Eilisissä tokoissa tehtiin ekassa setissä merkkiä. Vuoroni alkoi perinteisillä selityksillä "joo, on tehty merkkiä, mutta en mie muista millä koiralla, saatto olla Nuusku tai sit se oli Rapsu vai oisko ollu Sisu…" Sisu rupesi välittömässä tuijottamaan merkkiä ja odotti keskittyneesti lupaa singota merkille. Eri pätevä. Aloin tulla tulokseen, että oli se varmaan Sisu, jonka kanssa tätä on kerran aikaisemmin tehty, tai vaikka ei olisi ollutkaan, niin tolleri, jonka kanssa olen tehnyt oli aivan selvästi kertonut asiasta Sisulle. Jatkettiin hienoa sarjaa, jossa Sisu tarjosi loistavia toistoja ja lopetettiin ajoissa ennen kuin onnistuin munaamaan.
Seuraavalla kierroksella oli teemana ohjatun suunnat. Muistelin taas, että oon muuten näitäkin tehnyt ja onneksi Tiia muisti, että Nuuskun kanssa (hirveen kiva, kun muut muistaa kenen kans mie mitäkin reenaan!) ja sitten muistin itsekin, että niinhän se olikin. Sisun kanssa lähdettiin alkeista liikkeelle eli kapuloiden paikalla oli namikipot. Sisu käyttää mielestäni eri tavalla hoksottimiaan nameilla, se ajattelee enemmän kuin lelu palkalla ja toki asiaan vaikuttaa sekin, että namipalkalla saa tehtyä nopeammin toistosarjoja eli helpottuuhan se oppiminenkin. Siksipä siis kapuloiden paikalle namit lelujen sijaan. Ensin vasemmalle virheettömiä toistoja ja sitten vaikeutettiin niin, että käännyttiin Sisun kanssa 180° ympäri ja taas vasemmalle lähetys, mutta se oli vaikeampaa ja siihen saatiin tehdä vähän töitä (tosin paljon vähemmän olisi riittänyt, jos en olisi itse säheltänyt vaan olisin antanut paremman työrauhan, mutta eilen ei ollut ohjaajan paras päivä), mutta tulihan sieltä lopulta hienoa oivallusta.
Viimeisessä setissä oli vuorossa kolmen liikkeen kimara, jossa vasta kolmanteen liikkeeseen sai lisätä sosiaaliselle palkalle muuta höystettä. Tehtiin luoksetulo, maahanmeno ja seuraaminen, ja noistakin semmoiset lapsikoiraversiot. Sisu petrasi kuin sika juoksuaan huomattuaan, että evästä ei tipukaan totuttuun tahtiin. Hyvä opetus ohjaajalle siitä, että namiakin voisi häivyttää.
Muuna palautteena tuli, että liikkeiden/ toistojen välissä Sisu haistelee liikaa kenttää. Sehän nuuhkii ja etsii maahan pudonneita herkkuja johtuen osittain siitä, että kun on käyty itsekseen treenamassa, on Sisu saanut tauoilla luuhata ja siivota antaumuksella hallin pohjaa samalla, kun mie säätelen esteitä uusiksi. Se on siis saanut hengähtää hallissa omiaan puuhaillen ja ne omat puuhat ovat siivousta. Aksassa taukonuuskuttelu ei ole ollut mikään ongelma, koska se ei todettakaan ala nuuhkimaan maata kesken hommien vaan tekee täpöllä, mutta tokossa se kuulemma voipi johtaa nuuskutteluun myös suorituksissa. Pitänee kiinnittää asiaan huomiota.
Nuuskutin kävi fyssarilla ja lihakset olivat loistokunnossa. Nuuskuttimellahan on juoksut meneillään ja Rapsuttimella alkamassa. Punanutuilla huomaa lievää pipon kiristymistä tietyissä tilanteissa, esimerkiksi Nuuskua otti julmetusti kupoliin, kun hänen korkeuttaan hierottiin ja pikkukelpie änkeytyi pötkölleen viereen! Kehtasi! Närkästys paistoi kuonolta ja huuli nousi hieman kulmahampaan päältä. Sen lisäksi, että pikkukoira yritti tunkea samaan käsittelyyn, koetti se ujuttautua fyssarin syliin kainalon kautta ja pusutteli sitä eli aivan selvästi yritti varastaa Nuuskun iltapäivänautinnon. Röyhkeää! Lopulta Sisukin pääsi käsittelyä harjoittelemaan ja se meni vallan hyvin, erityisen hyvin ottaen huomioon, että tiistainen rauhoituskokemus oli Sisulle epämiellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti