Kisamaiset treenit

Lauantai-ilta on paras ilta läksyjen tekoon erityisesti silloin, jos läksylistalla lukee kisamaiset treenit. Silloin ei meidän hallissa ole tungosta vaan siellä saapi ihan itsekseen kaikessa rauhassa rakentaa kisamittaisen radan. Väliaita vaan huispois ja eikun esteet paikoilleen molempia kenttiä käyttäen. Ihan huippua! Radaksi valikoin alla olevan Nybergin Johannan agilityradan.

Iltaohjelmahan meni silleen, että rakentamaan aloin kasin aikoihin, sen jälkeen tutustuin rataan 5 min, puoli kasin hujakoilla lähdin Sisua lämppäämään ja ysin jälkeen asteltiin starttiviivalle. Itselleni asetin sopivasti painetta:

• ensimmäisellä vedolla pitää päästä vähintää 10 estettä puhtaasti, jos hyllytän/ tulee virhe ennen sitä, oli illan treenit sitten siinä, jäähdyttelylenkille ja kotiin. 
• Jos onnistun tekemään ekalla vedolla vähintään 10 estettä puhtaasti, saan toisen yrityksen nollaradalle. Jos toisella yrityksellä tunaroin, niin jäähdyttelyn kautta kotiin. 
• Jos yllä mainittujen tunarointien sijaan teen nollan joko ekalla tai tokalla vedolla, saan nautiskella hartaasti rakentamastani treenistä niin paljon kuin haluan.

Joo, olisin voinut olla tiukempi ja sallia vain yhden yrityksen, mutta nöyränä joudun myöntämään, että ei olla vielä sillä tasolla. Teen rataan tutustuessani helposti vähintään sen yhden arviointivirheen, jonka seurauksena nollaradan tekeminen on mahdotonta. Senpä vuoksi vielä tässä vaiheessa annan itselleni mahdollisuuden korjaavaan suoritukseen, mutta kevään edetessä aikomus on tiukentaa nollaratatreenien linjaa. Seuraavalla kerralla ensimmäisen vedon puhtaan suorituksen alaraja on 15 estettä ja samat säännöt. Siitä sitten kohti tavoitetta: joko tulos tai ulos!

Hyvin toimi ohjaajan paineen käyttö! Ihan eri intensiteetillä ohjasin, ei mitään perinteistä löysäilyä ekalla vedolla vaan tiukkaa kisamaista menoa. Niin tykkäsin meiningistä sekä siitä, että ihan tosissani aikomukseni oli pitää säännöistä kiinni. Kuka haluaa käyttää valmisteluihin tunnin ja hyllyttää heti alkuunsa, olla pääsemättä enää radalle vaan luikkia kotiin? No ei kukaan ja silloin meno onkin sen mukaista.

Toki sain ekaan vetoon sen yhden ohjauksen löpsähtämisen eli keppien (12) jälkeen Sisu sujahti putkeen niin että humina vaan kävi. Ohjasinko? En. Oletinko? Joo. Mutta toinen yritys! Ja uimalauta, että oli huikea veto! Ei tullut ohjaajalle löpsähdyksiä, oletuksia eikä tunarointeja ja Sisu veti niin tiukasti, koska se haluaa jatkaa rataa, se ei halua palata alkuun. Ja siitähän tupsahti hieno nolla!

Niin oli voittajafiilis, että olin jo lähtemässä kotiin nautiskelemaan moisesta tunteesta, mutta sitten katsoin pientä lohikäärmettä silmiin ja sen silmien palosta oli helppoakin helpompi lukea, ettei sille mikään kotiolähtö ole palkinto hienosta nollaradasta vaan treeni. Kaivettiin siis loppuun läksylista esille ja otettiin vahvistusta seinäänpäin oleville kepeille, rallatus (5-12) ja hienosti veti :) Jäähdyttelylenkki meni tanssien, on se vaan niin uljas elukka!