Nuusku on haukahtanut kahdesti elämässään. Ensimmäinen kerta tapahtui joskus vuonna viikate ja kaskinauris, olisiko ollut kesä 2005, kesämökillä. Silloin Nuusku tuli ulkoa tupaan, asettui viereeni kun tiskasin ja sanoi vuh. Haukahduksen jälkeen Nuusku johdatti minut ulos ja siellä seistä tönötti labradorinnoutaja.
Toinen vuh kuului tällä viikolla, jälleen kesämökillä. Paistoimme rannalla lettuja. Rapsu huomasi kauempana uivan koiran, jolle Rapsu sanoi vuh, vuh, urh, vuh, ui kaemmas rannastani vuh. Nuusku pötkötteli lettupannun kupeessa odotellen maistiaisia eikä ollut kiinnostunut koirasta ollenkaan. Jossain vaiheessa molemmat saivat maistaa lettuja: kauralettuja mulperryhillolla, vadelmilla ja kermavaahdolla. Rapsu kävi välillä pomppimassa rantakivillä, sanoi vuh urh ja palasi lettujen ääreen. Aivan yllättäen Nuusku ponkaisi kerjäysasemistaan ylös, loikkasi rannalle kunnon hevimieshaara-asentoon ja kajautti ilmoille hurjan ulvonnan ja sen jälkeen täyteläisen vuhin. Olin kovin ylpeä itsestäni, koska tiesin heti, että tontilla on tunkeilija! Ja sieltähän se hiippaili paikalle kultainennoutaja, samainen kaveri, joka oli aiemmin uimassa. Rapsu aloitti hurjan haukunnan, jota se kipitti nopeasti sisältä jatkamaan. Nuusku puolestaan eteni kanssani tasaisessa rintamassa tunkeilijaa kohti ulvoen samalla veret seisauttavasti. Tunkeilija haisteli pusikoita ja ilmapatjaa ennen kuin se ohjattiin pois paikalta. Tämän jälkeen Nuuskua kiinnosti taas letut, mutta Rapsun piti välillä päästää muutama matala vuh urh liiterin suuntaan, jos se koira vaikka palaisikin.
Nuusku on jossain määrin pätevämpi vahtikoira kuin Rapsu. Rapsu laajentaa reviirinsä turhan laajaksi eli niin kauas kuin näkee ja vielä vähän pidemmällekin, Rapsu valvoo myös ilmatilaa sekä vesistöjen turvallisuutta. Nuusku puolestaan älähtää silloin kun on oikeasti aiheellista eikä poistu paikalta pakoon ensimmäisenä. Ehkä tähän on syytä tarkentaa, että ei nyt pidä kuvitella, että Nuusku olisi hiljainen ja äänetön olio vaikka se ei haukukaan. Kyllä Nuusku osaa kiljua, ulvoa, jodlata, röhkiä, urista, korista, öristä ja mölistä. Röyhtäillä, haukotella, önistä, ynistä ja muutenkin äännellä. Mutta ei se hauku.
Mitään ei olla edelleenkään treenattu vaan lomailtu vaan. Rapsun uimakoulu on jatkunut. Rapsu on siitä aivan innoissaan ja syöksyy veteen hurjalla innolla heti kun rantaan mennään, että pääsisi yhdessä uimaan. Hauska huomata, että siitä yhdessä uiminen on hauskaa, taitaa olla hauskempaa jopa kuin noutaminen. Miksi en ole tätä ennen älynnyt? Ehkä siksi, että viimeiset 10 vuotta vesi on ollut niin kylmää, että ei ole juurikaan tullut itse uitua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti