Nuuskuli pääsi mukaan vesipelastustreeneihin ties kuinka pitkän tauon jälkeen. Tosin Nupatin ei päässyt tekemään mitään rankkaa vaan teemaksi otettiin erilaisten esineiden vienti. Palkkaus tuli veneestä, Nuuskusta kovin herkullista savulammaspaistia, jotta Nuuskis saisi nimenomaan hankalan pelastusliivien viennin sekä damin viennin kohdalleen. Mitään takaisin uintia veneeltä ei ollut tarkoitus treenata.
Ajattelin palautella vientiliikettä Nupan mieleen ensin oman esineen viennillä. Nuuskun mölinä ja huuto rannassa teki kyllä pian selväksi, että Nuuskulle ei ole yhtään epäselvää mitä ollaan tekemässä. Köysi suuhun ja vauhdilla veneelle. Seuraavaksi nappasin esille pelastusliivit. Niitähän Nuusku ei ole juurikaan vienyt, koska niiden kanssa ei ole tuommoisen pikkukoiran kiva uida, kun näkökenttä peittyy. Olin asennoitunut jopa kahlaamaan mukana, mutta vielä mitä. Nupa sinkosi veneelle liivit suuhun saatuaan, ei mitään epäröintiä tai heikkoa. Lähinnä aloin miettimään, että toivottavasti se ei reuhdo itseään tohjoksi, kun se ei oikein malttanut kahlata sinne veteen vaan piti loikkia mahaplätskyjä. Liiveillä pari huikean hienoa toistoa ja lopuksi ilotteluna vielä poijun vienti, koska Nuusku sen viemisestä niin kovasti tykkää. Aivan parhautta oli tämä pätkä!
Rapsun treenin tarkoituksena oli päättää mennäänkö me sunnuntaina soveltuvuuskokeeseen vaiko eikö ja tulokseksi tuli, että ei. Ilma oli tuulinen ja Rapsulla oli selkeästi epävarmuutta tuulesta ja aalloista. Olin ihan kummissani, mutta toisaalta tänä kesänä on ollut niin hyvät treenikelit, että eihän se ole aaltoja edes nähnyt. Ensimmäiseksi otettiin veneestä hyppy. Rapsu tuli sieltä ehkä neljännellä kutsulla, kuikuili vaan tassut reunalla roikkuen, että tuonne aallokkoonko minun pitää hypätä. Hyvin se sieltä lopulta rantaan ui, mutta huomasin, että ei sillä ole kunnollista aallokossa uimistekniikkaa. Nuusku huimapää on aina nauttinut tyrskyistä, mitä isompi vaahtopää niin sen onnellisempana se aallonharjalla keikkuu, mutta Rapsu on ollut nössömpi eikä se nyt osannut lukea veden liikettä ollenkaan vaan näytti melkein hautautuvan aallokkoon.
Pääteemana oli Rapsullakin vienti. Jos se onnistuuu hyvin, niin soveen, jos ei, niin saveen. Aikamoista räpellystä. Alussa kahlasin hieman mukana, jotta saatiin hommaan vauhtia. Yksi kohtuullinen vienti, mutta liian monta surkeaa yritystä sekä rannalla juoksentelu lällätystä vientiesine suussa. Onnistumisprosentti oli ehkä 23.
Sitten oli taas Nuuskun vuoro ja pääsin nauttimaan onnistumisen ilosta. Ajattelin uhmata kohtaloa ottamalla damin viennin! Nuusku ei ole ikinäkoskaan suostunut viemään damia edes maalla vedestä nyt puhumattakaan, koska kunnon noutaja tuo damin eikä vie. Ilmeisesti toimettomuus pursuaa Nuuskusta käsittämättömänä osaamisena, koska heti kun annoin sille rannalla damin suuhun, se syöksyi veteen ja veneelle. Ei epäröinyt yhtään. Toistojahan siihen piti ottaa, että palautuisimme maan pinnalle, mutta Nuusku toisti damin vientiä täydellisesti, joten jäätiin sitten pilvenreunalle notkumaan. On se vaan maailman pätevin, parhain ja innokkain vesipelastaja.
Rapsulle koetettiin vielä toisella kierroksella saada onnistunut vienti, mutta aikamoista kuraa sieltä tuli. Meni se ehkä kerran sinne paatille, mutta minulta kastui varpaat. Lopun veneestä hyppy sentään onnistui ihan ensi kutsusta. En nyt oikein tiedä miten tuota Rapsun heikkoa vientiä lähtisi kehittämään, kun ei siinä oikein ole mitään nousujohdannetta vaan pelkkää alamäkeä. Välillä joku pieni pilkahdus, hieno vienti, mutta ei sillä varmuudella, että oikeasti voisi puhua osaamisesta.
Heinäkuun soveltuvuuskoe on siis peruttu. Katsotaan josko elokuussa tai sitten ei. Ehkä Rapsun sisäinen vesipelastaja ei ole tarpeeksi vahva, ehkä se haluaa vaan etsiä kuolleita hirviä metsästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti