Aina ei voi onnistua, mutta aina voi epäonnistua. Hakua jälleen ja seurana olivat Topi, Viiru, Susu & Mörkö, Zorro & Elena ja Alex & Vilkku. Koska Rapelo voi erinomaisesti, kakka kulkee eikä masua kivistä, aamuherätys pelaa ja vilpertiyttä riittää, lähti se myös treenaamaan kevyesti, joskin lopputuloksen huomioonottaen sen olisi voinut jättää kotiin.
Rapsun treenit menivät ihan penkin alle, lattian läpi kellariin saakka, perustusten alle, syvälle pohjamutiin, jos ei vallan maapallon keskipisteeseen. Kaksi maalimiestä oli tarjolla, ensimmäinen oikeassa takakulmassa pimeänä juurakon takana ja toinen vasemmassa takakulmassa pressun alle piiloutuvana haamuna. Ekalle ukolle oli Rapsun mielestä ihan maailman parasta lähteä, Rapsu jopa livisti autosta ilman lupaa, hönki hakualueelle vaahto suupielistä roiskuen, mutta itse suoritus oli kyllä aivan hirveää räpeltämistä. Rapsu juoksenteli, kohelsi, sekoili ja oli aivan adhd ja aineissa. Ei ollut tolkun häivää siinä menossa. Koetin miettiä ratkaisua tilanteeseen ja keinoja onnistuneen suorituksen saavuttamiseen, tai eihän tuosta nyt enää onnistunutta saanut, mutta edes jotain. Hylkäsin ajatukset ääni- tai muista avuista, koska se ei johtaisi ainakaan itsenäiseen ja älylliseen toimintaan. Päädyin partiointiin ja pidin Rapsua ensin hihnassa, jotta se rauhoittuisi ja keskittyisi siihen mitä ollaan tekemässä. Siksakattiin alueella ja Rapsis sai hajun maalimiehestä. Menin keskilinjalle ja lähetin Rapsun maalimiehelle, mutta Rapsu jatkoi sekoilua. Pieni ohjaajan hermojen lepuutus, koiran nollaaminen ja uusi partiointi tällä kertaa koira vapaana. Rapsu sai hajun ja kiisi maalimiehelle. Toinen ukko löytyi hyvin. Pitää nyt miettiä ihan ajatuksella treenisuunnitelmaa. Taidan tehdä Rapelle jatkossa tuulitreenejä, pelkkää nenun käyttöä ja omatoimisuuden vahvistamista. Jospa se löytäisi sitten kadottamansa punaisen langan. Nyt Rapelo on jumiutunut apuihin.
Jotta tulisi jotain onnistumista talouteen, kaivettiin tamppaajaseuraneiti pieneen ilmaisutreeniin. Nuuskulle kaksi ukkoa, vuoron perään lähelle keskilinjaa, matkaa noin 10-20 metriä. Tavoitteena täydelliset rullailmaisut. Ensimmäiselle ukolle Nuusku kiisi lujaa ja otti rullan, mutta jäi sitten möllöttämään maalimiestä katsellen ja tiputti rullan. Odotti ilmeisesti palkkaa. Kutsuin Nuuskua, jolloin Nupa poimi rullan, toi sen käteen ja lähti näytölle ilman käsiohjausta, osasin olla hosumatta. Toinen ukko olikin sitten täydellinen: Nuusku haki rullan maalimiehen kiertäen, toi rullan käpälääni ja kiiruhti näytölle. Ja oli pieni luppakorva kovin tohkeissaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti