Kylillä huitelemassa

Noljakkahan on semmoinen takapajula, että siellä mökkihöperöityy, jos ei välillä käy kylillä. Ja kylille nyt on ihan mahtavinta mennä, kun saa hyvää seuraa. Nuusku ja Rapsu lähtivät sivistymään Elenan kanssa ja nopeasti hujahti pari tuntia keskustassa hiippaillen ja istuskellen.

Kaunis pieni pikinokka.

 Nuusku yrittää näyttää söpöltä Elenalta, jos Riitta vaikka erehtyisi kuonosta ja antaisi namia.

Pikkuruinen oli kiinnostunut kaupungin vilinästä ja isommat lähinnä pikkuruiselle varatuista herkuista. Pentukoiran seurassa ohikulkijoiden huomio on taattu ja luultiinpa kolmikkoa sukulaisiksi, Rapsua äitikoiraksi jne. Parhainta keskustassa hillumisessa oli kuitenkin kolmikon hienot käytöstavat. Niin helppoa on liikkua luppakorvien kanssa, jotka suhtautuvat kaupungin ilmiöihin rauhallisen luottavaisesti ja osaavat rentoutua, kun mitään ei tapahdu. Päivätirsat voi mainiosti vetäistä niin keskellä kävelykatua kuin puistoissakin. Kaupungin vilinän seuraaminen oli niin mukavaa puuhaa, että pitänee tulla kylille toistekin, joku kaunis päivä istuskelemaan kahviloiden terasseille (huomatkaa monikko, niin monessa paikassa on hyvät leivokset :)).

Nuusku rentoutuu päivän askareista.