynyt. Kahden minuutin päästä kuitenkin havaitsin saman elottoman mötikän löytyvän sängystä, joten joku kohta siinä oli voimissaan.

Tiistai 3.4. oli suuri päivä pienen koiran elämässä, koska silloin alkoi Sisun koulu. Ensimmäinen pentuagilitykurssikerta on takana ja olipas lystiä! Hirmuisen kiva ryhmä, kouluttaja maailman paras ja Sisu pelkkää kultaa. Ennen kurssin alkua minua suorastaan kihelmöi ja jännitti, ihan kuin olisin ensimmäisen koiran kanssa ensimmäisellä koirakurssilla ikinä koskaan. Toisaalta uuttahan tämä kaikki on, ei me, minä ja Sisu, olla tehty tätä ennen yhdessä, meille toistemme sielunelämä ja yhteistyö on vielä opeteltavia asioita, joten tiiminä uusi kokemus :) Treeneihin sisältyi kullekin koiralle kolme noin viiden minuutin kierrosta.

Ensimmäisellä kierroksella leikittiin ja kartoitettiin erilaisten lelupalkkausten toimivuus. Sisullahan pelittää hyvin leikkiminen kotona ja hallilla, mutta nyt palkattiin lelulla tottumaani monipuolisemmin ja huomasin, että vielä on työtä tehtävänä. Perusleikki toimi hyvin. Kuolleelle lelulle eteneminen oli haastavampaa. Siinä koutsi piti Sisua, mie latasin kuolleen lelun maahan, jäin Sisun ja lelun väliin ja vapautin Sisun lelulle. Meni lelulle, mutta olisi voinut paremminkin mennä ja minä olisin voinut käyttää sitä käskyä, jonka olen Sisulle noissa tilanteissa opettanut enkä puhua sille kuin Rapsulle. Kuolleen lelun poimiminen oli myös vaikeaa. Latasin kuolleen lelun maahan, palasin Sisun viereen ja kävelin Sisun kanssa lelulle ja jatkoin ohi, jolloin Sisun oli tarkoitus ottaa lelu mukaan. Sisu huomioi lelun, mutta epäröi tarttua siihen itsenäisesti, joten hilluttiin se yhdessä liikkeelle. Lopuksi otettiin vielä pakeneva lelu eli juoksin lelu roikkuen Sisua karkuun ja Sisu juoksi perään tarttuen leluun kiinni. Tämä oli kolmesta edellisestä tavasta helpoin, koska tätä ollaan aiemmin tehty. Kaikkia näitä pitää treenata kotona lisää, jotta Sisulle tulee varmuus omasta toimintamallista, sitten mennään ulos hillumaan ja eiköhän ne sitten halllillakin ala rohkeammin toimimaan.

Toisella kierroksella tehtiin suoraa putkea, meille tuttua juttua. Vein lelun maahan putken päähän ja palasin takaisin putken alkuun, lähetin koutsin otteessa olevan Sisun putkeen ja juoksin mukana. Sisu otti maassa olevan lelun, se oli selkeästi helpompaa, kun mukana oli este. Vaikeinta harjoituksessa oli minun liike, siihen pitää Sisua vielä enemmän siedättää. Tehtiin myös sellainen versio, että menin Sisun kanssa putken alkupään läheisyyteen ja annoin sen hakea/ sanallisesti kehoitin putkeen ja Sisu juoksi palkalle. Sisulla oli koko ajan tosi hyvä vire ja ahnas meininki, se oli varma omasta tekemisestään putkella.

Kolmannella kierroksella juostiin pöytää vasten olevaa puomin ylösmenoa namikipolle. Hyvällä vauhdilla kiiti pikkukelpi. Tätä ollaan tehty ennenkin ja sen huomasi. Lisäksi sheipattiin siivekkeitä siten, että olin kyykyssä siivekkeen vieressä ja Sisun piti hakea siivekeväliin sattumalta, jotta pääsisin palkkaamaan. Alussa tuntui, että Sisu otti häiriötä yhtä aikaa treenaavasta pennusta sekä toisen kentän tohinasta, mutta saatuaan jujusta kiinni ja muutaman palkatun toiston alle, alkoi aivot raksuttamaan silmin nähden. Pitää käydä tuota tekemässä joskus hallissa ihan itsekseen, ilman häiriötä, koska vaikeinta tuossa oli minun palkkauksen ajoitus ja oma toimintani, ja luulen pystyväni keskittymään siihen paremmin, kun ympärillä ei ole hälinää.

Kaikille tuli kotiläksyksi erilaiset lelupalkkaukset ja hyvä niin. Meillä on kuollut lelu aivan vaiheessa ja leikkiotekin on tällä hetkellä hennompi mitä se on välillä ollut. Tosin ehkä hampaiden puuttuminen vaikuttaa asiaan, kukapa se haluaisi ikenillä lelua repiä. Pitää siis muistaa valkata kehiin se pehmoisin lelu, niin vetäminen ja lelun pitäminen tuntuu paremmalle. Fleecelampaankarvalelu on ienkoiralle ykkönen vaikka narupallo onkin hampaallisen mielestä maailman paras lelu :) Siihen asti, kun suussa on enempi ientä kuin hammasta, ote on parempi pehmeämmällä lelulla.