Hakukauden korkkaus

Hieman aamulla laittoi miettimään, että olikohan järkeä sopia hakutreenit sunnuntaiaamulle niin aikaisin, että täytyi laittaa herätyskello soimaan? Varsinkin, kun naapurin kissat herättivät ulkona mouruamisellaan aamuneljältä ja kevätrintaiset talitintit viideltä. Ehdittiin heittää jamiskalla pieni aamulenkki ennen treenien alkua. Rapsu nautiskeli sydämensä kyllyydestä metsästä löytyvistä lumialueista, joissa pääsi piehtaroimaan. Nuusku puolestaan luuhasi hartaana kaikkien maailman hajujen perässä ja Sisu juoksi, juoksi ja juoksi. Treeniseuraksi saapuivat Riitan tollerit, Outin setterit & spanieli ja Satun aussiet. Mukavasti porukkaa ja mikä parasta, erinomaisen mukavaa porukkaa.

Nuuskulle tehtiin neljä ukkoa rullailmaisulla, kaksi keskilinjan molemmin puolin ja joista ykkönen liikkui kolmoseksi ja kakkonen neloseksi. Unski toimi kuin vanha kettu, tiesi mitä ollaan menossa tekemään heti autosta tullessaan ja keskilinjalla puhisi kuumuuttaan. Ukot olivat valmiiksi piilossa ja erityisen hienoa oli, että vaikka Nuusku vainusi kakkosukon, se silti lähti kuuliaisesti ykköselle, kun kerran sinne lähetin. Rullat tulivat suoraan käteen ja näytöille liisi urhea luppakorva. Se on niin pro kaikessa mitä se tekee eikä sen kanssa tartte edes harjoitella asioita osissa vaan sen kuin vain rupeaa suoraan tekemään eikä haittaa vaikka olisi miten pitkät tauot treenien välissä.

Rapsulle samat kuviot. Mietin tosin, että otanko sille ilmaisua vai suorapalkan, mutta ajattelin sitten, että eipä se sitä ilmaisua opi, jos sitä ei rohkene treenata. Hyvä, että rohkenin, koska Rape oli erinomainen. Ekalla ukolla Rapsu tosin jäi odottamaan suorapalkkaa, mutta palasi hyvin rullan kanssa. Toinen ukko sen sijaan oli aivan loistava. Luppakorva nappasi rullan vauhdissa suuhunsa ja palautti sen suoraviivaisesti. Aivan mahtisuoritus rullien kanssa omaa hauskaa pitävältä! Kolmoselle piti ottaa pieni haamutus, koska Rape huomasi nelosen liikkeen ja juuttui siihen silmistään kiinni. Piti siis suunnata huomio pienellä avulla kolmoselle. Rapsuli on näissä ollut aina vähän kinkkisempi tapaus eikä niin hyvin pysty sulkemaan "häiriötä" mielensä ulkopuolelle, mutta pienellä avulla onnistui siinä hyvin. Sekä kolmosen että nelosen palautukset edellyttivät tuo-käskyä (tai sitten olisi pitänyt kärsivällisemmin odottaa, mutta enhän minä), joten seuraavassa treenissä pitää ottaa ilmaisua hieman lyhyemmällä matkalla, jolloin Rapsukin saattaa muistaa tasaisemmin mitä on tekemässä eikä kadota ajatusta juoksemisen huumassaan.

Sisulle laitettiin neljä maalimiestä näkölähdöin tavoitteena muistuttaa lajista ja nostaa maalimiesmotivaatiota. Viime kesänä Sisusta maalimiehet olivat paljon kivempia keskilinjalla seistessään, jolloin niitä sai pusutella oma-aloitteisesti, kuin metsässä, joilloin niiden luo meneminen oli juttu, joten nyt lähdettiin ihan palikasta liikkeelle ja hyvä niin. Sipuli onnistui tehtävissään hyvin ja mussutti herkut ilolla.