Puli puli ja doing poing

Iltapäivän uimareissulla Rapsu osoitti aivan mahtavia saukon kykyjä. Lähdettiin polskuttelemaan Höytiäiselle koko lauman voimin ja Rapsuli oli aivan huikeassa uimaiskussa. Nuuskuhan nyt on aina vedessä kuin merenneito, mutta nyt Rapsullekin alkoi kasvaa räpylöiden kaveriksi pyrstöä. Koska kohta mistä veteydyimme oli melko kivinen, ajateltiin tempaista yksi pitkä uintireissu useamman lyhyemmän sijaan, jotta ei tarvitsisi useasti rantautua vähemmän miellyttävään kivikkoon. Tästä huolimatta onnistuin telomaan jalkapohjani auki, onneksi luppakorvien tassut säilyivät ehjinä. Rapsu sai pidettyä tekniikkansa kunnossa varsin hyvin vaikka uitiinkin reippaasti yli puoli tuntia, lähemmäs tunti. Muutaman kerran sillä lähti perä vähän vajumaan, mutta hyvin se nosti sen taas pinnalle. Paikallaan uintikin alkaa sujua, tosin kovasti roiskutellen, mutta ilman vajoamista. Kyllä siitä vielä delfiini tulee! Ja ensimmäistä kertaa koskaan Nuusku ui suu kiinni! Aivan käsittämätöntä, mutta totta. Joka potkulla ei tarvinnut maistaa vettä.

Illan agilityssä treenattiin alla oleva harjoitus. Vuoroin vieraissa periaatteella nyysin ratapiirroksen tamperelaisten blogista.

Koska keli oli melko lämpöinen, ajattelin jättää toistot minimiin, jotta Rapsun kehon lämpötila ei suotta nouse pilviin. Otin treenin siten, että vedin ensin kisamaisesti hommelin läpi ja sitten tarkoitus oli ottaa muutama toisto niihin kohtiin missä ongelmia ilmenisi. Tuolle pätkälle olisi sanut jos jonkinlaista ohjauskikkailua tungettua, mutta pidättäydyin perusohjauksessa, koska sitähän minä kisoissakin käytän. Rapsu kulki tosi hyvin ja vauhdilla eikä tehnyt virheitä. Ilokseni R kykeni vetämään keinunkin itsenäisesti vaikka olin toisella puolella puomia.

Otin toistoa kuitenkin välille 6-13 saadakseni Rapsun seiskalle ilman putken 12 vilkuilua. Tämä oli virhe, koska ekalla kerralla R sujahteli vallan mallikkaasti sitä putken vilausta lukuunottamatta, mutta toistolla R löysi kentältä joltain tipahtaneita nameja minkä seurauksena homma meni läskiksi. Rapsu viipotti kirsu kentässä herkkuja mussutellen eli kenttä palkkasi sekoilusta. Sitä vallattomuutta koetettiin sitten jatkaa radalla vetämällä ihan omia esteitä korvat narikassa. Ja siitä kun minä jouduin ääntä korottamaan, niin Rapsu-parka nöyrtyi liian kanssa ja alkoi sovitella. Onneksi se palautui kohtuullisesti melko pian ja saatiin mukavia irtoamisia putkeen ja syöksyjä keinulle.

Toisella kierroksella treenattiin lähinnä kontakteja ja muutamaa pientä kohtaa. Juoksemaan en jalallani enää oikein kyennyt. Otettiin pariin kertaan 15-17 ja 19-24, mutta tuosta jälkimmäisestä ei oikein mitään tullut, kun niitä namusia löytyi erityisesti väliltä 19-20.

Nooh, kivahan se on, että toiselle ruoka maistuu ja pitäisihän sen kyetä sulkemaan tuollaiset asiat mielestään, mutta kun se ei pysty niin se ei pysty. Oikeasti oli oikein hauska huomata, että Rapsun kanssa pystyy vetämään sujuvasti hankalaakin treeniä, nykyään sen voi ottaa tarvittaessa käteen ilman että irtoaminen siitä kärsisi. Antoisaa siis.