Unskipunski pulleroinen

Nuuskutinpuuskutin on jäänyt päivityksissä paitsioon, joten laitetaan sen kuulumisista ihan oma! Siinä missä Rapsutin on mahdoton rosvo, Nuuskutin on mahdoton muuten vaan :) Sillä on tällä hetkellä kaksi vaihetta: joko 100% kieliposkella unilla tai 100% puuhastelemassa jotain luvatonta. Missä on vanhuuden ja viisauden tuoma seesteinen chillailu? Ei täällä ainakaan.

Pyykkikasan päällä päikkäreillä. Arvatkaa tekikö mieli vetää kielestä?

Ulkona Untamoisen tahti on hidastunut, mutta seikkailuhalua löytyy edelleen. Vaikka tuttujen kulmien säännöllinen tarkistus on tärkeää, uusien retkikohteiden tutkiminen nostaa innon ylimmilleen ja aiheuttaa lisääntyvää hännänheiluntaa. Tutuilla reiteillä eteneminen on sellaista, että Sisu paleltuu, mutta Nuuskulla on hauskaa. Mitä enemmän haisteltavaa, sitä parempi lenkki. Ja mitä hartaammin haistellaan, sitä onnellisempi on ilme. Silloin Nuusku allekirjoittaa sanonnan "ei se matka tapa vaan vauhti". Luppakorva jaksaa ja haluaa humputella kotikulmillaan pitkiäkin lenkkejä, mutta omaan tahtiin. 

Tosin silloin kun lähdetään seikkailulle, mieluiten tutkimattomille metsäpoluille, heittää Unski sanonnat romukoppaan ja viilettää kärkipaikalla! Edelleen Suuri Tutkimusmatkailijatar haluaa kohdata mutkan takaiset näkymät ekana. Mitä siellä on? Onko siellä nuotiopaikka? Eväät!! Tai rusakko? Papanat!! Vai kenties aukea, jossa tuuli tuo tuoksuja kirsun täydeltä? Tassut nousevat kuin nuorena ja meno on reipasta. Silloin ikä on Nuuskun kohdalla vain numero, ei millään muotoa ilmenevä ominaisuus.

Mie toin! Kuka haluu? Kai joku haluu? Haenko lisää? Haen! Missä palkka?

Sisällä Nuuskuli joko tuhisee päikkäreillä tai roudaa kamaa ympäriinsä. Ehkä jatkuva tavaraliikenne tuntuisi rasittavalta, jos ei tiedostaisi, että ei se tuota tuossa enää kauaa ole tekemässä, joten tehkööt. Päiväunillaan se on ultrahellyttävä eikä vähiten unien sikeyden vuoksi. Nupsu ei herää ylikävelyyn tai mihinkään äänimaailmaan, se herää katsottuaan unet loppuun, havahduttuaan villiintyneitä korvakarvojaan liikuttaneeseen ilmavireeseen tai haistettuaan herkulliseen tuoksun. Sillä on ikioma unikupla.

Nuuskis on edelleen Protesti-Nuusku eikä tuo ominaisuus ole suinkaan laimennut iän myötä. Jos asiat ei mene Nupan kaavailemalla tavalla, sen kyllä huomaa. Nuusku hakee jonkin (onneksi jonninjoutavan) irtaimiston (lehti, pussi, sukka), kiikuttaa sen silmien eteen ja silppuaa sen kertoen "Hah, siitäs sait! Kannattaisikohan ensi kerralla jakaa (lue: antaa kokonaan) se leipä nälkäkuolemaa tekevän Nuuskun kanssa eikä syödä itse, mokoma sydämetön kaksijalkainen!". Onhan se aikamoinen. Koira jollaista ei ole toista.