Treenitiistai vaihtui vapaapäiväksi, koska pikkukoira aloitti aamunsa eläinlääkärireissulla. Reissun syy ei ollut dramaattinen vaan Sisu kävi virallisissa luustokuvissa ja tainnutuksen jälkeen on syytä levätä.
Höyhensaarilla.
Kuvat lähtivät täydellisen koiran kuvina ja toivottavasti virallinen lausuja näkee niissä saman terveyden. Sisulta kuvattiin kyynärät, lonkat ja selkä, ja näistä kyynärät ja lonkat lähtivät eteenpäin virallisesti lausuttaviksi. Molemmat tosiaan olivat arviolta priimaa, tosin vasemmassa lonkassa oli aavistus löysyyttä, mutta kuulemma ei pitäisi huonoimmillaan olla kuin B, muoto oli kaunis siinäkin. Selkäkuva ei lähtenyt mihinkään, koska ei siitä tässä iässä mitään oleellista lausuta, mutta halusin sen kuitenkin kuvattavan ja päällisinpuolin katsottavan. Vallan hyvä oli sekin. Jos saisin kuvat CD:ltä auki, laittaisin ne tähän ihailtavaksi, mutta en saa. Joka tapauksessa, luottavaisin mielin harrastelua jatkamme.
Kauniit aurinkoiset päivät ovat houkuttaneet pitkille metsälenkeille ja eilen suunnattiin kotimetsien sijaan vaihteeksi Jaamankankaalle. Kehiteltiin uusi reitti hepankakattomille huudeille, jotta Rapsutin ei saisi taas allergisia oireita. Onnistuimme Shit Free -reitin suunnittelussa. Nuusku jaksoi mainiosti parin tunnin maastolenkin, johon sisältyi polkujen lisäksi umpihankiosuuksia, tosin eipähän tuo hanki ole enää kummoinen.
Senioreitten ja juniorin olohuonehumputteluna aloitettiin viikonloppuna hajutunnistus. Hajuerottelun kohteena oli tee ja sillä jatketaan vielä tovi, koska se on ohjaajalle helppoa ja koirille (ja ohjaajalle) hauskaa. Luulin, että vanhat kirsunkäytön kehäketut vetäisivät homman kotiin 6-0, mutta täytyy sanoa, että kelpie on lahjakas, se on lahjakkaampi kuin kämppiksensä, ja se on tosi paljon se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti