Lämmittelylenkki hoidettiin kotoisilla hiihtoladuilla, jotta pääsivät seniorit samalla reippaalle aamulenkille. Sen jälkeen punaturkit kotiin, kumppareiden vaihto lenkkareiksi, herkut taskuun ja Sisun kanssa kohti hallia. Pikkukoira oli aivan fiiliksissä, perillä se ei meinannut nahoissaan pysyä, sillä takana oli pari melkoisen tylsää rauhoituksesta toipumispäivää. Koska kahvipapu oli ihan villi treenihirmu, otin alkuun hitusen pätkiä eilen kouluttamastani treenistä, jotta saataisiin enin höyry pois haittaamasta aivojen käyttöä. Tavoitteena oli ainoastaan tykittää peräkkäin esteitä hyvällä fiiliksellä ja suoriutua niistä ilman toistoja eli kertavedoilla mentiin.
Toinen veto oli kinkkisempi ja siihen otettiinkin pari yritystä, kun rähmäkäpälöin vähän liikaa ekalla vedolla. Irrotus putkeen (3) ja vaikka yritin lähettää kaukaa, silti tuli ihan mahdoton kiire poispäinkääntöön (5), joka menikin lähinnä räpeltämiseksi, mutta räpellyksestä huolimatta Sisu suoriutui pätkästä kunniakkaasti eli veti molemmilla kerroilla nollana läpi vaikka poispäinkääntö olikin semmoinen joutseneen törmännyt helikopteri. Muurille (7) irtoaminen oli tahmeampaa kuin hypyille tai putkiin, joten pitää muistaa tuota vahvistaa joskus.
Loppuun halusin vielä muistutella puomin olemassaolosta, joten tempaistiin maailman toimivin peruskäännös (2), josta jatkoin putken (3) ulkokautta kirmaten puomille (4), joka oli superhieno.
Sitten pidettiin pieni huilitako ja sitten seurasi eläinkoe nro 5 eli kepit! Lähdettiin siitä mihin viimeksi jäätiin (1) eli pujottelussa oli kaksi ohjuritonta kohtaa. Otettiin toistot molemmin puolin ja koska ne onnistuivat virheettä, niin koin, että mikäs tässä on jatkaessa. Edettiin seuraavaan (2) vaiheeseen, jossa poistin aloitusta lähemmän ohjurin, siihen kaksi virheetöntä toistoa ja sen jälkeen pois taimmainen ohjuri ja taas kaksi toistoa. Sen jälkeen edettiin viimeiseen vaiheeseen (3), jossa poistin taas ensin etummaisen ohjurin ja sen jälkeen taimmaisen. Sisu oli käsittämätön, en pysty edelleenkään ymmärtämään sen lahjakkuutta, ja täytyy myöntää, että kolmannessa vaiheessa, jossa ohjureita oli ainoastaan alussa ja lopussa ja Sisu pujotteli toistuvasti ilman virheen virhettä ihan kihosi kyynel silmään. Miten joku voi oppia noin hienosti! Ja jumankauta se asenne!!!
2 kommenttia:
Ai kamala. Kuulostaa pahalta. Onneksi sentään hiukan rähmäkäpälöit, ehkä kroppasi siis kuitenkin hiukan kaipasi pitkää aamu-unta :D
Jotenkin aamuaurinko saa elämän ihan sekaisin. Tänä aamuna vuorostaan Rapsu oli sitä mieltä, että seiskalta on loisto aika herätä ihastelemaan maailmaa ja lähteä aamulenkille. Sen innostus oli niin tarttuvaa, että mikäs tuossa oli lähtiessä, mutta tällä menolla minulla, synnynnäisellä aamu- ja iltatorkulla, alkaa luomet luppasta jo iltakahdeksalta...
Lähetä kommentti