Tämän aamuiset agilitykisat Kajaanissa eivät menneet ihan suunnitellusti... tai no osittain kyllä, hyvä oli fiilis ja meno nopeaa, mutta olisihan ne pienet virheet toki voinut poiskin jättää.
Rapsun ensimmäinen rata oli melkein nappisuoritus. Pajarin radalla oli kinkkisiä ansapaikkoja, vaikea keppikulma ja nopeutta. Oikein mukava rata siis, pelkkä suoran juokseminen olisikin hieman tylsää. Rapsu eteni varmasti ja hyvin. Hape selvitti haasteellisen keppikulman, mutta kohtalokkaaksi koitui taas kerran hypyn takana häämöttävä A-este. En saanut käännettyä Rapsua, sillä olin myöhässä, joten typykkä porhalsi suoraan aalle. Tämän ylimääräisen esteen suorittamisen jälkeen rata mentiin upeasti loppuun.
Hyppyradalla oli myös haasteellisia keppi- ja hyppykulmia. Rapsukka viipotti hyvin aina keppien puoleenväliin asti, mutta sitten se jostain syystä sekosi rytmissä ja pari vitosta napsahti. Jatkoimme kuitenkin urheasti putkeen, mutta sen jälkeen hosuin ja vedin Rapsun ohi hypyn. Koska virheitä oli jo alla, ajattelin, että ei jäädä siihen mitään säätämään ja korjaamaan vaan vedetään mieluummin vauhdilla ja iloisella mielellä maaliin. Se nyt on ihan sama onko tuloksena hyl vai 15.
Ensimmäinen rata oli hylystä huolimatta oikein hyvä, ohjaus toimi ja Rapsu oli mahtava. Toinen rata oli ohjauksellisesti ihan kamalaa, suorastaan hävettävää tumpeloimista, joten Rapsun suoritukseen olen siinäkin tyytyväinen, sillä raukkaparka sai ponnistella ymmärtääkseen mitä halusin. Koko reissu sinänsä oli mielenkiintoinen, miksi ihmeessä ihminen matkaa Kajaaniin asti juoksennellakseen Pallohallissa yhteensä noin 80 sekuntia? Rapsun vinkkelistä matka oli varmasti järkevä, koska Rapsu pääsi loikkimaan esteitä sekä peuhaamaan lumessa ja saalistamaan lumipalloja. Hassu ilme sillä oli, kun se huomasi, että täällähän on lunta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti