Lohikäärmeen lentoa ja keväthankia

Hirmuisesti on tapahtunut kaikkea kivaa, mutta kertomukset ovat jääneet vähemmälle, kun kirjuri on ollut liian rampa istumaan koneella. Onneksi tämän päivän huollosta osa jakautui myös kirjurille ja istuminen onnistuu jälleen ilman tuskan kyyneliä. Osteopaatti Jerry Ketola saapui Joensuuhun ja kipitimme luppakorvien kanssa vastaanotolle. Nuusku ei ollut pahasti jumissa, mutta olihan siinä työstettävää ilman pahoja jumejakin. Yllättävän hyvässä vedossa kuitenkin ottaen huomioon, että liukkaita kelejä on takana. Rapsu puolestaan oli upeassa kunnossa. Viime kertaisesta rintarangan kivusta ja jäykkyydestä ei ollut tietoakaan ja Jerry totesikin, että tämän hetkisen voinnin perusteella hänellä ei ole minkäänlaista syytä ohjata röntgenkuviin (viimeksi oli puhetta, että voisi selvittää onko rintarangan jäykkyyden ja kivun takana esimerkiksi alkavaa spondyloosia) vaan voidaan lähteä olettamuksesta, että silloinen jama johtui puomilta putoamisesta. Nyt se oli aivan priimaa eikä siinä ollut mitään hoidettavaa, joten hoitoaikaa jäi rutkasti yli. Siispä minä loikkaisin hoitopöydälle ja kannatti. Ikinä ole näin kepoinen ranka ollut, aika huikea tunne!

Viikolla on treenattu vaikka mitä. Sisu kirmasi tiistai-illan pentuaksassa aivan superhienosti. Minä niin tykkään siitä, se on mahdottoman hieno koira. Sen lisäksi, että se on täydellinen kolmas laumaan, iloinen reippailukaveri ja lämmin kainaloinen, on se huikea harrastustoveri. Teemana oli päällejuoksut ja pikkukoira toimi kuin kermavaahto kaakaossa. Eikä tullut yhdessäkään takaakierrossa ali! Jee! Mie olin kipeä selästä, joten en saanut yläkroppaa niin hyvin käännettyä kuin olisin halunnut, mutta jotakuinkin onnistuessani lopputulos oli aivan superia. Sisu reagoi päällejuoksuihin yhtä uskollisesti kuin kaikkeen muuhunkin ohjaukseen.

Sama superaksafiilis toistui perjantaina Kuopiossa, kun lähdettiin Satun & Viirun kanssa ProPerrolle treenaamaan. Tehtiin pätkää illan aluevalmennuksen teknisestä radasta. Sisu hönki alkuvaiheen takaakierrossa (pakkovalssi) ali, mutta onneksi Harri oli miettinyt edellisen treenikerran perusteella hyvän suunnitelman (paljon paremman kuin minun rimaviritys), jota lähdettiin toteuttamaan ja hienosti pelitti. Huomiona oli, että Sisu menee takaakierroista helposti ali, koska sillä on kiire eteenpäin. Lähdettiin rakentamaan sille fiilistä, että se kiire ei ole se juttu vaan parhautta on ponnistaminen. Tämä saatiin ajettua loistavalle alulle palkkauksen ajoituksella ja suunnalla. Nyt minun pitää saada sille toistoja alle, jotta ajatus tulee ajettua kunnolla sisään eikä jää puolitiehen. Vauhdikkaammassa kohdassa hyvänä huomiona tuli työskentelyetäisyys. Tiesinhän minä, että se tykkää olla tietyissä kohdissa Rapsua kauempana, mutta tuleeko se mieleen intopinkeänä juostessa? No ei, mutta keskityttyäni kunnolla siihen missä haluan Sisun juoksevan ja minkä verran se siihen tilaa tarvitsee, toimi vauhdikkaat sumppukohdatkin hienosti sen sijaan, että olisin ahtanut sen väärään paikkaan.

Alkuviikosta Nuusku ja Rapsu kipaisivat rokotuksilla. Söpö kaksikko napotti sulassa sovussa vaa'alla ja käyttäytyi mallikelpoisesti vastaanotolla. Painot olivat pysyneet kohdillaan ja voinnit olivat muutenkin hyvät, mitä nyt Rapsulla on kulmakarvat repsallaan, kun sulien kelien esiin vapauttamat homeet hieman kutkuttelevat ja pakottavat takajalan raapimaan kulmakarvoja. Muutoin tollerikaksikon elo on sisältänyt pääasiassa metsälenkkejä, kun jäälle ei enää alkuviikon jälkeen oikein ole uskaltauduttu menemään. Nuusku on ollut aivan huippuvedossa ja nautiskellut reissuista auringon kimmeltämillä hangilla eikä ole liukkaammistakaan keleistä ollut moksiskaan.

Kutkutuksien vuoksi Rapsulla jäi väliin keskiviikkoinen tollereiden tokokoulutus, joten Sisu veti ylleen tolleriverkkarit ja lähti tuuraajaksi Leinosen Niinan treeneihin. Treenissä kaikki tekivät yhtä aikaa omia juttujaan, joten siinä sai hyvää häiriötreeniä. Tehtiin perusasentoa, seuraamista ja liikkeestä seisomista, tosin näistä semmoisia hauskoja versioita. Erityishuomioina Sipulin takapään käyttö perusasentoon mennessä (mie olen opettanut sille semmoisen loikan enkä kääntymistä. Hyvin se loikkaa, ei siinä mitään, mutta voipi viedä pisteitä). Seuraamisessa päänasento on turhan pysty ja pidemmän päälle se voi suistaa lopunkin hyvän siitä liikkeestä ojaan, joten siihen pitää kiinnittää huomiota tässä vaiheessa. Liikkeestä seisomisiin kestoa omaa liikettä ja palkan suuntaa hyödyntäen. Hyvällä mallilla, kunhan vaan tulisi treenattua.