Täydellä sydämellä

Naistenpäivää juhlittiin Vähäniityn Sarin koulutuksessa. Olipahan taas aivan supertreenit! Erityisen ylpeä olen ennakkovalmistautumisestani, sillä perehdyin kotona antaumuksella etukäteen saatuun ratapiirrokseen ja loihdin päähäni onnistumista uhkuvat mielikuvat, venyttelin (!!!!), huristelin treeneihin huudattamalla asiankuuluvaa musiikkia matkan ajan ja perille päästyäni olin valmis haasteeseen. Lämmittelylenkillä piti spurttailla kelpien kanssa, kun jalkoja poltteli baanalle pääsy niin kovin. Fiilistä ei hyydyttänyt edes nilkkoihin asti yltävä sohjo eikä reikäiset lenkkarit. Varmistin kotoa lähtiessä, että mahdollinen luihin hiipivä kylmyys ei pääse lamauttamaan laittamalla saunan ajastimelle, kyllä tarkenee reenata sukat märkänä, kun lämmin sauna odottaa! Ja kun tiimin toisena osapuolena on lohikäärme täynnä paloa, niin eihän sille mahda mitään, että tekeminen on pelkkää nautintoa ja haluaa ylittää itsensä, koska koira häikäisee omalla menollaan joka kerta.

Treeni oli haasteellinen, mutta ei liian vaikea, ja koska olin vakuuttunut siitä, että me onnistutaan, niin me myös onnistuttiin. Sari on kouluttajana minun mieleeni: osaa tsempata eteenpäin, mutta ei ole lepsu eikä puhu sitä mitä haluan kuulla vaan asiat sanotaan niinkuin ne ovat, koska muuten on mahdotonta kehittyä. Pidän myös siitä, että kouluttaja yllyttää haastamaan itseä ja innostaa poistumaan mukavuusalueelta. Ja toki pidän myös siitä, että onnistumiset huomioidaan :) Koska Sisulla ei ole vielä A-este eikä pujottelu hallussa, jätettiin esteet 3, 12 ja 17 välistä, mutta muuten tehtiin jokaikinen este ja hyvin tehtiinkin! Erittäin hyvää yhteistyötä vaikka itse sanonkin ja olin harvinaisen hyvä minuksi. Sisu oli mahti!

Alussa (1-2) jouduin hieman säätämään niiston (2) kohtaa optimaalisen käännöksen saamiseksi. Minulla on edelleen tapana tarjota siivekettä nuolevalle Rapsulle sopivaa niistoa, mutta siihen niistoon ei pysty muut elukat vastaamaan. Mutta hieman kohtaa vaihtamalla, tuli niistosta bueno ja Sisun kroppaan kaunista kaarrosta. Seuraassa pätkässä (4-11) päällejuoksuista (5-7) viimeinen oli pikkukoiralle turkasen vaikea. Sarin pyynnöstä vaihdoin vastaanottovalssin (9) persjätöksi (9-10) ja pelitti hyvin. Peruspyöritys (10) oli makeaa hunajaa. Ekan setin viimeisellä pätkällä (13-17) tein ensin jotain ihmeellistä pyörimistä (toimi kyllä), mutta Sarin kehoituksesta siirryin kokonaan seinän puolelle ja tein päällejuoksun (15) ja laitoin vedolla keppien ekaan väliin, jossa odotti lelu. Paljon parempi oli Sarin vaihtoehto, jossa hyppy (15) tehtiin takaakiertona enkä mennyt sinne hyppyjen väliin pyöriskelemään. Ekan setin loppuun ehdittiin vielä laittaa sylkkäri (20) tauon ajaksi päähän muhimaan.

Toisessa setissä (18-31) jatkettiin siitä mihin jäätiin. Sylkkäri (20) toimi tosi hienosti (paitsi jos ryysin koiran päälle, mutta en tehnyt sitä kuin kerran), persjättö (23-24) ahdisti, mutta toimi ja Sisu kääntyi aivan mahtavasti putkesta (24) oikeaan suuntaan. Se lukee sijoittumisiani tarkkaan. Takaakierroissa (25-26) jouduin jälkimmäisellä hieman varmistelemaan, joten en ehtinyt millään pakkovalssiin, mutta tein siihen semmoisen pyöristävän perusohjauksen (27), jolloin Sisu ei lukenut kohtaa niin, että olisi taas kääntynyt putken taakse muurille vaan sinkosi putkesta epäröimättä ohjaukseeni. Loppusuoran päässä nakotti lelupalkka ja sinne otettiin loppuun muutamia vauhtitoistoja.

Kotiläksyksi tulivat päällejuoksut ja sama kehotus mikä Jänesniemeltäkin eli verkkoa pitäisi käyttää, jotta minä voisin liikkua normaalisti ilman, että Sisulle tulee kiire. Niin ja persjätöt pitäisi saada rohkeammiksi. Treenissä persjättökohdat olivat sellaisia, joihin persjätön tekeminen tuntui ihan fiksulta, joten pitänee apinoida noita kohtia itsenäisiin treeneihin ja hakea lisää rohkeutta, niin ei seuraavassa Sarin treenissä perjätöt ole enää "valovuosia myöhässä". Omasta mielestäni kädet pysyivät kurissa ja keskityinkin niihin kokoajan. Eivät huiskineet uimaliikkeitä eivätkä ohjanneet laamaa. Ehkä ne vielä joskus ovat hallinnassa.

Sisulla on keppikuuri menossa, joten käytiin keppilöillä (eläinkoe nro 4) viikolla. Koska pujottelu vaatii pieneltä koiralta aivoja, muuta ei sillä kerralla treenattu. Tällä hetkellä kaksitoista keppiä menee hyvällä sykkeellä ja matkalla on kaksi ohjuritonta kohtaa.