Pujottelussa lähdettiin liikkeelle hieman helpommasta kuin viimeksi lopetettiin, koska viimeksi lopetettiin niin käsittämättömään edistykseen, että en uskonut, että siitä olisi sentään suoraan voinut jatkaa. Laitoin siis välille vielä ohjurit (1), mutta häivytin ne heti ekan vedon jälkeen ja tehtiin pari toistoa sitä mihin viimeksi jäätiin (2). Sen jälkeen vaikeutin (3) poistamalla ensin aloitusta lähemmän ohjurin ja seuraavalla toistolla kauemman eikä tuottanut Sisulle mitään ongelmaa. Jatkoin eläinkoelinjaani (nro 6) ja poistin alusta kaikki ohjurit (4) ja sinne se vaan haki oikeaan väliin, aika super! Viimeistä ohjuriakin koetin poistaa, mutta silloin pikkuahne lähti ryysimään palkalle jätten viimeisen välin väliin, joten palautin viimeisen ohjurin ja otettiin siihen hienoja toistoja, pari jopa putken kautta lähetettynä. Pitää koettaa viimeisen ohjurin häivitystä joskus, kun on palkkavahti.
Mutta olipas kerrassaan huikeaa! Aika kehityskelpoinen otus täytyy sanoa, kuudes kerta kepeillä ja tyyppi hakee aloitukset, pujottelee kuin vanha tekijä ja kaiken lisäksi rakastaa kepitystä! Onhan se maailman hienoin koira ihan vaan sängyllä köllöttäessäänkin, mutta valehtelisin jos väittäisin, että pantterikyyryyn painunut pujottelua tuijottava peto ei sykähdyttäisi sydäntä aivan erityisellä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti