Nuusku puusku pakana, istui oven takana, mitä siellä tekemässä, Heidille lällättämässä.... Voi Nuusku, Nuusku.
Aamun ratoksi suuntasimme pesiskentälle tokoilemaan Akun kanssa. Juu, meistä on tullut nyt tokohulluja, tokoilu on kivaa! Aku esitteli Nuuskulle ja Rapsulle ruutuun menoa ja hienosti Aku sen tekikin. Sen lisäksi, että suoritus oli hieno, olivat myös puitteet kunnossa. Akulle on hankittu niin hienot oranssit törpöt ruudun merkiksi, että kateeksi käy. Minä välineurheilijana haluaisin tottakai yhtä upeat vehkeet, mutta kukkapurkkeihin on kai tyydyttävä kauppojen myydessä ei oota. Siis tämän vuoksi ruudun harjoittelua on meillä lykätty, koska ketä nyt kiinnostaa treenata, jos ei ole oransseja törppöjä.
Rapsu yllätti minut positiivisesti, sillä vielä unilla olevilla aivoillani jätin Rapsun paikalla makuuseen ja aloin harjoitella ruutua Nuuskun kanssa. Siis en ajatellut ollenkaan sitä, että paikalla makuu Nuuskun työskennellessä olisi Rapsulle oikeasti aivan liian haastavaa. Säädin vielä Nuuskun kanssa ruutua aika kauan ja jossain vaiheessa Kaisa totesi, että niin siis mihin olenkaan perustanut sen väitteen, että Rapsu ei kestä häiriötä paikkamakuussa? Siinä vaiheessa vasta itse havahduin, että niin tosiaan, tuossahan se kiltisti makaa käskyn alla... onneksi makasi :) Ehkä nyt kuitenkaan ei pitäisi liian vauhdilla alkaa edetä Rapsun kanssa, että ei vaan ala omin luvin nousemaan.
Mutta Nuusku. Voi Nuuskua. Rapsun aloitellessa ruutua, Nuusku kimposi heti maasta ja syöksyi paikalle. Rapsulla oli ilmeisesti liian kivaa. Palautin Nuuskun, mutta kohta sieltä porhallettiin taas paikalle. Siis miun Nuusku, joka oikeasti makaa paikallaan vaikka viikon, jos niin sanotaan! Olohuonetreeneissä saan tehdä Rapsun kanssa mitä vaan eikä Nuuskulla edes korvat heilu. Ulkonakin muut tokoliikkeet ovat olleet Nuuskun mielestä Rapsulle sallittuja, joskus saattaa jotain vikinää kuulua, mutta mihinkään se ei liiku, mutta näköjään ruudun harjoittelu kuuluu vain Nuuskulle. Miehän en tykkää siitä, että minun pitää treeneissä Nuuskulle ääntä korottaa, koska minusta se latistaa kaikkien fiilistä, mutta nyt se piti oikeasti komentaa maahan, sillä Nuusku oli ihan pitelemätön. No ehkä pitää ajatella siltä kannalta, että ruutu on Nuuskun mielestä kiva juttu ja sitä on tosi kiva treenata ;)
Muuta uutta ei tänään opeteltu vaan otin pari kimppaluoksetuloa sekä Nuuskulle kaukokäskyjä. Pitäisi liittää kaukoihin jo seisominen mukaan, sillä liian kauan on junnattu pelkkää istu-maahan-yhdistelmää. Tulisi sitten jotain edistystä.
Aiemminkin tällä viikolla tokoiltiin Akun kanssa ja koska Akulla on aina kaikkia hienoja tokovermeitä mukana, piti minunkin käydä treenien jälkeen ostamassa semmoinen metallikapula. Törkeän kallis oli kyllä. Tutustuttiin kapulaan sitten rauhassa sisällä. Olin hämmästynyt siitä, että Nuusku, jonka lempilelu on pienestä asti ollut vasara, ei halunnut ottaa metallia suuhun. Lopulta Nuuskulla ei kauaa nokka tuhissut, kun aloin viskellä kapulaa itselleni ja Simolle ja meillä oli niin hauskaa. Ei mennyt minuuttiakaan Nuuskun rellestäessä metallikapula suussaan ympäri kämppää Rapsu kannoillaan. Kukaan ei pidä hauskaa ilman Nuuskua!
Rapsu on metallikapulan kanssa tosi varovainen. Rapsu nuolee kapulaa mielellään ja ottaa sen varovasti suuhun, mutta laskee heti alas. Olen sitten palkannut Rapsua ihan vaan kapulan lähestymisestä ja hellästä otteesta. Jospa se siitä. Jos ulkona olisi lämpimämpi lähtisin viskomaan kapulaa kentälle, niin saisivat vetää sen kanssa kunnolla hippaa ja silloin luultavasti Rapsukin rohkenisi tarrata siihen kunnolla kiinni. Kateus, vauhti ja varastaminen kun vievät sitä niin vahvasti eteenpäin. Kaverilla arvot kohdallaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti