Ekalla pätkällä vedettiin ekat kymmenen estettä ja jotain lisähumpsutusta. Rapella oli ongelmia jo lähdössä, hirveällä innolla hönki hypyn yli pakkovalssiin (2) ilman lupaa. Mukavahan se toki on, että riemua löytyy, mutta vielä mukavampi olisi, jos se riemu pysyisi koiralla käpälässä. Uusi-Heidi ilmeni okserille (9) lähetyksessä, koska siinä koetettiin leijeröintiä. Harmia vaan, että valssini (7) ei levinnyt tarpeeksi alas vaan käänsin Rapea väärässä linjassa pituudelle (8) ja siitä se lipui kepeille. Sitä oli tunarointini jälkeen vaikea korjata, kun valssi ei suostunut valumaan ja Rapsu oli omasta mielestään oivaltanut treenin tavoitteeksi tiukan käännöksen kepeille. Otettiin siihen sitten paljon palkattuja yrityksiä ja jotain saatiin aikaiseksikin, mutta ensi kerralla Rapsulle vaikeaa opeteltaessa pitää olla omat liikeradat paremmin hallussa. Vuoron loppuun otin jotain rälläämistä, että Rapelle ei jäisi semmoinen olo, että ei ihan osattu.
Toinen pätkä, 11-29, menikin sitten hirmuisen hyvin. Ihan tein persjättöjä (12-13 ja 15-16) ja jonkun tuuppauksen (16-17) ja juoksin lopun hippulat vinkuen ihan meidän peruskuvioilla, kun ei niihin hienompaakaan oikein tullut keksittyä. Hyvä fiilis, hirmuisen hyvä. Rapsu oli täpinöissään vaikka kovasti sitä lämpö rasitti kuten aina kesäisin, mutta ajallisesti lyhyt treeni onnistui ilman vauhdin laskua.
Muuten ohjelmassa on ollut uimista, uimista ja uimista. Sitten vielä hieman lisää uimista, kun joku nimeltä mainitsematon Hapsu Hipsuvarvas tykkää piehtaroida hienompaakin hienommassa hiekassa uinnin päälle. Hiekalla kuorrutettu märkä koira on kesän helmiä. Ja jos Nuuskulta kysytään, niin kesä on koiran parasta aikaa, ainakin rantakesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti