Matkan päämääränä oli Pärnävaaran treenihalli ja siellä järjestetty veteraanien virkistyspäivä, iloinen tapahtuma niille seuran jäsenten nelijalkaisille, jotka ovat treeni- ja kisakentät jo taakseen jättäneet, joku taisi mukavasti käyttää sanaa "luokkakokous", koska siellä tavattiin paljon tuttuja vanhoja treeni- ja kisamatkakavereita. Paikalla oli kivaa ohjelmaa ja mikä tärkeintä, aivan mahdottoman hyvä fiilis. Rentoa, hauskaa ja iloista menoa, kylläpäs tykättiin molemmat. Aloitettiin Nuuskuttimen kanssa rennosti, sillä silloin kun siirtelin esteitä paikoilleen, pääsi Nuusku siivoamaan hallin pohjaa Riki ja Simo bassettien kanssa. Oikein sopuisaa menoa ja kolmikko oli väritykseltäänkin niin samanlainen, että piti ihan katsetta tarkentaa, jos halusi havaita, että kuka menee ja missä.
Ensimmäinen laji ohjelmassa oli rallytoko. Outi oli laatinut mukavan radan, josta Nuuskutin selviytyi mahtavan hienosti. Fiilis oli hyvä (milloinpa ei) ja taidot kohdillaan. Mentiin aika tokopohjalla, seuraaminen oli iloista Nuuskua ja temput hoituivat rutiinilla. Ainoastaan paikalla istuminen silloin, kun kiersin Nuuskua ympäri oli haasteellista, koska Nuusku halusi pitää koko ajan katsekontaktin ja kääntyi istuen mukana… mutta pienillä kouluttajan vinkeillä saatiin sekin onnistumaan. Outi-kouluttaja totesikin, että Nuuskun kanssa voisi mennä suoraan kisoihin. Voisihan sen, mutta taidetaan keskittyä enää ainoastaan hupihommiin.
Seuraavana ohjelmassa oli veteraaniagilitya, jossa sai laatia ihan oman ratasuunnitelman. Minun suunnitelmani koostui kahdeksasta putkesta, jotka olivat jos jonkinlaisessa muodossa. Ohjauksiin tumppasin valssia, persjättöä ja ihan kuulkaa leijeröitiinkin. Nuusku oli aivan liekeissä, hurja pieni punainen veti antaumuksella. Se aloitti hassun fiilistelyn seuratessaan Tiinan ja Iivarin menoa, hyvä, että käsissä pysyi. Vedettiin tässäkin lajissa pari settiä ja teki hyvää omalle mielelle nähdä Nuusku niin onnellisena ja mikä tärkeintä, semmoisessa fyysisessä kunnossa, että moiseen onnelliseen tilaan on vielä mahdollisuus päästä.
Lopuksi koitti loppuhuipennus: makkaransyöntikisa. Ulos viriteltiin neljästä lautaspisteestä koostunut rata asiaankuuluvine alku- ja loppulinjoineen, oli rataantutustuminen ja eikun menoksi. Nuusku pysyi tasollaan, veti einekset napaan ahneesti, mutta mutta, ohjaajalla lerpahti ote hetkeksi loppusuoralla, jolloin Nuuskutin livahti tsekkaamaan yhden lautasen uudestaan josko sinne olisi jäänyt vielä jotain. Siihen tuhraantui sekunti jos toinenkin, joten tätä pitää treenata seuraavaa veteraanipäivää varten :D
Virkistäytyneet veteraanit. ©TiinaVlasoff
2 kommenttia:
Nuusku oli kyllä niin tohkeissaan agilityssa, että sitä oli ilo katsoa :)
Se antoi kaikkensa ja nukahti tyytyväisenä kotimatkalla, ei oltu edes pitkällä Pärnävaarantiellä, kun alkoi jo tuhina kuulua :) Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa, koska Nuuskun mielestä ei ole ollenkaan sama mennä hurvittelemaan kahdestaan, Nuusku haluaa TAPAHTUMAN! Ihan eri tavalla syttyy pieni eläin ja alkaa silmät loistamaan.
Lähetä kommentti