maanantai 24. helmikuuta 2014

Kermavaahto pitää ohjaajan iloisena

Ohjaajan palkkio hyvin menneistä treeneistä.

Taas kerran treenihallimme sijainti osoitti ihanuutensa: hyvin menneiden treenien jälkeen ohjaaja pääsi palkitsemaan itsensä tuoreella kotitekoisella munkilla ja kermavaahdolla höystetyllä kuumalla kaakaolla Pärnävaaran urheilukeskuksen kahviossa. Minä niin rakastan minun harrastuksia! Tänään ohjelmassa oli pikkuruiset agilitytreenit, joihin seuraksi saimme Ninkan klaanin. 

Ekalla kierroksella kohtasin suuren vastustajani takaaleikkaukset (vaaleat pallerot 1-3). Tehtiin takaperin ketjuttaen suorapalkalle. Rimat olivat minissä, jotta Sisun ei tarvinnut keskittyä ohjaukseni lisäksi hyppelyyn. Nooh, ei se nyt ihan niin hienosti mennyt kuin etukäteismielikuvissani, mutta saatiin kuitenkin räpellyksen kaveriksi kelpotoistoja ja yhteistä ajatusta siitä mitä ollaan tekemässä. Minulla vain ei ohjauksen taso pysy tasaisena vaan hyvän ohjauksen jälkeen pystyn sujuvasti heittämään kehiin uskomatonta shaibaa. Kakkoshypyn takaaleikkaus oli paikoin jopa sujuva, mutta kolmoshypylle räpelsin enemmän. Onneksi kokonaisuutena mentiin kuitenkin plussan puolella ja treenistä jäi oikein hyvä fiilis. Vedettiin loppuun vielä irrottelua (tummat pallerot 1-4), jossa jouduin hieman keskittymään huiskiviin käpäliini. Itseasiassa viime viikkotreeneissä koutsi sanoikin, että "hei nyt mie nään ekaa kertaa ne siun villit kädet!" kun juostessani huiskutin käsilläni kuin paraskin perhosuimari, joten juuri kun kuvittelin saaneeni ne johonkin ruotuun, ovat ne taas palanneet, entistä villimpinä!


Toisella kierroksella keskityin hörökorvan kanssa keppeihin. Sisuhan on juossut menestyksekkäästi avoimia kujia pentuaksan ajan ja aloin jo kallistua sille kannalle, että tolleriloista poiketen opetan sille kepit kujilla, mutta kun ikä antoi kujan kavennukselle luvan, alkoi homma mennä minun makuuni turhaksi puljaamiseksi. Ymmärrettävästi ryhmätreeneissä kujia ei olla ehditty juuri treenaamaan vaan homma on jäänyt itsenäiseen treeniin. Itsenäisesti niitä oli helppo treenata niin kauan kuin ne olivat auki. Nyt kun pitäisi astua askeleita eteenpäin ja kaventaa, ei keppien treenaaminen ole edennyt mihinkään, sillä Sisu reagoi herkästi kujan kavennukseen eikä yksin treenaaminen onnistu, koska tarvitsisin palkkavahdin. Koska pelkän avoimen kujan juokseminen ei vie eteenpäin, vaihdoin suunnitelman takaisin alkuperäiseen eli suorien keppien opettamiseen takaperin ketjutellen, tosin päivitin sitä hieman tälle vuosikymmenelle, ja kepit lähtivät etenemään superhienosti! Tehtiin neljää keppiä ohjureilla ja palkka valmiina päässä. Sisu lähti tarjoamaan pujottelua hyvin, teki kovalla asenteella ja pujotteluasento oli matala. Uskon, että näistä tulee oikein timakat kepit!

1 kommentti:

HeidiU kirjoitti...

siun pitäs ehdottomasti käydä kakkugalleriassa kakkubuffetissa, saapi syödä kaikkia kakkuja ja pullia niin paljo ku halluu! elä kysy miten löysin, en tiiä, mut kuulosti just siun jutulta! http://www.kakkugalleria.com/site/