Nupsutin kävi alkuviikosta fysioterapiassa ja vointi on kohennut jälleen. Nuuskun vasen puoli oli jo varsin hyvässä kuosissa, mutta oikealla puolella oli lannelihaksessa vielä pienoinen kipukohta. Nuusku on uinut paljon, koska tasaisiin ravilenkkeihin ei oikein näillä helteillä ole kyennyt ja uiminen on tainnut auttaa toipumisessa.
Rapsu on viettänyt viime ajat henkilökohtaisessa uimakoulussaan. Rapsuhan ei ole juuri harrastanut huviuintia kuten Nuusku vaan Rapsu on uinut silloin kun sillä on tärkeä tehtävä. Siispä Rapsu on joutunut opettelemaan uimaan myös omaksi ilokseen ilman tehtävää. Tämä sen vuoksi, koska Nuusku ei vielä saa innostua mistään ranta-aktiviteeteista, jotta se ei itseään riuhdo, niin niitä ei yhteisillä uimareissuilla ole Rapsullekaan tarjolla.
Pitkänmatkanuintiharjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin, koska uimaretkistään Rapsu saa herkkuja ja mitäpä pieni herkkusuu ei herkutteluhetken eteen tekisi. Näiden pitkien uintirupeamien aikana Rapsu on löytänyt uimisen ilon ja jäänyt polskuttelemaan muiden seuraksi namit saatuaankin. Mielenkiintoista on ollut huomata myös se miten paljon parempi uimatekniikka Nuuskulla on. Tämä johtuu varmaan siitä, että Nuusku on aina harrastanut pitkiä uintireissuja (yli 30 min) pelkkien suoritusten (noudot, viennit jne) lisäksi, joten sille on kehittynyt suorastaan evät. Rapsulla alkaa selkeästi tekniikka heiketä pitkän yhtämittaisen pulikoinnin aikana, mutta ilokseni se on alkanut saamaan sitä kasaan myös useita kymmeniä minuutteja kestävillä uinneillaan eli uintikunto on kohentunut. Rapsutin ei kuitenkaan vielä kovin hyvin osaa polkea vettä paikallaan vaan pidemmän paikallaolouimisen aikana se alkaa vajoamaan. Onneksi Rapsu sentään tajuaa omat puutteensa ja hoksaa lähteä liikkeelle hukkumisen sijaan. Mutta pitää opetella tuotakin hyödyllistä taitoa. Onneksi säät suosivat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti