Tuulessa huojuvat korvakarvat

Nuuskun aerobicit ovat alkaneet hyvin. Alussa Nuusku oli hieman hämmentynyt siitä miksi ihmeessä pitää kiivetä lootan päälle kieppumaan, mutta huomattuaan, että "jaahas, tästähän saa namia" Nuusku kapuaa asemiinsa ennen kuin ehtii sitä edes ohjeistaa. Muut osuudet eli ryömintä, maassa pyöriskelyt ja ristinostot ovat entuudestaan tuttua kauraa, joten ne ovat käynnistyneet ilman alkuihmettyä. Puolierot ovat hyvin selkeät, joten mielenkiintoista nähdä tasoittuvatko ne tässä kolmen viikon aikana yhtään.

Rapsu on ollut kovin kateellinen Nuuskun aamu- ja iltajumpista, joten sekin on päässyt mukaan vaikka tarvetta ei olekaan, mutta eihän se haittaakaan. Vaikka Rapsu on tuommoinen kumikanakuikelo, on se paljon huonompi aerobictypy. Laatikon päällä pyörimisen heikkous tosin johtunee Rapsun ahneudesta. Se ei malta keskittyä niin hyvin vaikka palkaksikin on valittu kaikista ankeinta kuivaa känttyä, niin silti se jaksaa olla yliperso ja hamuta antimia kuono pitkällä välittämättä siitä missä e jalat nyt oikein olivatkaan. Ryöminnässä ja ristinostoissa Rapsu on Nuuskua parempi, mutta maassa pyörintää se ei osaa. Järkytyin hieman huomatessani, että Rapsu ei kykene, ei sitten millään, kierähtämään selkänsä kautta ympäri. Siis kyllähän se fyysisesti kykenisi, piehtaroi ja pyöriihän se itsekseen nurmella ja hangessa vaikka miten, mutta se ei ymmärrä ohjausta vaikka namilla vieminen ei tuon selkeämpää voisi olla. Toisaalta joskus muinoin maahanmenon opetteluhan oli Rapsun kanssa myös äärettömän pitkä prosessi juurikin sen takia, että Rapsu ei vaan hiffanut. Rapsu on epäilemättä maailman simppelein koira, mutta toisaalta opittuaan jonkun se sitten haluaa tehdä sen oikein. Toisin kuin Nuusku, joka haluaa aina tehdä omalla tavallaan.

Eilen oli vepen ryhmätreenit. Nuusku teki sitä mitä se tällä hetkellä pystyy tekemään eli vientiä. Lyhyellä matkalla, palkka veneestä, tarkoituksena saada varmuutta eri esineiden viemiseen. Ensin pelastusliivit, sitten dami ja viimeisenä poiju. Mikään ei lähtenyt rakettimaisesti vaan Nupa olisi halunnut tappaa kamat ensin, yritti niitä hieman retuuttaa mennessään ja muutenkin oli jonkin asteinen showmeininki päällä. Onneksi valpas avustaja kutsui sitä veneestä, joten viennit toimivat jotenkuten. Oli Nuusku silti enemmän rukkasmateriaalia kuin kunnon pelastaja.

Rapsun kanssa otin ensin veneestä hypyn ja sitten veneen haun. Reteästi sanoin soutajalle, että koematkalla vaan. Juuh. Sain huomata, että soven väliin jättäminen oli oikea päätös. Rapsu jäi paattiin istumaan, ei tehnyt elettäkään hypätäkseen. Lähdin puun taakse piiloon rannalla, mutta Rapsusta soutelu oli kivempaa. Mikäpäs siinä, hyvässä seurassa. Veneen livuttua hiljalleen kolmeenkymppiin Rapsukin rohkaistui ponkaisemaan. Toisaalta ei me olla otettu tuota liikettä aikoihin, mutta toisaalta eihän tuossa pitäisi olla mitän harjoiteltavaa. Mutta näköjään on. Veneen haku meni hyvin ja siihen otettiin pari toistoa. Tosin en edes yrittänyt koematkaa vaan ihan vaan onnistunutta suoritusta ja onneksi niin.

Nuuskulla en ottanut toista kierrosta, koska viennin jankkaaminen ei olisi tuonut ainakaan mitään hyvää treeniin. Rapsun kanssa otettiin toisella kierroksella hukkuvan pelastaminen ja se meni hienosti. Rapsu sinkosi pelastuspuuhiin heti hukkuvan veneestä tipahdettua, ilman käskyjä, ja hinasi ruhon rantaan takuuvarmasti keskelle maalitolppia. Loistosuoritukseen päättyivät treenit.

Vepeilyn jälkeen lähdimme Topin, Mörkön ja Susun kanssa turkinkuivatuslenkille Jamiskalle. Sirkku otti tollereista ja erityisesti puolisisaruksista Nuuskusta ja Topista yhteiskuvia, joista toivottavasti tuli hyviä vaikka Nuuskun korvakarvat olivatkin pöyristyttävät. Niille pitäisi tehdä jotain ennen sunnuntain Toller Showta. Niin, tervetuloa vaan ihailemaan Nuuskua ja Rapsua Laulurinteelle sunnuntaina :)